Ruokapiirissä tilaus tehdään netissä ja tuottajat tuovat tuotteensa asiakkaiden valitsemaan paikkaan.

Luomua lähiöihin

Lähiöiden ruokapiireissä yhdistyvät yhteisöllisyys ja kiinnostus ruuan alkuperää kohtaan.

Teksti: Silja YlitaloKuva: Teemu Ullgrén

PitkätTerveysRuokaSuomi

Leikkipuiston keskellä sijaitseva asukastalo on täynnä väkeä. Pöydille asetettuihin laatikoihin on kasattu pusseittain juureksia, perunoita, kaalinpäitä, kaura-, speltti- ja ohrahiutaleita, mannaryynejä, täysjyvävehnäjauhoja, kuivattuja herneitä, erilaisia leipiä ja lukuisia muita ruokatarvikkeita. Kaikki luomua.

Meneillään on elokuussa perustetun Puotilan ruokapiirin tilaustenjako Itä-Helsingissä. Kolmisenkymmentä ruokapiiriläistä, suurin osa nuoria perheitä, on tullut noutamaan netin kautta yhteisesti tilattuja tuotteitaan.

”Tämä on oikeasti tosi helppoa”, kiittää parturikampaaja Hanna Lukkarinen, 32. ”Meillä on iso perhe, kolme lasta ja viikonloppuisin vielä kaksi lisää. On helpompi käydä raahaamassa kuukauden ostokset kerralla täältä, ja lisäksi saa ruuan läheltä ja luomuna.”

”Kiva kun on muitakin vaihtoehtoja kuin suuret kauppaketjut”, toteaa puolestaan Kirsi Majander, 35, joka on tullut noutamaan tilaustaan 11-kuisen Tildan ja miehensä Jannen kanssa. ”Mieluummin maksan suoraan tuottajalle kuin isolle kaupalle.”

Lukkarinen, Majander ja muut ruokalaatikoiden keskellä hyörivät puotilalaiset eivät ole ajatuksineen yksin. Parin viime vuoden aikana Helsingin lähiöihin ja asuinalueille on perustettu lukuisia ruokapiirejä, joihin kuuluu yhteensä satoja ihmisiä. Määrä kasvaa koko ajan. Pelkästään viime keväänä ja tänä syksynä uusia ruokapiirejä on noussut Puotilan lisäksi muun muassa Myllypuroon, Käpylään, Malmille, Pikku Huopalahteen ja Laajasaloon.

Eivätkä ruokapiirit ole pelkästään helsinkiläinen ilmiö. Myös muissa kaupungeissa ja pienemmilläkin paikkakunnilla asukkaat ovat ryhtyneet tilaamaan ruokaa suoraan lähialueiden tuottajilta.

Ruoka tulee ruokapiiristä

Puotilan ruokapiirin hoitaja Hanna Mattila, 36, avaa kotinsa oven puolentoista kuukauden ikäinen Inkeri-vauva kainalossaan. Jaloissa pyörivät viisivuotias Pekka ja kaksivuotias Liisa, taustalla häärii mies Kalle.

”Olen innoissani siitä, että tämä lähti niin hyvin käyntiin. Jännitin aluksi, riittääkö kiinnostusta. Oli mahtava tunne, kun perustamistilaisuuteen tuli niin paljon ihmisiä”, Mattila sanoo tyytyväisenä.

Pakko kysyä: miten kolmen pienen lapsen äiti ehtii kodin ja työn lisäksi hoitaa joka kuukausi usean kymmenen talouden ruokapiiritilaukset ja organisoida niiden jakelun?

”Sitä ehtii mitä haluaa”, Mattila toteaa. ”Sitä paitsi en ole tässä yksin, vaan meitä on viiden hengen vastuuporukka, jonka kanssa yhdessä tehdään ja mietitään. Ja lapsetkin syövät paremmin, kun osaa kertoa, mistä ruoka on tullut. Pekka pyytää jo erikseen ’sitä ruokapiirileipää’”, Mattila kertoo huvittuneena.

Ruokapiirejä perustavat ja niihin liittyvät tavalliset kaupunkilaiset. Yhdistystä tai yritysnumeroa ei tarvita, toiminta on yleensä avointa ja epävirallista. Jokin aika sitten perustettu Ruokapiiri-sivusto tekee puuhasta entistä helpompaa, sillä se kokoaa yhteen ruokapiirejä ja tuottajia. Tilaukset voi hoitaa kätevästi netissä.

Mattilallakaan ei ole erityistä järjestö- tai aktivistitaustaa; tosin ruoka-asioiden suhteen häntä ei voi pitää pelkästään tavallisena kaupunkilaisena.

”Olen itse maatilalta kotoisin”, Mattila naurahtaa. Lisäksi hän työskentelee virkamiehenä Maa- ja metsätalousministeriössä, joten ruuan tuotantoon liittyviä asioita tulee seurattua työnkin puolesta. Ruokapiiritoiminta ei Mattilalla kuitenkaan liity sen paremmin kotitilaan kuin päivätyöhönkään, vaan arkisiin kulutusvalintoihin. Ja ennen kaikkea kaupunkiyhteisöllisyyteen.

Osa uutta kaupunki- ja ruokakulttuuria ”Tärkeä pointti ruokapiirin perustamisessa oli verkostoitua alueen ihmisten kanssa. Olin jo pitkään ajatellut, että haluaisin jotain yhteistä tekemistä tänne. Oikeastaan koko ruokapiirin perustaminen taisi lähti liikkeelle siitä ajatuksesta”, Mattila miettii.

Lähiöiden ruokapiirit voikin nähdä osana laajempaa kaupunkiyhteisöllisyyden aaltoa, johon Helsingissä kuuluu useita erilaisia ruohonjuuritason tapahtumia ja liikkeitä, kuten Siivouspäivä ja Ravintolapäivä, Punajuuri Block Party, Kallio-liike, Töölö-liike ja lukuisat kaupunkiviljelyryhmät.

Ruokapiiritoiminnassa yhdistyvät kaksi nousevaa kaupunkitrendiä: halu toimia yhdessä lähialueen ihmisten kanssa ja toisaalta kiinnostus ruokaa ja sen alkuperää kohtaan.

Ruokapiirit painottavat valinnoissaan yleensä lähi- ja luomuruokaa, mutta muutakin tilataan.

”Mitä lähiruoka oikeastaan tarkoittaa, sille on erilaisia määritelmiä. Itselleni on tärkeää, että ylipäätään tiedän, mistä ruoka tulee. Ja että se on pääosin Suomesta, mutta ei sekään ole välttämättömyys, koska kaikkea ei meillä kasva. En ole mikään tuontiruuan vastustaja, ja puhetta onkin ollut esimerkiksi linssien, papujen ja pähkinöiden tilaamisesta”, Mattila sanoo.

Entä uskooko Mattila, että ruokapiiritoiminnalla voi olla myös laajempia yhteiskunnallisia vaikutuksia, esimerkiksi kaupan keskittymiseen ja suurten ketjujen ylivaltaan nähden?

”Tämä meidän toiminta on vielä aika pienimuotoista”, Mattila toppuuttelee. ”Vaikka kyllä mielestäni esimerkiksi Herttoniemessä voidaan jo puhua laajemmistakin vaikutuksista.”

Herttoniemen parin sadan jäsenen ruokaosuuskunta on ruokapiiritoiminnan pioneeri, jolla on muun muassa oma pelto Korsossa ja palkattuja työntekijöitä.

”Tietyt ihmiset miettii näitä ruuan alkuperäasioita, mutta keskimääräiselle suomalaiselle hinta on edelleen ykkönen. Totta kai omilla valinnoilla on silti merkitystä, ja onhan muutosta suhtautumisessa ruokaan tapahtunut. Ruokapolitiikka-sanaakaan ei ennen ollut, nyt se on tullut virkamiestasollekin”, Mattila toteaa.

Luomu tulee ostajan luo

Palataan vielä hetkeksi Puotilan leikkipuistoon. Kari Honkaniemi Luomu-Heikkilän tilalta jakelee tilaajille viimeisiä luomulihoja, kun toimittaja Jyrki Saarikoski, 54, sattuu paikalle.

”Ai onko täällä nyt se ruokapiiri?”

Saarikoski jää kyselemään Hanna Mattilalta ruokapiirin toiminnasta ja mahdollisuudesta liittyä tilausrinkiin.

”Minulla on hyviä kokemuksia ruokapiireistä. Tytär oli sellaisessa mukana, ja saimme hänen kauttaan kaikenlaista ryyniä. Tosin siellä melkein kaikki olivat vegaaneja, ei ollut lihaa tarjolla”, Saarikoski naurahtaa.

”Haluatko palapaistia?” Honkaniemi kysäisee ja tarjoaa yli jääneitä luomulihoja Saarikoskelle. ”Laitan laskun sähköpostilla, ei tule turhaa paperia.”

Viimeiset lihat vaihtavat omistajaa. Leikkipuisto hiljenee. Kohta itähelsinkiläisen lähiön kerrostalokeittiöissä porisevat luomuhiutaleista valmistuvat iltapuurot.

www.ruokapiiri.fi -sivustolta löytyy muun muassa ohjeita ruokapiirin perustamiseksi sekä ruokapiirien yhteystietoja.


Nyt kun olet täällä...

... meillä on pieni pyyntö. Olemme laittaneet kaikki juttumme ilmaiseksi verkkoon, jotta mahdollisimman moni pääsisi nauttimaan korkealuokkaisesta journalismista. Lisätulot auttaisivat meitä kuitenkin tekemään entistä parempaa lehteä. Pyydämmekin, että tilaisit Maailman Kuvalehden printtiversion. Lehti on edullinen, ja samalla tuet tärkeää työtä oikeudenmukaisen maailman puolesta. Jos printti ahdistaa siksi, että maksullinen lehti on aina pakko lukea kannesta kanteen tai että sen takia pitää kaataa puita, laita läpykkä kiertoon mahdollisimman monelle ystävälle, sukulaiselle, tuntemattomalle. Pidemmittä puheitta, siirry tilaussivulle. Kiitos!