Naiset viihtyvät kekseliäillä kekkereillä

Hyvän mielen kotikutsuilta saa kolme kärpästä yhdellä iskulla. Samalla kun tapaa kavereitaan, voi auttaa kehitysmaiden pieniä tuottajayhteisöjä ja laittaa tarpeettomat tavarat kiertoon.

Teksti: Sini Kuvaja

PitkätEurooppaLänsi-EurooppaSuomi
SINI KUVAJA

teema2.jpgKatriina Sjöblom (kolmas oikealta) esittelee kehitysmaakaupan ideaa. Äärimmäisenä oikealla on kierrätyskutsujen emäntä Anne Liinamaa.

Pori on kotikutsujen luvattu kaupunki. Yritteliäät naiset kauppaavat tuttaviensa kodeissa perinteisten muovikippojen lisäksi lastenvaatteita, kosmetiikkaa, ravintolisiä tai kynttilöitä. Minutkin on kutsuttu jo kuusille kutsuille, vaikka olen asunut Porissa vasta kaksi vuotta. Mutta tänään kekkerit ovat toisenlaiset.

Emäntänä toimivan Anne Liinamaan olohuoneen pöytä on kukkuroillaan vihkoja, kasseja, saippuoita ja soittimia. Tuotteet ovat tulleet Aasiasta Poriin Tampereen kehitysmaakaupan tai Oulun Juuttiputiikin kautta.

"Porissa oli aikoinaan kehitysmaakauppa, mutta se kaatui edellisen laman aikaan. Pari vuotta sitten aloitimme uudestaan pie-nimuotoisesti ja silloin syntyi myös ajatus kotikutsuista", kertoo kehitysmaakauppa-aktiivi Hanna Hildén.

Maaherrankadun puoti on avoinna vain kerran kuussa, joten kutsut ovat kekseliäs tapa lisätä tuotteiden myyntiä. Näillä kutsuilla myös pohditaan kriittisesti kuluttamista.

"Alkää ostako turhaa"

"Miljardi ihmistä elää köyhyydessä. Hyvä, jos pystymme auttamaan edes näin. Korostamme kutsuilla: älkää ostako turhaa, ostakaa tarpeeseen", Hildén sanoo.

Ensi kertaa kehitysmaakaupan tavaroihin tutustuva Maija Saari on samaa mieltä.

"Vaikka tämä lisäisikin turhaa kulutusta, rahat menevät hyvään tarkoitukseen. Olisin kuvitellut, että tuotteet ovat paljon kalliimpia", hän sanoo.

Kun saippuaa käyttää joka tapauksessa, sen voi hyvillä mielin ostaa kehitysmaakaupasta. Saippuan lisäksi parhaiten käyvät yleensä kaupaksi lelu- ja lehtikorit sekä kassit - niin myös tänään.

Kehitysmaakauppa-aktiivi Katriina Sjöblom kertoo kutsujen aluksi kehitysmaakaupan ideasta sekä pienistä tuottajayhteisöistä Intiassa ja Bangladeshissa. Kehitysmaakaupan tuotteissa ei aina ole reilun kaupan logoa, mutta ne edustavat samaa oikeudenmukaisen kaupan ajatusta.

Periaate ei ole kaikille tuttu. Vaikka nykyään tavallistenkin kauppojen valikoimista löytyy runsaasti reilun kaupan tuotteita, Sjöblom kohtaa vapaaehtoistyössään ihmisiä, jotka eivät tiedä aiheesta mitään.

Tarpeettomien tavaroiden pöytä

Keittiön pöytä on myös täynnä tavaraa: vaatteita, kirjoja ja kodinesineitä hiirimatosta peiliin. Nämä ovat myös kierrätyskutsut. Jokainen vieras on tuonut mukanaan kolmesta viiteen itselleen tarpeetonta esinettä ja saa viedä mukanaan yhtä monta.

"Kierrätyskutsuilla ei tarvitse ostaa, eivätkä ne lisää kulutusta. Jokainen voi tuoda itselleen turhia tavaroita ja päästä niistä eroon", Liinamaa sanoo.

Hän on tuonut pöydälle jo monella lapsella kiertäneen pallokuvioisen maripaidan. Ruskean käsilaukun ohella se on yksi kierrätyspöydän himotuimmista kohteista. Vieraille arvotaankin järjestysnumerot tavaroiden noutamista varten. Liinamaa voittaa ensimmäisen numeron ja kaappaa pöydältä seinäpeilin. Uuden omistajan löytävät myös lusikat, eroottinen sarjakuva, korurasia ja Virpi Hämeen-Anttilan uusin romaani.

Kierrätyskutsut ovat täällä uusi idea, nämä ovat vasta toiset. Ensi kertaa mukana oleva Marika Nirhamo poimii vuorollansa pöydästä takin pojalleen.

"Tavaraa kertyy kotiin ihan liikaa, kun muutama kuolinpesäkin on jo huushollissa. Olen ehtinyt tähän ikään olla jo eräilläkin Tupperware-kutsuilla. Kynttilä- ja meikkikutsuille en lähde, ne ovat turhia", Nirhamo sanoo.

Yksi osallistujista huvittaa kekkereillä olijoita kertomalla miehestä, joka kuvitteli alusvaatekutsujen tarkoittavan osallistujien hilluvan alusvaatteisillaan.

Ideoita vaihtoehtokutsuille

Kotikutsut ovat naisten valtakuntaa. Vaikka Liinamaa kohdisti kutsunsa perheille, paikalla on vain naisia, suurin osa nelissäkymmenissä.

Perheenäideille kekkerit tarjoavat hengähdystauon arjen pyörityksessä ja hyvän tekosyyn tavata toisiaan, nykyajan vastineen ompeluseuroille.

Eräässä kotiäitiporukassa siivottiin vuorotellen jokaisen luona kolme tuntia ja nautittiin sen päälle terveellisiä pöydän antimia. Toisessa kaveripiirissä kukin sai itse valita, mihin tarvitsi apua kotonaan. Jonkun luona ripustettiin yhdessä verhoja, toiselle siivottiin ompelutarvikevarasto.

"Tyhjänpäiten ei saa kahvitella", Nirhamo tiivistää aherruskutsujen ajatuksen.

Kun kukaan ei enää halua kierrätyspöydältä mitään, Liinamaa nostaa jäljelle jää-neet vaatteet ja tavarat sivuun. Ne lahjoitetaan SPR:n kirpputorille. Pöytä pääsee varsinaiseen käyttöönsä kahvin, piirakan ja korvapuustien nauttimisalustaksi.

Porista tuli reilu kaupunki

Kutsuilla puhuttaa Porin tuore status reilun kaupan kaupunkina. Vaikka Porissa on kaksi oikeudenmukaista kauppaa edistävää järjestöä: Kehitysmaakauppayhdistys ja Reilun kaupan yhdistys, käytännössä samat ihmiset toimivat molemmissa. Heistä paikalla on neljä: Hanna Hildén, Anne Liinamaa, Katriina Sjöblom ja Terhi Räty.

Hildén on yksi viiden hengen ydin-tiimistä reilun kaupan kaupungin statuksen takana. Ryhmä lobbasi puolentoista vuoden ajan porilaisia valtuutettuja ja puhui mukaan seurakuntia, kahviloita ja ravintoloita.

"Nyt kaupungintalolla juodaan reilua kahvia. Varmaan kukaan ei uskonut, että se onnistuisi", Hildén sanoo. Hän pääsee myös nauttimaan kaupungintalon kahveista. Sekä Hildén että Liinamaa aloittivat tänä vuonna uusina valtuutettuina, Hildén Kokoomuksen ja Liinamaa Vihreiden riveissä.

Kun on pengottu tavaroita ja kahviteltu, vieraat pakkaavat löytönsä kasseihin ja lähtevät kotiin. Kysyn vielä Liinamaalta hänen omista kulutustottumuksistaan.

"Yritän välttää turhaa kuluttamista. Eilen kävin viimeksi kirpputorilla ja löysin sieltä tytölle uudenveroiset sukset, monot ja sauvat."


Reilu viidenkympin villitys

Arvaatko ketkä kuluttavat eniten reilun kaupan tuotteita? Eivät nuoret aikuiset eivätkä myöskään kolme-nelikymppiset kotikutsujen järjestäjät. Reilun kaupan tuotteita ostavat ahkerimmin 50-59-vuotiaat.

Aktiivisuus selittyy elämäntilanteella, arvelee eläkkeellä oleva ammattiyhdistysliikkeen uranuurtaja Maj-Len Remahl. Remahl on toiminut myös Reilun kaupan edistämisyhdistyksen puheenjohtajana.

"Ennen eläkeikää taloudellinen tilanne on kaikkein paras. Sen ikäiset ovat kypsiä ihmisiä, ottaneet reilun kaupan ajatuksen omakseen, eikä pienellä hintaerolla ole heille merkitystä", Remahl arvioi.

Ero muihin ikäryhmiin ei ole suuri. Reilun kaupan tuotteita ostavat kaikenikäiset. Myöskään sukupuolieroja ei juuri näy: naisia ostajista on 55 prosenttia. Jos tuotteiden ostajia jokin yhdistää niin elämänarvot. Aktiivisimmat ostajat ovat idealisteja ja trendejä luovia mielipidevaikuttajia.

Myös reilun kaupan tuotteita on maisteltu kotikutsuilla. Tätä tapahtui etenkin viime syksynä osana Maailman suurin kahvitauko -tempausta. Ensi syksynä järjes-tetään vastaavasti maaottelu Pohjoismaiden kesken reilun kaupan tuotteiden mais-telussa. Kotikutsuja varten voi tilata taustamateriaalia Reilun kaupan edistämisyhdistykseltä. Itse maisteltavia tuotteita ei saa tilattua yhdistykseltä suoraan, mutta yhdistys voi auttaa tuotteiden tilaamisessa valmistajilta.

Julkaistu Kumppani-lehdessä 5/2009


Nyt kun olet täällä...

... meillä on pieni pyyntö. Olemme laittaneet kaikki juttumme ilmaiseksi verkkoon, jotta mahdollisimman moni pääsisi nauttimaan korkealuokkaisesta journalismista. Lisätulot auttaisivat meitä kuitenkin tekemään entistä parempaa lehteä. Pyydämmekin, että tilaisit Maailman Kuvalehden printtiversion. Lehti on edullinen, ja samalla tuet tärkeää työtä oikeudenmukaisen maailman puolesta. Jos printti ahdistaa siksi, että maksullinen lehti on aina pakko lukea kannesta kanteen tai että sen takia pitää kaataa puita, laita läpykkä kiertoon mahdollisimman monelle ystävälle, sukulaiselle, tuntemattomalle. Pidemmittä puheitta, siirry tilaussivulle. Kiitos!