Simón, Marcos Paz, Argentiina

Käsitöillä uuden elämän alkuun

Maailman Kuvalehti kohtasi Argentiinassa toba-intiaani Simonin.

Teksti: Heli KumpulaKuva: Heli Kumpula

PitkätTyöHankeArgentiina

Pohjoisargentiinalaisesta Chacon maakunnasta lähtöisin olevat tobat ovat yksi Argentiinan suurimmista alkuperäiskansoista. Noin 70 000 argentiinalaisen toinen tai molemmat vanhemmat polveutuvat toba-kansasta.

Kuten alkuperäiskansat kaikkialla maail­massa, myös moni toba-perhe on päätynyt kaupungistumisen myötä suuriin asutus­keskuksiin paremman elämän toivossa.

Chacon maakunta on yksi Argentiinan köyhimmistä. Töitä on tarjolla harvakseltaan. Alueelle suunnattu sosiaalinen tuki on vähäistä. Kaupunkiin saavuttuaan valtaosa toba-kansasta päätyy köyhimpiin kaupunginosiin.

Marcos Pazissa Buenos Airesin maakunnassa on Barrio Tiobaksi nimetty yhteisö, johon hallitus on rakennuttanut kodin kahdellekymmenelle perheelle.

Barrio Tobaa johtaa Simón, 45, artesaani ja neljän lapsen isä.

”Yhteisössä asuminen kaupungin sisällä on kuin palaisi kotiseudulle. Chacossa elämämme oli avointa. Päämäränä oli aina yhteinen hyvä”, hän sanoo.

Uuden yhteisön tavoitteena on ylläpitää toba-kulttuuria ja auttaa toba-kansan jäseniä työllistymään ja löytämään paikkansa. Kymmenen hiljattain Buenos Airesiin saapunutta perhettä odottaa kotia alueelta.

“On hyvä, että voimme asua lähekkäin. Meillä on kuitenkin puutetta. Maito ja muut proteiinin lähteet ovat kalliita, samoin vaatteet.”

Simón toivoo, että hänen lapsensa pääsivät elämässään eteenpäin. Vanhin tytär haluaa opiskella opettajaksi.

”Itse en ole ehtinyt opiskella. Olen aina tehnyt raskasta työtä.”

Vakituisen työn löytäminen kaupungissa on vaikeaa. Tarjolla olevat työt ovat yleensä kausiluontoisia, raskaita ja huonosti palkattuja.

Käsityöt ovatkin merkittävä tulonlähde monelle toba-perheelle.

Myös Simón hankkii elantonsa tekemällä ja myymällä savisia koriste-esineitä. Lisäksi hän kiertää kouluissa kertomassa toba-kulttuurista.

”Jos voisin, perustaisin yhteisöömme matkailukeskuksen, jossa ihmiset saisivat tilaisuuden tutustua kulttuuriimme. Sitä varten tarvitsisimme tiloja erilaisille työpajoille.”

Kaupungissa oma äidinkieli unohtuu helposti. Varsinkin lapset kommunikoivat pääasiassa espanjaksi. Vain vanhin Simónin lapsista ymmärtää isän äidinkieltä qomia. Koulun opetuskieli on espanja.

Uuden elämän aloittaminen kaupungissa on vaikeaa ja moni toba jää pysyvästi elämään hökkelikylään kaupungin laitamille. Simónin tarina on yksi menestyksekkäimmistä.

”Tutustuin Simóniin kolme vuotta sitten, kun hän oli juuri tullut Buenos Airesiin. Hän astui liikkeeseeni nuhjuisissa vaatteissaan katse maahan luotuna. Ostin häneltä käsitöitä ja olemme jatkaneet bisnestä tähän päivään asti. Nykyään hän on aivan eri ihminen. Viisi kuukautta sitten hänestä tehtiin yhteisönsä presidentti ja hän on saanut itsevarmuutta”, sanoo Pablo Cerasuolo, lahjatavaraliikkeen pitäjä ja Simónin ystävä.


Nyt kun olet täällä...

... meillä on pieni pyyntö. Olemme laittaneet kaikki juttumme ilmaiseksi verkkoon, jotta mahdollisimman moni pääsisi nauttimaan korkealuokkaisesta journalismista. Lisätulot auttaisivat meitä kuitenkin tekemään entistä parempaa lehteä. Pyydämmekin, että tilaisit Maailman Kuvalehden printtiversion. Lehti on edullinen, ja samalla tuet tärkeää työtä oikeudenmukaisen maailman puolesta. Jos printti ahdistaa siksi, että maksullinen lehti on aina pakko lukea kannesta kanteen tai että sen takia pitää kaataa puita, laita läpykkä kiertoon mahdollisimman monelle ystävälle, sukulaiselle, tuntemattomalle. Pidemmittä puheitta, siirry tilaussivulle. Kiitos!