Kärsimysmittari

Heta Muurinen pohtii moraalisia valintoja.

Teksti: Heta Muurinen

NäkökulmatIhmisoikeudetYmpäristö

Moraaliset valinnat voivat olla samaan aikaan yksinkertaisia ja vaikeita. Kuulostaa itsestään selvältä. Silti tyypillisin kiusaukseen langenneen puolustus on: "ei se ole niin yksinkertaista".

Minä sanon, että kyllä se on, vaikkei se teekään valintaa helpommaksi.

Valintojaan voi eettisesti puntaroida monella tavalla. Arkielämässä tavallisin dilemma lienee nautinnon ja velvollisuuden välillä.

Humalan nautinto houkuttelee, vaikka työt velvoittavat seuraavana aamuna. Kaupassa pohdituttaa, ostaako tylsä mutta ekologinen litran jugurtti vai viisi pientä eri makuista jugurttipurkkia, jotka maksimoivat nautinnon, mutta kasvattavat muovijätettä.

Moni pitää epäsympaattisena tai lähes sietämättömänä ihmistä, joka perustelee kaikki päätöksensä ympäristö-, ihmisoikeus- ja reiluusnäkökulmilla.

Toisaalta tuntuu absurdilta, että hikipajoissa työskennellään, koska ihmiset eivät silkkaa laiskuuttaan vaadi ja osta reiluja tuotteita.

Jos kuulut meihin mukavuudenhaluisiin pulliaisiin, et välttämättä halua lukea tätä tekstiä loppuun. Ankara totuus on nimittäin se, että valintojaan voi punnita tavalla, joka tekee vaihtoehdoista kirkkaita. Sen nimi on kärsimyksen minimoinnin periaate.

Jos pitäisi valita vain yksi, kaikkein tärkein elämänohje, se saattaisi olla juuri kärsimyksen minimointi. Minimoida on tärkeä verbi, sillä kärsimyksen poistaminen ei ole realistista - eikä edes hyväksi. Tarvitsemme kohtuullista kärsimystä, jotta saavutamme tavoitteita ja onnellisuutta.

Jos mittarina moraalisissa valinnoissa on kärsimyksen minimointi, tulee lukuisista valinnoista varsin yksinkertaisia. Pitää vain valita se tapa toimia, jossa kärsitään vähiten.

Olli Tammilehto kirjoittaa kirjassaan Rahdin rikokset, että länsimaat ovat ulkoistaneet kärsimyksen pois silmistään kaukaisiin maihin. Meidän on helpompi tehdä ostopäätös halvasta tuotteesta, koska se joka valinnasta kärsii, on kaukana.

Vaikeita valinnoista tekee tietenkin se, kärsiikö valitsija vai joku muu, nyt heti vai myöhemmin. Valitettavan tavallinen on valinta, jossa kärsimys ei kosketa itseä mitenkään ja tapahtuu mahdollisimman pitkällä tulevaisuudessa. Tästä hyvänä esimerkkinä on tulevien sukupolvien ympäristön tila.

Monien valintojen kohdalla kärsimys on silti pienintä juuri silloin, kun se kohdistuu valitsijaan välittömästi. Esimerkiksi aikaisin nukkumaanmeno illalla, kun aamulla pitää herätä aikaisin. Se vaatii illalla itsekuria, mutta jos valvoo, aamulla vasta ikävää on. Usein kärsimyksen minimointi vaatii vaikkapa muutaman ylimääräisen askeleen ottamista jätteitä erotellessa, parin pakkausselosteen lukemista ostopäätöstä tehdessä, pyöräilyä autoilun sijaan.

Eettisiin valintoihin liittyviä aiheita on nyt ilmassa. Tässäkin lehdessä niitä sivutaan esimerkiksi eettisyyden valtavirtaistumista pohtivassa jutussa Hörhöt sittenkin oikeassa.

Kärsimysmittarissa kuten kaikissa valinnoissa on yksi mukava puoli. Se ei punnitse karmaa. Jokainen valinta on kokonaan uusi, vapaus valitsemiseen säilyy joka hetki. Vaikka olisi langennut sata kertaa, sadasensimmäinen valinta voi silti olla toisenlainen.


Julkaistu Kumppani-lehdessä 5/2009


Nyt kun olet täällä...

... meillä on pieni pyyntö. Olemme laittaneet kaikki juttumme ilmaiseksi verkkoon, jotta mahdollisimman moni pääsisi nauttimaan korkealuokkaisesta journalismista. Lisätulot auttaisivat meitä kuitenkin tekemään entistä parempaa lehteä. Pyydämmekin, että tilaisit Maailman Kuvalehden printtiversion. Lehti on edullinen, ja samalla tuet tärkeää työtä oikeudenmukaisen maailman puolesta. Jos printti ahdistaa siksi, että maksullinen lehti on aina pakko lukea kannesta kanteen tai että sen takia pitää kaataa puita, laita läpykkä kiertoon mahdollisimman monelle ystävälle, sukulaiselle, tuntemattomalle. Pidemmittä puheitta, siirry tilaussivulle. Kiitos!

Heta Muurinen

Kirjoittaja on vapaa toimittaja.