Kolumni: Mätäkuun juttuja

Jos kadulla kerjääminen halutaan kieltää tai jopa kriminalisoida, on olemassa suuri joukko lainsäädäntöteknisiä ratkaisuja, joilla tämä voidaan tehdä oikein. Lain pitää olla täsmällinen ja tarkkarajainen.

Heinäkuun 15. päivänä alkaa vuoden kolmastoista kuukausi, mätäkuu. Silloin monet asiat ovat toisin kuin yleensä. Painettuun sanaan ei voi luottaa, koska juttupulaa kokevat sanomalehdet julkaisevat niin sanottuja mätäkuun juttuja. ”Hauki puri miestä” -juttu kuuluu niistä tavallisimpiin.

Myös poliitikoilla saattaa olla puutetta asiasta mätäkuussa. Julkisuuteen pitää silti päästä. Tänä vuonna kymmenen päivää mätäkuun alkamisen jälkeen kansanedustaja Ben Zyskowicz oli näkyvästi esillä rinnastaessaan kadulla kerjäämisen taskuvarkauteen ja naisten ympärileikkaukseen. Lausunnoissaan hän kritisoi kollegaani Tuomas Ojasta ja minua, kun olimme arvostelleet sisäministeriön työryhmän ehdotusta kerjäämisen kriminalisoinnista.

Meidän mielestämme mietinnöstä paistaa läpi syrjivä tarkoitusperä. Zyskowiczin mukaan ei ole syrjintää, jos jokin laki käytännössä kohdistuu tiettyyn ihmisryhmään vain sen takia, että ryhmän keskuudessa esiintyy tavallista enemmän niitä kielteisiä ilmiöitä, joista halutaan eroon.

Mätäkuun juttu. Zyskowiczin olisi pitänyt lukea kyseisen työryhmän mietintö ymmärtääkseen, miksi pidimme sitä syrjivänä. Jos kadulla kerjääminen halutaan kieltää tai jopa kriminalisoida, on olemassa suuri joukko lainsäädäntöteknisiä ratkaisuja, joilla tämä voidaan tehdä oikein. Lain pitää olla täsmällinen ja tarkkarajainen, eikä se saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa ihmisiä eri asemaan esimerkiksi heidän etnisen tai kansallisen alkuperänsä takia.

Emme tuominneet kerjäämisen kriminalisointia sinänsä. Otimme kantaa vain siihen, että sisäministeriön työryhmä oli laatinut asiasta hätäisen ehdotuksen, jossa oli syrjiviä piirteitä. Ei ollut sattuma, että sekä oikeusministeriön että sosiaali- ja terveysministeriön edustajat jättivät eriävän mielipiteensä mietintöön.

Miksi pidin työryhmän mietintöä syrjivänä? Koska siinä ehdotettiin rajanvetoa, jonka mukaan tavanomainen rahan pyytäminen niin sanottuun bussilippuun (lue: kossupulloon) saisi jatkua, mutta omaksi elatuksekseen kerjääminen (lue: ulkomaisten romanien toiminta) kriminalisoitaisiin.

Oireellisesti mietinnön ihmisoikeuksia koskeva jakso alkaa virkkeellä, jossa todetaan Euroopassa olevan 12 miljoonaa romania. Eikö kyse pitänyt olla kerjäämisestä eikä romaneista?

Kirjoittaja on kansainvälisen oikeuden professori eurooppa-instituutissa firenzessä ja yk:n ihmisoikeusneuvoston erityisraportoija ihmis-
oikeuksien suojasta terrorismia torjuttaessa.

Julkaistu Maailman Kuvalehti Kumppanissa 9/2010.

Muut Maailman Kuvalehden linkit

 

Nyt kun olet täällä...

... meillä on pieni pyyntö. Olemme laittaneet kaikki juttumme ilmaiseksi verkkoon, jotta mahdollisimman moni pääsisi nauttimaan korkealuokkaisesta journalismista. Lisätulot auttaisivat meitä kuitenkin tekemään entistä parempaa lehteä. Pyydämmekin, että tilaisit Maailman Kuvalehden printtiversion. Lehti on edullinen, ja samalla tuet tärkeää työtä oikeudenmukaisen maailman puolesta. Jos printti ahdistaa siksi, että maksullinen lehti on aina pakko lukea kannesta kanteen tai että sen takia pitää kaataa puita, laita läpykkä kiertoon mahdollisimman monelle ystävälle, sukulaiselle, tuntemattomalle. Pidemmittä puheitta, siirry tilaussivulle. Kiitos!