Olipa kerran tyttö

Tsunamiaallon jälkeen Intiassa syntynyt pieni Tsunamika-nukke kiertää maailmalla kertomassa toivosta ja ystävyydestä.

Teksti: Merituuli Vuorikoski

PitkätHätätilaKöyhyysHankeNaisetIntia

Intialaisen tarinan mukaan Tsunamika on pieni tyttö, joka asuu meren pohjalla. Hän toivoo tapaavansa auringon ja saavansa ystäviä. Suuri aalto vie tytön tuhoutuneelle rannalle.

Tsunamika näkee itkeviä ihmisiä, uskaltautuu lopulta menemään heidän luokseen ja niin hänestä tulee toivonsa menettäneiden ihmisten ystävä.

Tsunamika-nuket syntyvät Pondicherryn rannikon kalastajakylissä, paikallisten naisten tekeminä. Pieni nukke on tehty kierrätysmateriaalista ja sen voi laittaa vaikka peukalon päähän.

”Tsunamika annetaan, sitä ei koskaan myydä. Ihmeellistä on se, miten niin pieni nukke voi herättää ihmisissä myötätuntoa ja iloa. Se on koskettavaa”, sanoo teatteriohjaaja Liisa Isotalo, joka on tutustunut Tamil Nadun osavaltiossa sijaitsevassa Aurovillessä toimivan Upasana Design Studion suunnittelemaan Tsunamika-projektiin.

Design-liike Upasanan toimintaperiaatteisiin kuuluu kestävä kehitys ja sosiaalinen vastuu. Muodin luomisen ohella liike vaalii intialaista kulttuuria ja käsityöperinnettä.

Sadat naiset valmistavat nukkeja

Nukkeprojekti syntyi vuoden 2004 tsunamiaallon jälkimainingeissa. Projektin äiti ja Upasanan perustaja Uma Prajapati tiimeineen halusi auttaa ihmisiä selviämään tuhosta. Lähikylien naisten kanssa järjestettiin työpajoja, joissa he valmistivat ylijäämäkankaista pieniä nukkeja.

Kevään 2005 aikana noin viisisataa naista kuudesta kylästä osallistui työpajoihin, osa heistä kouluttautui ohjaajiksi.

Upasana ostaa nuket naisilta ja välittää ne lahjana eteenpäin.

Palkkaa ja itsetuntoa

Tsunamika-projektin tavoitteena on tukea tsunamissa omaisensa ja omaisuutensa menettäneitä. Lähtökohtana ei ole ollut taloudellinen voitto.

”Omaa työtä tekemällä kalastaja­kylien naiset ovat saaneet rohkeutta”, Isotalo sanoo. Naiset ovat hyötyneet myös taloudellisesti.

”Naiset saavat palkan työstään. Osa heistä on päässyt töihin muihin projekteihin.

Kansalaisjärjestöiltä ja yhteistyökumppaneilta saatujen lahjoitusten avulla naisille on myönnetty mikrolainoja ja he ovat saaneet ompelukoneita”, Uma Prjapati kertoo.

Upasana tekee yhteistyötä ekologisen puuvillan tuottajien sekä varanasilaisten kutojanaisten kanssa.

”Kaikki Tsunamika-projektiin osallistuneet ovat saaneet elämäänsä uusia näköaloja – ymmärryksen siitä, että maapallolla on muitakin. Että emme ole yksin ja tarvitsemme toisiamme” Isotalo sanoo.

Tietoisuus leviää, ja toivo

Liisa Isotalo on ohjannut Tsunamikan tarinasta laulumusiikkinäytelmän, joka kertoo valtamerestä, ystävyydestä ja rakkaudesta.

Näytelmä sai ensi-iltansa ISIS-teatterissa keväällä 2011. Osa esityksen puvuista on tehty yhteistyössä Upasanan kanssa. Esityksen lopussa katsojat saavat lahjaksi oman nuken.

Pienestä nukesta on kasvanut suuri symboli. ”Sen tarkoituksena ei ole vain auttaa tsunamin uhreja, vaan lisätä kaikkien ihmisten tietoisuutta maailman tapahtumista”, Isotalo tähdentää.

Maaliskuussa 2011 Intiasta lähetettiin 100 000 Tsunamika-nukkea Japanin katastrofien uhreille solidaarisuuden ja toivon osoituksena.

Lisätietoja: http://www.upasana.in/tsunamika
Tsunamika-esitystä voi tilata osoitteesta www.isisteatteri.fi


Nyt kun olet täällä...

... meillä on pieni pyyntö. Olemme laittaneet kaikki juttumme ilmaiseksi verkkoon, jotta mahdollisimman moni pääsisi nauttimaan korkealuokkaisesta journalismista. Lisätulot auttaisivat meitä kuitenkin tekemään entistä parempaa lehteä. Pyydämmekin, että tilaisit Maailman Kuvalehden printtiversion. Lehti on edullinen, ja samalla tuet tärkeää työtä oikeudenmukaisen maailman puolesta. Jos printti ahdistaa siksi, että maksullinen lehti on aina pakko lukea kannesta kanteen tai että sen takia pitää kaataa puita, laita läpykkä kiertoon mahdollisimman monelle ystävälle, sukulaiselle, tuntemattomalle. Pidemmittä puheitta, siirry tilaussivulle. Kiitos!

Merituuli Vuorikoski