Hätävarjelua ulkoministeriöstä

Inka Haukka pohtii kolumnissaan matkustamiseen liittyviä ennakko-odotuksia.

Teksti: Inka Haukka

NäkökulmatRauhaTurvallisuusKulttuuriMatkailu

Ulkoministeriön matkustustiedotteet ovat masentavaa luettavaa. Niitä lukiessa into latistuu, tilalle asettuu pelko ja mieleen jäävät vain varoitukset. Perustiedot, kuten maakuntien nimet tai suositellut juomarahaprosentit unohtuvat, mutta varoittelu ryöstö- ja raiskausuhkasta istuu mielessä tiukasti.

Luin Nicaraguan pääkaupunkia Managuaa koskevan UM:n tiedotteen uudelleen ennen kuin hyppäsin Guatemalasta lähtevään bussiin. Se ei ollut hyvä idea.

Saavuin Managuaan keskiyöllä 20 tuntia kestäneen bussimatkan jälkeen. Muut matkustajat katosivat yöhön. Jäin seisomaan tyhjälle kujalle ja asematalon portti lukittiin takanani. Muistelin UM:n tiedotetta, jossa kerrotaan ryöstäjien vaanivan uhrejaan erityisesti bussiterminaalien tuntumassa.

Aseman edessä seisoi vain yksi taksi. Sen kuski lupasi viedä minut muutamalla dollarilla ”lähiseudun halpaan hotelliin”. Valinnanvaraa ei ollut: pimeältä kadulta oli päästävä pois.

Hypätessäni taksiin UM:n kehotus varmistaa taksien luvallisuus punavalkoisista rekisterikilvistä ja kuljettajan kuvallisesta taksiluvasta tuntui huonolta vitsiltä. Olin mielestäni onnekas, että olin ylipäätään jonkinlaisen kulkuneuvon sisällä.

Hetken ajettuamme taksi pysähtyi huonosti valaistulle kujalle. Pimeän rakennuksen edessä oli ruostunut rautaportti, jota kuski riuhtoi äänekkäästi. ”Eivät uskalla avata portteja tähän aikaa yöstä”, hän selitti. Hän pälyili ympärilleen ja hermostutti minua entisestään. Mietin, oliko hän aikeissa ryöstää minut ja varmisti, ettei kukaan ollut todistamassa rikosta?

Muutaman kymmenen metrin päässä meitä lähestyi noin kymmenen nuorukaisen joukko. Ennen kuin ehdin edes tajuta, taksikuski ryntäsi autolleen ja käski minut autoon. Riuhtaisin oven auki ja hyppäsin sisään samaan aikaan kun kuski painoi kaasun pohjaan. Olin läpimärkä hiestä. Vapisin.

Jälkeenpäin häpesin, että olin tuominnut taksikuskin mielessäni roistoksi. Hänhän pelasti minut – kahdesti – ja minä pelkäsin häntä.

Ulkoministeriön tiedotteita lukiessa on hyvä muistaa, että ne eivät ole matkaoppaita. Niissä luetellaan kaikki mahdolliset uhkat ja riskit. Jokaisen suurkaupungin jokin alue on vaarallinen ja kaikkialla on syytä ”noudattaa normaalia varovaisuutta”. Jopa Kanada vaikuttaa UM:n tiedotteessa hieman riskialttiilta matkakohteelta.

Yöllinen seikkailuni päättyi onnellisesti. Taksikuski löysi avoimen hostellin kaupungin laitamilta. Maksoin matkan ja kiitin häntä vuolaasti. Taksin kaartaessa pois hostellin pimeältä pihalta yritin turhaan tähystää, oliko autossa punavalkoiset rekisterikilvet.


Nyt kun olet täällä...

... meillä on pieni pyyntö. Olemme laittaneet kaikki juttumme ilmaiseksi verkkoon, jotta mahdollisimman moni pääsisi nauttimaan korkealuokkaisesta journalismista. Lisätulot auttaisivat meitä kuitenkin tekemään entistä parempaa lehteä. Pyydämmekin, että tilaisit Maailman Kuvalehden printtiversion. Lehti on edullinen, ja samalla tuet tärkeää työtä oikeudenmukaisen maailman puolesta. Jos printti ahdistaa siksi, että maksullinen lehti on aina pakko lukea kannesta kanteen tai että sen takia pitää kaataa puita, laita läpykkä kiertoon mahdollisimman monelle ystävälle, sukulaiselle, tuntemattomalle. Pidemmittä puheitta, siirry tilaussivulle. Kiitos!

Inka Haukka