Luomu ratkaisee ongelmia yksilöstä käsin

Sirpaleisessa ja monitahoisessa maailmassa makrotason näkökulmien rinnalle tarvitaan mikrotasoa. Sen tarjoaa luomu.

Teksti: Heta Muurinen

PitkätRuokaYmpäristö

 Helsingin yliopiston kestävään ruokajärjestelmään perehtynyt tutkija Minna Mikkola pitää Niemen ja muiden kollegoidensa kommentteja asiantuntevina. ”Juttu kuvaa hyvin nykyään vallalla olevaa keskustelua.”

Hän haluaa kuitenkin lisätä keskusteluun uuden, nousevan näkökulman. ”Maailmamme on niin sirpaleinen ja monitahoinen, että jutussa esiin tulevien makrotason näkökulmien rinnalle tarvitaan mikrotasoa.”

Mikkola korostaa, että luomutuotannolla on paljon annettavaa paikalliselle ruokaturvalle eri puolilla maailmaa. Sitä ei hänen mukaansa tarvitse ajatella dogmaattisesti ainoana oikeana vaihtoehtona vaan mahdollisuutena, jonka kehittäminen voi pitkällä aikavälillä osoittautua kestävämmäksi.

”Luomu näyttäytyy osana selviytymis­palettia, jota voidaan täydentää muilla kehittyvillä tuotantotavoilla.”

Kun asioista puhutaan globaalilla tasolla, käy helposti niin, että me länsimaiden ihmiset asetumme holhoavaan asemaan ratkaisemaan köyhempien ongelmia. Laaja-alainen näkökulma maailmaan synnyttää mustavalkoisia yleistyksiä, jotka eivät pidä paikkansa. Kun näkökulma on laaja, virhemarginaalikin kasvaa.

”Me emme ole ainoita tietäviä ja päteviä, kehittyvissäkin maissa on osaamista. Me kaikki emme ole rikkaita länsimaissa, vaan meillä on keskuudessamme paljon köyhiä, eivätkä kaikki köyhissä maissa ole köyhiä.”

Mikkola muistuttaa, että makroekonominen näkökulma on kehityksen ja ongelmanratkaisun kannalta tehoton.

”Se ei osoita yksittäistä toimijaa ja sano, mitä hänen tulisi tehdä. Luomujärjestelmässä ajatellaan, että ongelmia voidaan korjata yksilö­tasolta lähtien. Monimuotoisemmat tuotantotavat voidaan nähdä suojautumiskeinoina suuria poliittisia, taloudellisia ja teknologisia valtapyrkimyksiä vastaan.”

Varovainen suhtautuminen geenimanipulaatioon liittyy Mikkolan mukaan luomufilosofiaan. ”Luomutuotanto korostaa eurooppalaisille tyypillistä ajattelua, joka pyrkii välttämään riskejä, vaikkei niitä ole etukäteen voitu yksiselitteisesti osoittaa.”

Ja mitä tulee kasvissyöntiin maailmanpelastajana Mikkola myöntää, että se on ekologisuudessa ylivertainen vaihtoehto eläinperäiseen ruokaan verrattuna. Hän kuitenkin muistuttaa, että maailmassa on paljon alueita, joilla ilmaston vuoksi ravintokasvien tuotanto ei yksinään riitä. Eläinten avulla kylmästä kaudesta voidaan selviytyä.

Mikkolan mielestä ajatus yhä tehokkaammasta maataloudesta on kestämätön, jos samaan aikaan syntyvyyttä ei säännöstellä. ”Lopultahan ollaan jälleen siinä pisteessä, ettei kaikille riitä ruokaa.” Luomuviljely, joka ei tuota aina vaan isompia satoja, voisi olla osa väestönkasvun ratkaisua: kun ruokaa ei yksinkertaisesti riitä enempää, perhekoko saattaisi pienentyä.

Mutta Mikkolan mielestä väestönkasvun hillintä ja ratkaisut siihen eivät kuulu meille länsimaalaisille. Kovan väestönkasvun maiden on itse ratkaistava ne.

Lue lisää aiheesta:

Miten ruokitaan maailma?

Typen kierto on yhä mysteeri

EU:n maatalouspolitiikan lyhyt oppimäärä

 


Nyt kun olet täällä...

... meillä on pieni pyyntö. Olemme laittaneet kaikki juttumme ilmaiseksi verkkoon, jotta mahdollisimman moni pääsisi nauttimaan korkealuokkaisesta journalismista. Lisätulot auttaisivat meitä kuitenkin tekemään entistä parempaa lehteä. Pyydämmekin, että tilaisit Maailman Kuvalehden printtiversion. Lehti on edullinen, ja samalla tuet tärkeää työtä oikeudenmukaisen maailman puolesta. Jos printti ahdistaa siksi, että maksullinen lehti on aina pakko lukea kannesta kanteen tai että sen takia pitää kaataa puita, laita läpykkä kiertoon mahdollisimman monelle ystävälle, sukulaiselle, tuntemattomalle. Pidemmittä puheitta, siirry tilaussivulle. Kiitos!

Heta Muurinen

Kirjoittaja on vapaa toimittaja.