Miksi Yhdysvallat ei luovu kuolemanrangaistuksesta?

Yhdysvallat pitää kiinni silmä silmästä -ajattelusta, kirjoittaa Mark Sommer.

Ei ole helppoa selittää, miksi Yhdysvallat ainoana kehittyneenä teollisuusmaana pitää kiinni kuolemanrangaistuksesta. YK:n yleiskokous kehotti hiljan kaikkia maita pidättäytymään ja asteittain luopumaan kuolemanrangaistuksen toimeenpanosta.

Suuri osa maailmaa pitää kuolemanrangaistusta äärimmäisenä ihmisoikeuksien loukkauksena. Yhdysvallat on kuitenkin samassa seurassa kuin sen ihmisoikeus­rikkomuksista tuomitsemat Kiina, Iran, Pakistan ja Saudi-Arabia. On hämmentävää, miksi Yhdysvallat takertuu epäsuosittuun rangaistukseen ja miksi kaksi kolmesta amerikkalaisesta kannattaa sitä.

Kuolemanrangaistuksella on pitkä historia Yhdysvalloissa. Valtion teloitusoikeus omaksuttiin Englannista siirtomaa-ajalla. Yhdysvalloissa on kahdensadan viime vuoden aikana teloitettu 14 000 ihmistä. Taustalla on villissä lännessä vallinnut raamatullinen silmä silmästä -ajattelu. Eniten teloituksia tehtiin 1900-luvun alkupuolella, noin 150 vuodessa. Ihmisoikeusliike kyseenalaisti kuolemanrangaistuksen 1960-luvulla, koska suhteettoman suuri osa teloitetuista oli mustia ja muihin vähemmistöihin kuuluvia.

1960-luvulla liittovaltion tuomioistuimet alkoivat tehdä päätöksiä, jotka väliaikaisesti pysäyttivät kuolemantuomiot. Korkein oikeus mitätöi vuonna 1972 satoja kuolemantuomioita ja julisti, että lakia oli sovellettu ”mielivaltaisella ja oikullisella” tavalla, joka loukkasi perustuslaillisia takuita tasavertaisesta suojelusta ja asianmukaisesta oikeudenkäynnistä. Vuonna 1976 korkein oikeus kuitenkin otti jälleen kuolemanrangaistuksen käyttöön. Seuraavien 30 vuoden aikana teloitettiin yli tuhat tuomittua.

Nykyisin kuolemanrangaistus on voimassa 35 osavaltiossa, joista kymmenen panee tuomioita täytäntöön. Joukko keskilännen ja koillisen osavaltioita on kieltänyt kuolemantuomion.

Noin 3 350 tuomittua viruu Yhdysvalloissa kuolemansellissä. Suuri osa on köyhiä, ja monet kärsivät mielenterveysongelmista. Yli 40 prosenttia on mustia, kun heidän osuutensa koko väestöstä on 10 prosenttia. Myös intiaanien, latinojen ja aasialaisten osuus on suhteettoman suuri.

Asiantuntijat ovat haluttomia arvioimaan, miksi Yhdysvallat pitää kuolemanrangaistuksen voimassa. Konservatismin yleinen voittokulku ei riitä selitykseksi. Jopa liberaali Barack Obama pitää kuolemanrangaistusta tarpeellisena silloin, kun se ilmentää ”yhteisön oikeutettua suuttumusta”.

Illinoisin republikaaninen kuvernööri George Ryan kuitenkin keskeytti vuonna 2000 kuolemantuomioiden täytäntöön­panon, jotta tapauksia voitaisiin tutkia uudelleen DNA-testein. Ryanin mukaan kuolemantuomioita vainoaa virheen mahdollisuus. Konservatiivisuudestaan tunnettu korkein oikeus on viime aikoina rajannut kuolemalla rangaistavia rikoksia. Vuonna 2002 se kielsi kehitysvammaisten teloittamisen, ja kolme vuotta myöhemmin poistettiin kuolemanrangaistus alaikäisenä tehdyiltä rikoksilta. Vuonna 2008 korkein oikeus on peruuttanut kuolemantuomion lapsen raiskauksesta. Viimeksi mainitussa tapauksessa tuomari Anthony Kennedy kirjoitti, että ”kun laki rankaisee kuolemalla, se on itse vaarassa sortua raakuuteen”.

Rangaistuslaitosten ylläpito ja oikeudenkäynnit valitusjärjestelmineen ovat kalliita. Kuolemaan tuomitun ylläpito maksaa paljon enemmän kuin elinkautisvangin. San Quentinin vankilassa Kaliforniassa rakenteilla oleva kuolemanrangaistusosasto maksaa 255 miljoonaa euroa. Se täyttyy nykyvauhdilla kolmessa vuodessa. Kustannukset alkavat tuntua talouden laskusuhdanteessa ja valtion budjettivarojen pienentyessä.

Yhdysvaltalaiset joutuvat pian valitsemaan rikollisten rankaisemisen ja terveydenhuollon tai lasten koulutuksen välillä. Silloin voi olla vaikeaa sanoa, kumpi on suurempi rikos: niiden hengen säästäminen, jotka ovat riistäneet hengen toiselta, vai mahdollisuuksien vieminen niiltä, jotka vasta aloittelevat elämäänsä. IPS

Kirjoittaja isännöi kansainvälisesti radioitavaa, palkittua A World of Possibilities -ohjelmaa.

Julkaistu Kumppani-lehdessä 9/2008

Nyt kun olet täällä...

... meillä on pieni pyyntö. Olemme laittaneet kaikki juttumme ilmaiseksi verkkoon, jotta mahdollisimman moni pääsisi nauttimaan korkealuokkaisesta journalismista. Lisätulot auttaisivat meitä kuitenkin tekemään entistä parempaa lehteä. Pyydämmekin, että tilaisit Maailman Kuvalehden printtiversion. Lehti on edullinen, ja samalla tuet tärkeää työtä oikeudenmukaisen maailman puolesta. Jos printti ahdistaa siksi, että maksullinen lehti on aina pakko lukea kannesta kanteen tai että sen takia pitää kaataa puita, laita läpykkä kiertoon mahdollisimman monelle ystävälle, sukulaiselle, tuntemattomalle. Pidemmittä puheitta, siirry tilaussivulle. Kiitos!