"Viherkaulustalous" on kasvussa

Yhdysvalloissa yritetään yhdistää ympäristönsuojelu ja työllistäminen.

Teksti: Mark Sommer

TalousYmpäristöAmerikkaPohjois-AmerikkaYhdysvallat

Käsite "vihreä työpaikka" on puskenut ennätysvauhtia keskustelun valtavirtaan talouskriisin ansiosta. Yhdysvaltalainen kansalaisoikeusaktivisti Van Jones lanseerasi ilmauksen viitisen vuotta sitten oikotienä kahden kestohaasteen - köyhyyden ja ilmastonmuutoksen - voittamiseen. Hän ehdotti köyhien kaupunkilaisnuorten pestaamista istuttamaan puita, asentamaan eristeitä ja aurinkopaneeleja, puhdistamaan ongelmajätteiden saastuttamia alueita ja rakentamaan joukkoliikenneratkaisuja.

Vihreän työpaikan ajatus on hieno, mutta toistaiseksi vähän testattu. Se vilahtaa kuitenkin usein presidentti Barack Obaman puheissa ja on jo loikannut Atlantin yli: Britannian pääministeri Gordon Brown patisti hiljan maataan luomaan miljoonia vihreitä työpaikkoja.

Yhdysvaltain elvytyspaketti ohjaa 500 miljoonaa dollaria työhön, jolla parannetaan kotien ja liittovaltion rakennusten energiatehokkuutta. Britannia lupaa luoda kahdeksan vuoden aikana 400 000 vihreää työpaikkaa. Ja Valkoinen talo nimitti Jonesin alan erikoisneuvonantajaksi.

Yhdysvalloissa on jo toista vuosikymmentä kokeiltu ympäristönsuojelun ja työllistämisen yhdistämistä. Esimerkiksi Chicagossa aloitettiin 1990-luvun alkupuolella kaksi menestyksekästä ohjelmaa. Kaupungin tukema Greencorps kouluttaa ja työllistää kaupungin nuoria puutarha-alalle. Growing Home -järjestö ylläpitää kaupungin reunalla maatiloja, jotka myyvät tuotteitaan vähävaraisille.

New Yorkissa Etelä-Bronxin rähjäisellä teollisuusalueella varttunut taiteilija Majora Carter palasi opintojensa jälkeen rahattomana kotiseudulleen. Koiraa ulkoiluttaessaan hän havaitsi, että roskaläjien takana virtaa yhä neitseellinen Bronxjoki. Carterilla riitti näkemystä ja tahdonvoimaa panna pystyyn Sustainable South Bronx -järjestö. Hän sai mukaan joukon aktivisteja ja onnistui taivuttamaan poliitikot perustamaan Hunts Point Riverside -puiston. Ryhmä toivoo siitä alkua viherketjulle, jonka nimeksi tulee South Bronx Greenway.

Joidenkin tarkkailijoiden mielestä tähänastisten pilottihankkeiden strategialla voisi uudistaa koko Yhdysvaltain talouden. Toiminnan laajentaminen kansalliselle tai kansainväliselle tasolle on kuitenkin eri juttu.

Van Jonesin strategia on tyylikkään yksinkertainen: "Yhdistetään eniten työtä tarvitsevat ihmiset ja työ, joka kaipaa kipeimmin tekijöitä." Toteutus on paljon mutkikkaampaa. Kun talouden kiihtyvä alamäki on potkinut miljoonat ammatti-ihmiset pois töistä, voi olla vaikea myydä ajatusta, että arvokkaita työllistämisvaroja pitäisi käyttää ammattitaidottomien ja kroonisesti vajaatyöllisten kaupunkinuorten hyväksi.

Ammatti-ihmiset pystyisivät paremmin uudistamaan järjestelmää kuin ne, jotka on aina suljettu sen ulkopuolelle. Lisäksi jotkut yritykset voivat hyödyntää tilaisuuden viherpesuun.

Köyhyyden ja saasteiden vähentäminen samalla kertaa voi kuitenkin osoittautua haastavaksi. Jones vertaa hanketta Yhdysvaltain poikki kulkevan valtatien tai internetin rakentamiseen. Kummatkin olivat mullistavia keksintöjä. Mutta niitä ei myyty sosiaalisella oikeudenmukaisuudella ja ympäristöystävällisyydellä, vaan kansallisella turvallisuudella. Se tuo aina varman voiton, vaikka todelliset syyt ja hyödyt olisivat muualla.

Jones vakuuttaa, että talouden tavoin ympäristökin koskettaa meitä kaikkia. Jos talous ei palvele yhtä lailla rikkaita ja köyhiä, se ei ole vain moraalisesti kelvoton, vaan se kylvää Yhdysvaltain kaupunkeihin ulkomailla jo nähtyä vihaa ja katkeruutta, jotka tuhoavat yhteiskuntarauhan. Kyse on todellakin kansallisesta turvallisuudesta.

"Toisten mielestä meillä ei ole varaa muutokseen. Minun mielestäni meillä ei ole varaa jättää sitä tekemättä", Jones sanoo. IPS

Kirjoittaja isännöi kansainvälisesti radioitavaa World of Possibilities -ohjelmaa.


Julkaistu Kumppani-lehdessä 5/2009


Nyt kun olet täällä...

... meillä on pieni pyyntö. Olemme laittaneet kaikki juttumme ilmaiseksi verkkoon, jotta mahdollisimman moni pääsisi nauttimaan korkealuokkaisesta journalismista. Lisätulot auttaisivat meitä kuitenkin tekemään entistä parempaa lehteä. Pyydämmekin, että tilaisit Maailman Kuvalehden printtiversion. Lehti on edullinen, ja samalla tuet tärkeää työtä oikeudenmukaisen maailman puolesta. Jos printti ahdistaa siksi, että maksullinen lehti on aina pakko lukea kannesta kanteen tai että sen takia pitää kaataa puita, laita läpykkä kiertoon mahdollisimman monelle ystävälle, sukulaiselle, tuntemattomalle. Pidemmittä puheitta, siirry tilaussivulle. Kiitos!