Tältä avaruudessa olemisen pitäisi tuntua, opas selittää. Tasapaino huojuu, lihasvoima häviää. Päiväntasaajalla ihminen painaa vähemmän, koska maapallo on pullistunut sen kohdalla. Ihmelaihtuminen ei valitettavasti näy vartalossa.
Vaikka päiväntasaaja kulkee 14 valtion lävitse, Ecuador haluaa ottaa siitä kunnian itselleen. Onhan maa saanut nimensäkin maapallon halkaisevan linjan mukaan.
Ranskalainen Charles-Marie de la Condamine lähetettiin osana eurooppalaisten tutkimusmatkaajien retkikuntaa Peruun vuonna 1735. Retkikunnan oli tarkoitus tehdä päiväntasaajaan liittyviä mittauksia. Ryhmä riitautui ja de la Condamine lähti seikkailemaan yksin Ecuadoriin.
Maa osoittautui täydelliseksi mittauskohteeksi: Andien vuorten takia taivas oli tähtikirkas. Muilla päiväntasaaja-alueilla tähtiä joutuu tarkastelemaan sademetsän läpi. Juuri de la Condaminen tutkimukset vahvistivat, ettei maapallo ole pyöreä, vaan keskeltä pullistunut. Ansiotta Ecuador ei siis päiväntasaajaansa juhli.
Päiväntasaajan mittauspaikalle pääkaupunki Quiton ulkopuolelle on pystytetty mahtipontinen monumentti. Paikka tunnetaan La mitad del mundona eli maapallon keskipisteenä. Betonihökötystä ympäröivät miespatsaat sekä Ranskan ja Espanjan kulttuurivaikutuksista muistuttavat paviljongit.
Monumentin edessä voi kuvauttaa itsensä kyltin vieressä, joka todistaa, että nyt todella ollaan päiväntasaajalla, leveyspiirillä 0°-0’-0’’. Harmi vain, että myöhemmät gps-mittaukset osoittivat päiväntasaajan olevan parin sadan metrin päässä de la Condaminen määrittämästä paikasta. Tieto ei onneksi haittaa turistien iloa, kun he hyppivät maapallon puoliskolta toiselle päiväntasaajamerkin yli.
Päiväntasaajan oikeallekin paikalle on perustettu turistikohde: museo, jossa yhdistyvät Heureka-museon vempeleet ja hauskat intiaanihahmot. Matkailijat voivat fysikaalisten ihmeiden lomassa tutustua paikallisten alkuperäiskansojen tapoihin vaikkapa puhaltamalla nuolia kaktukseen intiaanipäähine päässään.
Yksi museon kohokohdista on vesiallas. Sen avulla havainnollistetaan, kuinka viemäriin valuvaan veteen ei synny pyörrettä päiväntasaajalla. Kun allas viedään parin metrin päähän päiväntasaajasta, vesi alkaa jälleen pyöriä. Valitettavasti tutkijoiden mukaan museon temppu on huijausta. Maapallon pyörimisestä johtuva Coriolis-voima on niin heikko, ettei se vaikuta vesialtaiden pyörteisiin. Turistien mielestä temppu on silti vaikuttava.
Ecuadorin alkuperäisväestölle eurooppalaisen päiväntasaajalöytö ei tullut uutisena. Turistikohteen vieressä nouseville vuorille oli perustettu pyhiä paikkoja maan keskipisteen kunniaksi satoja vuosia ennen de la Condaminen mittauksia. Päiväntasaajalla oli uhrattu jumalille ja kunnioitettu maapallon keskipistettä pyhänä paikkana, jolla oli erikoisvoimia.