Populistit nojautuvat kansaansa. Venezuelan presidentti Hugo Chávez ei unohda yhdessäkään puheessaan mainita ”kansan tahtoa”. ”Kyllä kansa tietää”, toistelee perussuomalaisten puoluejohtaja Timo Soini lähes jokaisessa puheenvuorossaan.

Chávezin ja Soinin väliltä löytyy myös eroja. Yksikään latinalais­amerikkalainen populisti ei tunnistaisi itseään julkisesti populistiksi, joka mediaa ja politiikkaa tutkivien Daniele Albertazzin ja Duncan McDonnelin määritelmän mukaan ”asettaa homogeenisen kansan vastakkain eliittiä ja vaarallisia ’muita’ vastaan. Nämä esitetään yhdessä voimana, joka riistää suvereenilta kansalta oikeudet, arvot, hyvinvoinnin, identiteetin ja äänen”.

Venezuelan vallankumousjohtaja tietää, että populistiksi tunnustautuminen vie populistilta uskottavuuden.

Suomen populistikuningas Soini, joka on tunnettu myös taidostaan rikastaa suomenkieltä uusilla termeillä, määritteli uudelleen myös populismin. Perus­suomalaiset kuvaavat ilmiötä ”kansan suosioon perustuvana demokratiakäsityksenä elitistisen eli byrokraattisen demokratia­käsityksen sijaan”.

Puolueen mukaan populismin ideologiaa kuvaa kansalaisten tahto ”valita edustajikseen henkilöitä, joiden kanssa heillä on asioista samat näkemykset tai mielipiteet ja jotka kykenevät yhdistämään kansaa erilaisten eturyhmäpyrkimysten paineessa.”

Kasvualustana heikko koulutus

Maailmalla populismin poliittista läpimenoa pidetään yleisesti ottaen alhaisen koulutustason, köyhyyden sekä korruption tuloksena. Chávezin johtama Venezuela sijoittuu YK:n inhimillisen kehityksen listalla sijalle 75 (listalla on mukana 169 maata) ja Transparency Internationalin korruptiolistalla sijalle 164, 178 maan joukossa. Venezuelassa on UNESCO:n mukaan vieläkin noin miljoona luku­taidotonta aikuista.

Suomi on maailmassa ensimmäisten joukossa sekä inhimillisen kehityksen, korkeatasoisen koulutusjärjestelmän että vähäisen korruption perusteella. YK:n inhimillisen kehityksen mittareiden mukaan Suomi on maailman maista 16. kehittynein ja korruptio­indeksin mukaan maailman neljänneksi vähiten korruptoitunut maa. Suomessa ei ole juurikaan lukutaidottomia aikuisia ja täkäläisen koulutusjärjestelmän taso on rankattu kansainvälisten tutkimusten mukaan maailman parhaaksi.

Jokamiesretoriikka onnistuu silti lumoamaan myös Suomessa.

Itsemääräämisoikeuden puolustajat

Timo Soinin retoriikasta löytyy paljon yhteisiä piirteitä latinalaisamerikkalaisen hölöttäjäpoliitikkotoverin kanssa. Sekä Chávez että Soini julistavat kansalaisilleen missiotaan puolustaa isänmaansa kansallista suvereniteettia uhkaavaa, kotimaansa ulkopuolista, vihollista vastaan.

Perussuomalaiset haluavat ”puolustaa suomalaisten omaa kansansuvereniteettia, joka merkitsee sitä, että vain ja yksinomaan kansalla, joka muodostaa oman, muista kansoista erillisen kansakunnan, on ikuinen ja rajoittamaton oikeus päättää aina vapaasti ja itsenäisesti kaikista omista asioistaan.”

Soinin ”taistelu Suomen suvereniteetin puolesta” toistuu hänen sanomisissaan. ”Ääni Perussuomalaisille on ääni itsenäiselle ajattelulle ja vapaalle isänmaalle”, hän kirjoitti blogissaan päivää ennen huhtikuisia eduskuntavaaleja.

Myös Chávez on kuuluisa värikkäistä vertauskuvistaan, jotka vahvistavat kansan itsemääräämisoikeutta. Valtaan­astujaispuheessaan hän siteerasi Latinalaisen Amerikan vallankumoussankaria Simon Bolivaria: ”Onnellinen on kansalainen, joka harjoittaa omaa absoluuttista tahtoaan, niiden aseiden avulla jotka hänellä on käytössään, vaatien kansan suvereniteettia”.

Sana isänmaa, ”la patria”, on myös yksi Chávezin lempisanoista. Myös Venezuelassa isänmaan kohtaamat ongelmat käsitellään kätevästi sillä, että ne vyörytetään ulkopuolisen tekijän niskaan.

Ulkoiset uhkat: Yhdysvallat ja EU

Kun Venezuelassa isänmaan suvereniteetin suurimmaksi uhaksi on nimetty Yhdysvallat ja uusliberalismi, Suomessa itsemääräämisen merkittävämmäksi vaaraksi on asetettu Euroopan Unioni ja maahanmuuttajat.

Soini kirjoitti blogissaan maaliskuussa 2010: ”Euroalueesta halutaan liittovaltio. Europäät haluavat yhteisen rahapolitiikan lisäksi kaiken muunkin olevan yhteistä. Kreikan vaikeudet ovat oiva keppi­hevonen finanssikurin nimissä keskittää talousvalta Frankfurtiin. Euro = Saksan markka. Taloudellisesti, henkisesti ja hallinnollisesti. Nyt alkaa luu paistaa. EU-perustuslaki ei mennyt eurokraattien mielestä vielä tarpeeksi pitkälle. Pian aletaan valmistella perussopimukseen uusia lisäyksiä. Kansallisvaltiot kun eivät EU-viisaiden mielestä osaa asioitaan hoitaa. Ne täytyy hoitaa ’yhteisesti’ eli Euroopan Keskuspankin herrojen toimesta. Oi aikoja, oi tapoja. Jäävuori lähestyy, mutta vauhti vaan kasvaa. Hanttiin panen.”

Populistipoliitikoille on tyypillistä tunnistaa itse itsensä ur­heaksi ritariksi, joka pelastaa kansansa vihollisen kynsistä. Sekä Soini että Chávez uskovat vahvasti omaan vaikutusvaltaansa isänmaansa pelastamiseksi. Soini panee urheasti hanttiin Euroalueen liittovaltion muodostamiselle ja Chávez Yhdysvaltojen imperialismin vahvistumiselle. Ritarillista rohkeutta korostetaan voimakkaalla ruumiinkielellä ja palavalla katseella.

Soinin vaalipuhe muistuttikin fyysisesti latinalaisamerikkalaista tyyliä: ”Ihmeitä tapahtuu, kun niitä tehdään”. Suuri ”voitonpuhe” toimitettiin uhoava katse silmissä, tukijoita hurraa-huutoihin kiihottaen.

Merkittävää sisältöä puheessa ei tarvitse ollakaan – populis­tien viestit menevät osittain perille juuri voimakkaan, mahtipontisen, kehonkielen ansiosta. Vakuuttavaa, uhoavaa miestä katsoessa kansalainen lumoutuu karisman pauloihin, eikä erota enää puhujan sanoja.