”United we stand! Divided we fall”, huudattaa Sierra Leonen kaivostyöläisten liiton pääsihteeri Ezekiel Dyke timantinkaivajia.

Oikeutta kaivosmiehille

Ezekiel Dyke taistelee Sierra Leonen kaivostyöläisten oikeuksien puolesta.

Teksti: Hanna KoivistoKuva: Sami Seppänen

PitkätIhmisoikeudetTyöSierra Leone

Tätä tapaamista on säädetty. Ties kuinka monta kertaa olen istunut ja odottanut Ezekiel Dykea.

Hän on Sierra Leonen kaivostyöläisten liiton pääsihteeri ja luvannut viedä minut timantti- ja kultakaivoksille.

Monesti olen saanut vain puhelinsoiton, huomattavasti myöhemmin kuin miehen olisi pitänyt jo olla paikalla. Joskus tapaamisen esteeksi on tullut lakko, joskus onnettomuus jollakin Sierra Leonen monista kaivoksista.

Nyt istun kuitenkin Dyken nelivedossa. Palaamme timanttikaivokselta, jonka työläisille Dyke piti palopuheen. ”United we stand!”, hän huusi ja mieskuoro vastasi: ”Divided we fall!”

Dyke on tottunut työläisten vaikeuksiin; varsinkin ongelmat palkanmaksussa ovat turhan yleisiä. Hän sanoo itsekin olleensa usein samassa tilanteessa. Ennen kaivosalaa Dyke työskenteli pitkään opettajana.

”Kun palkkaa ei tullut, otin laukkuni ja sanoin: minä lähden nyt”, mies nauraa.

Sierra Leonen sisällissota oli koitua Dyken kohtaloksi: kapinalliset pitivät häntä hallitusta auttamaan tulleena nigerialaisena sotilaana.

”Yritin vakuuttaa olevani sierraleonelainen, mutta he eivät uskoneet ja aikoivat tappaa. Onneksi kapinallisten joukossa oli yksi vanhoista oppilaistani, joka tunnisti minut.”

Jätettyään opettajan uransa Dyke päätyi Sierra Rutilen kaivokselle kirjanpitäjäksi. Sitä hän jaksoi kuusi vuotta, kunnes päätti ryhtyä ajamaan kaivostyöläisten asioita – eikä ole katunut.

”Tässä työssä on paljon riskejä, erimielisyyksiä ja paineita. Joskus olen todella väsynyt ja ajattelen, että haluan lopettaa. Mutta ihmisten toimeentulon ja työolojen puolesta pitää taistella.”

Kaivostyöläisten ongelmat eivät Sierra Leonessa ihan heti lopu. Dyken puhelin soi vähän väliä. Moni soittaja antaa puhelimen hälyttää vain kerran, ennen kuin katkaisee puhelun. ”Heillä ei ole rahaa puheaikaan.”

Nyt langan toisessa päässä joku kertoo kuolemaan johtaneesta onnettomuudesta. Dyke puistelee päätään. Työturvallisuuteen ei juuri panosteta.

”Olen riidellyt ministerien ja varapresidentin kanssa ja ollut useissa oikeudenkäynneissä, kaikki työläisten puolesta.”
Ehdimme käydä vain parilla kaivoksella ennen kuin puhemiehen

täytyy kaasuttaa kokoukseen yhteen monista ulkomaisista kaivosyhtiöistä. Minä jään odottamaan seuraavaa tapaamista – tai puhelinsoittoa.


Nyt kun olet täällä...

... meillä on pieni pyyntö. Olemme laittaneet kaikki juttumme ilmaiseksi verkkoon, jotta mahdollisimman moni pääsisi nauttimaan korkealuokkaisesta journalismista. Lisätulot auttaisivat meitä kuitenkin tekemään entistä parempaa lehteä. Pyydämmekin, että tilaisit Maailman Kuvalehden printtiversion. Lehti on edullinen, ja samalla tuet tärkeää työtä oikeudenmukaisen maailman puolesta. Jos printti ahdistaa siksi, että maksullinen lehti on aina pakko lukea kannesta kanteen tai että sen takia pitää kaataa puita, laita läpykkä kiertoon mahdollisimman monelle ystävälle, sukulaiselle, tuntemattomalle. Pidemmittä puheitta, siirry tilaussivulle. Kiitos!

Hanna Koivisto