Carlos Antonio de Souza, Rio de Janeiro, Brasilia.

Slummien puolustaja

Rocinhan favelan turistiopas Carlos de Souza näyttää slummielämän toisen puolen.

Teksti: Lotta KvistKuva: Lotta Kvist

PitkätIhmisoikeudetBrasilia

Rio de Janeiron suurimman favelan Rocinhan kadut kiemurtelevat kapeina ylöspäin. Seuraan turistioppaana 20 vuotta toiminutta Carlos de Souzaa minkä kintuistani pääsen.

Souza, 47, naureskelee pysyvänsä kunnossa kipuamalla näitä samoja portaita päivästä toiseen. Uskon, että tällä askelmäärällä saakin tiukat pakarat.

Vastaantulijoiden kanssa vaihdetaan iloiset tervehdykset. Souza näyttää tuntevan jokaisen, mikä tuntuu 180 000–220 000 asukkaan hökkelimeressä uskomattomalta.

Favelan asukaslukua ei tiedetä tarkkaan, sillä valtio ei pidä siitä kirjaa. Kuitenkin ainakin noin 20 prosenttia koko Brasilian noin 200 miljoonasta asukkaasta asuu slummeissa.

”Slummit eivät ole ei-kenenkään maata, vaan asuinalue muiden joukossa”, Souza sanoo.

Souza tienaa kuussa 800–2000 realia (315–790 euroa), turistimääristä riippuen.

Ikänsä Rocinhassa asunut mies saa asiakkailtaan kiitosta siitä, että näyttää slummielämästä toisen puolen.

Souza puhuu Rocinhasta pienenä kaupunkina suuremman kaupungin sisällä. Rocinhalla on omat poliittiset edustajansa, koulut, sanomalehdet, pankit, tv-kanava ja McDonald’s.

Parasta Rocinhassa on yhteisöllisyys.

”Ihmiset pitävät huolta toisistaan.”

Souzan mukaan suurimmaksi osaksi rehellisten työläisten pikkukaupungissa ei ryöstellä ainakaan siinä määrin, kuin turistien suosimilla Copacabanan ja Ipaneman rannoilla. Slummiin turistikierroksille tulevat saavat ainakin olla rauhassa.

Pahimpia taas ovat ”pahat miehet” ja korruptoitunut poliisi.

”Pahat miehet kantavat aseita, mutta kunnioittavat slummin asukkaita. Poliisikin kantaa aseita, mutta ei kunnioi­ta ketään. Poliisit käyttävät röyhkeästi hyväkseen köyhien tietämättömyyttä.”

Viime vuonna valtio rakennutti mahdollisen Barack Obaman vierailun alla Rocinhaan värikkäitä kerrostaloja, joissa on lähes 500 huoneistoa. Obama ei koskaan saapunut.

”Favelat eivät tarvitse maalattua taloa julkisivuksi, peittämään taakseen jäävän talomeren”, Souza tuhahtaa.

Ennemmin rocinhalaiset kaipaisivat koulutusta ja investointeja elinolojensa parantamiseksi.

Rocinhasta vain muutama nuori pääsee yliopistoon. Tytöt haaveilevat kosmetologin ammatista, pojat jalkapalloilijan urasta.

Väkivaltaa ja huumekauppaa kitkeäkseen poliisi miehittää Rocinhan tietyin väliajoin. Noissa partioinneissa kuolee aina myös syyttömiä.

Tälläkin hetkellä poliisi on siivoavinaan kaupungin slummeja, jotta mielikuva Riosta kohenisi hyvissä ajoin ennen vuoden 2016 kesäolympialaisia.

Tämä on Souzan mielestä vain silmänlumetta.


Nyt kun olet täällä...

... meillä on pieni pyyntö. Olemme laittaneet kaikki juttumme ilmaiseksi verkkoon, jotta mahdollisimman moni pääsisi nauttimaan korkealuokkaisesta journalismista. Lisätulot auttaisivat meitä kuitenkin tekemään entistä parempaa lehteä. Pyydämmekin, että tilaisit Maailman Kuvalehden printtiversion. Lehti on edullinen, ja samalla tuet tärkeää työtä oikeudenmukaisen maailman puolesta. Jos printti ahdistaa siksi, että maksullinen lehti on aina pakko lukea kannesta kanteen tai että sen takia pitää kaataa puita, laita läpykkä kiertoon mahdollisimman monelle ystävälle, sukulaiselle, tuntemattomalle. Pidemmittä puheitta, siirry tilaussivulle. Kiitos!