Kukat kiertyvät morsiamen käsiin

Intialaisen morsiamen arvokkaimmat koristeet eivät ole aina kultaa.

Teksti: Joan Pinto

PitkätKulttuuriAasiaEtelä-AasiaIntia
GARGI DAUNDKER

henna.jpg

Hennataiteilija piilottaa sulhasen alkukirjaimet morsiamen käsiin tämän löydettäviksi. Vanha perinne syntyi aikana, jolloin avioliitot olivat järjestettyjä. Etsimisleikki helpotti parin lähentymistä.

Kämmenelleni muotoutuu vihreänä kirjailuna riikinkukkoja, puita ja kukkia. Mehendi-taiteilija piirtää hitaasti ja kärsivällisesti. Lempeästi hän puristaa vihreää tahnaa muovitötteröstä, ja kummatkin käteni muuttuvat miniatyyrimaalauksiksi.

Nyt on ystäväni Madhun mehendi, seremonia, joka pidetään ennen hindulaisia häitä. Se on perinteinen, eloisa rituaali, jota juhlitaan ensisijaisesti morsiamen perheessä; pukeutumisleikki päivää tai paria ennen varsinaisia häitä. Vieressäni kultakoruihin ja keltaiseen salwar-housupukuun sonnustautunut Madhu virnistelee onnellisena, kun toinen taiteilija kaunistaa hänen kämmeniään ja ranteitaan.

Kuulen naurua ja tyypillistä häätalon hyörinää. Morsiamen sisar, jonka kädet ovat valmiit, maistelee juomaa. Mehendiin piirretyt viiniköynnökset hänen kädessään näyttävät kääriytyvän lasin jalan ympärille.

Madhu nousee seisomaan ja pyörii piruetteja kuin sufi-tanssija. Hän on kyllästynyt istumaan hiljaa paikoillaan ja katselee nyt nälkäisesti vieraille tuotavaa ruokaa – paneer pakoria, uuniperunan kuoria, kana-kebabeja. Hänen ystävänsä kahmaisee syötävää ja ruokkii häntä, sillä Madhu ei voi käyttää käsiään ennen kuin mehendi kuivuu.

Vanhempien sukulaisten tyrmistykseksi Bollywood-kappaleet vuorottelevat hiphopin ja rockin kanssa. Mutta yhä uusien ruokien ja juomien tuomisen tohinassa he unohtavat perinteiden varjelun. Vasta kun ilta muuttuu yöksi he puhkeavat laulamaan vanhoja sangeet-lauluja, joita häissä on tapana laulaa.

Keskittynyttä taidetta

Lähes mykkänä ihailusta käsieni taidetta kohtaan mumisen kysymyksiä mehendiwalille eli henna-taiteilijalle, tapahtuman sankarille. Irrottamatta katsettaan kädestäni hän kertoo, miten tahna tehdään: trooppisen pensaan sekä mustan teen (tai kahvin) kuivatut lehdet jauhetaan ja ne sekoitetaan sinappiöljyyn savimaiseksi aineeksi. Kuunnellessani toinen taiteilija aloittaa työskentelyn Madhun jalkojen parissa. Hän piirtää hentoja viivoja täysin välinpitämättömänä ympäristöstään, syvästi keskittyneenä kuin suorittaisi sydänkirurgiaa.

Rituaali jatkuu, ja Madhu joutuu yhä istumaan paikoillaan. Hän vääntelee naamaansa protestiksi. Vanhemmat ihmiset lohduttavat, että kannattaa kestää. Ei vain upeiden oranssinpunaisten kuvioiden vuoksi, jotka ilmestyvät hänen käsiinsä, ranteisiinsa, kämmeniinsä ja jalkoihinsa mehendin kuivuttua ja irrottua, vaan myös muista syistä.

He sanovat, että mitä tummemman värin mehendi saa aikaan, sitä enemmän morsian tulee rakastamaan aviomiestään. Tai mitä tummempi väri, sitä enemmän anoppi tulee rakastamaan uutta miniäänsä ja hänen avioliittonsa tulee olemaan onnellinen.

Meidän sukupolvemme naiset hymyilevät. He ovat yhtä mieltä siitä, että nämä "totuudet" luotiin, jotta saatiin morsian istumaan paikoillaan tuntikausia odottamassa kuivumista.

Naisten kuvio

Voi viedä tunteja ennen kuin tahna muuttuu kovaksi kuoreksi. Mutta sillä aikaa morsianta viihdytetään: tädit ja serkut tanssivat ja pakottavat ujoimmatkin pyörittämään lannetta. "Viisaammat" naimisissa olevat serkut kiusoittelevat ja antavat ohjeita avioliittoa varten.

Ne, joille mehendi on tehty, yrittävät varoen säilyttää sen pidellen käsiään poissa ohikulkevien vieraiden tieltä. He näyttävät lamppua kantavilta patsailta, joilta lamput on poistettu. Ja vaikka perinteisesti vain naiset koristetaan mehendillä, nelivuotias Sameer-poikakin saa kukan ja hymynaaman kämmenelleen.

Mehendi-taiteilijat piilottavat sulhasen alkukirjaimet, S ja T, jonnekin kuvioon tämän löydettäviksi. Uskotaan, että jos sulho ei löydä nimikirjaimiaan monimutkaisten kuvioiden seasta, tulee morsiamesta avioliiton määräävämpi osapuoli. Madhu nostaa kulmakarvaansa ilkikurisesti. Hän pitää pikku perinteestä, joka on syntynyt vanhaan aikaan, jolloin avioliitot olivat järjestettyjä ja sulhanen tuskin tunsi morsianta. Peli, joka auttoi sulhasta koskettamaan morsiamen käsiä, helpotti parin lähentymistä.

Vapautus kotitöistä

Vaikka monia tapoja on kudottu seremoniaan vuosien varrella, alunperin tahnaa käytettiin, koska se viilensi hermopäitä. Suurmogulit toivat tavan Intiaan 1100-luvulla. Sen jälkeen siitä on tullut lähinnä kosmeettista.

Alueellisista, kulttuurisista tai vaurauteen ja yhteiskunnalliseen statukseen liittyvistä eroista huolimatta jotkut asiat pysyvät samoina: morsian ei saa astua ulos talosta mehendi-rituaalin jälkeen ennen kuin on naimisissa. On myös mukavampi traditio: morsiamen ei tule tehdä mitään kotitöitä ennen kuin hänen häämehendinsä on haalistunut pois.

Tämä tapa saa Madhun hymyilemään leveimmin. Ja vaikka mehendi on nyt tehty, hänen on odotettava aamuun ennen kuin voi antaa tahnan kuivua. Varmistaakseen, että jälki jää, serkku painelee hänen kämmeniään ja jalkojaan pumpulilla, jota on uitettu sokeri- ja sitruunamehusekoituksessa. Seos pitää kuvion kosteana mahdollisimman pitkään.

Madhun äiti neuvoo toisen, pienen rituaalin. Inkivääriä ja pippuria paahdetaan pannulla ja Madhun tulee pitää käsiään sen yläpuolella. Lämpö tummentaa mehendin punaruskean sävyiseksi ja kuvio voi säilyä viikkoja.

Yön myötä nauru alkaa kuulua musiikkia kovempana. Vastahakoisesti hieron mehendini pois sinappiöljyllä, jota käytetään myös siksi, että se lämmittää. Madhu puolestaan nukkuu kädet muovipusseissa. Hän tulee nukkumaan hyvin. Niin hyvin kuin tuleva morsian vain voi herätäkseen riikinkukkoihin, puihin ja kukkiin.

Julkaistu Maailman Kuvalehti Kumppanissa 7-8/2010.


Nyt kun olet täällä...

... meillä on pieni pyyntö. Olemme laittaneet kaikki juttumme ilmaiseksi verkkoon, jotta mahdollisimman moni pääsisi nauttimaan korkealuokkaisesta journalismista. Lisätulot auttaisivat meitä kuitenkin tekemään entistä parempaa lehteä. Pyydämmekin, että tilaisit Maailman Kuvalehden printtiversion. Lehti on edullinen, ja samalla tuet tärkeää työtä oikeudenmukaisen maailman puolesta. Jos printti ahdistaa siksi, että maksullinen lehti on aina pakko lukea kannesta kanteen tai että sen takia pitää kaataa puita, laita läpykkä kiertoon mahdollisimman monelle ystävälle, sukulaiselle, tuntemattomalle. Pidemmittä puheitta, siirry tilaussivulle. Kiitos!