Poliisit partioivat Tonle Sap -joella ja pidättävät kalastamasta tavattuja cham-yhteisön edustajia.

Kalastajat kehityksen tiellä

Epävarmuus tulevasta jäytää pientä kalastajayhteisöä Kambodzhassa.

Teksti: Matti KoivistoKuva: Erika Piñeros

LyhyetMuuttoliike ja pakolaisuusTurvallisuusVähemmistötKambodzha

Sanalla ”kehitys” on ollut Kambodzhassa viime aikoina huono kaiku. Phnom Penhin Chroy Changvarin alueen pienen kalastajayhteisön edustaja Yuy Phat miltei sylkäisee sanan suustaan.

”Kun muissa maissa köyhät ihmiset hyötyvät kehityksestä, täällä kehitettävien alueiden asukkaille luvassa on vain kyyneleitä”, mies toteaa asuntoveneensä kannella. ”Tahtoisin tietää miksi.”

Yuy Phat asuu perheineen pääkaupunki Phnom Penhin läpi virtaavan Tonle Sap -joen rannalla. 66 perheen cham-muslimien yhteisö edustaa vähemmistöä pääosin buddhalaisessa Kambodzhassa.

Asumuksina toimivat veneet, joista pienimpiinkin mahtuu monen sukupolven edestä elämää. Veneiden laidoille on ripustettu verkkoja. Paljasjalkaiset lapset ruokkivat torille myytäväksi tarkoitettuja hummereita.

Miehet kokoontuvat rannalle rakennettuun tila­päismoskeijaan rukoushetkeä varten. Sen käyttöön on syynsä.

”Muutama viikko sitten poliisit tulivat häätämään meitä, kun yhteisömme jäseniä oli rukoilemassa moskeijassa. Emme uskalla enää lähteä rantaa kauemmaksi moskeijaan tai lähettää lapsiamme kouluun”, Phat kertoo.

Yli kolmenkymmenen vuoden ajan joen rannalla asuneet chamit eivät ole enää toivottuja alueel­le.

Pakkosiirto toisen perään

Ennennäkemätöntä talouskasvua todistavan Kambodzhan kuningaskunnassa edistyksellä on ollut tapana jyrätä kansalaiset tieltään. Kiistat maa­oikeuksista ja välillä väkivaltaisiksi yltyvät asukkaiden pakkosiirrot ovat vaikuttaneet jo yli 400 000 kambodzhalaisen elämään.

Kaksi vuotta sitten kehitys tuli Tonle Sap -joen varrelle. Chamit eivät sopineet samaan kuvaan rakenteilla olevien isojen hotellien kanssa.

”Ensin meiltä kiellettiin kalastaminen lähi­alueella. Sitten poliisit pakottivat meidät viiden kilometrin päähän alkuperäisestä asuinpaikastamme. Siellä saimme olla viime ramadan-kuukauteen asti. Sen jälkeen poliisit ilmestyivät uudestaan ja kertoivat veneidemme olevan haitaksi alueen turismille”, Phat sanoo.

Kompromissina chamit siirtyivät rakenteilla olevan hotellin viereen, pienen niemen taakse pois näkyvistä. Ratkaisu on vain väliaikainen ja kalastajat tietävät joutuvansa siirtymään pian uudestaan. Tämän lisäksi poliisit partioivat joella ja pidättävät kalastamasta tavattuja chameja, jotka he vapauttavat köyhälle yhteisölle korkeita takuita vastaan.

Tulevaisuus ei näytä Yuy Phatin mielestä valoisalta.

”Yhteisömme ongelmat eivät kiinnosta hallitusta. Tilanteemme on jätetty täysin huomiotta.”

Toiveet paremmasta ovat vaatimattomia.

”Mikä tahansa paikka, jossa saisimme asua, kalastaa ja rukoilla – ja lapset pääsisivät kouluun. Jos saisimme asuinpaikan, olisin hyvin onnellinen mies.”


Nyt kun olet täällä...

... meillä on pieni pyyntö. Olemme laittaneet kaikki juttumme ilmaiseksi verkkoon, jotta mahdollisimman moni pääsisi nauttimaan korkealuokkaisesta journalismista. Lisätulot auttaisivat meitä kuitenkin tekemään entistä parempaa lehteä. Pyydämmekin, että tilaisit Maailman Kuvalehden printtiversion. Lehti on edullinen, ja samalla tuet tärkeää työtä oikeudenmukaisen maailman puolesta. Jos printti ahdistaa siksi, että maksullinen lehti on aina pakko lukea kannesta kanteen tai että sen takia pitää kaataa puita, laita läpykkä kiertoon mahdollisimman monelle ystävälle, sukulaiselle, tuntemattomalle. Pidemmittä puheitta, siirry tilaussivulle. Kiitos!