Elokuva, joka muutti elämän

Vaikka elokuva ei ole vielä edes valmis, on se jo muuttanut prostituoituneena työskennelleen Christinen elämän.

Teksti: Anne Heinonen

PitkätKulttuuriKenia

Kenian Kisumussa kuvataan elokuvaa nimeltä Pearls of Africa. Vaikka elokuvasta on valmiina vasta traileri, se on jo muuttanut Christinen, 20, elämän.

Kun Christinen isä kuoli kolme vuotta sitten, äiti jäi huolehtimaan yksin kolmesta lapsestaan. Äiti taisteli saadakseen kaksi nuorinta lasta kouluun, mutta tuolloin 17-vuotiaan Christinen koulumaksuihin ei ollut varaa.

”Olen vanhin lapsista, joten minun piti auttaa perheen toimeentulossa. Etsin töitä, mutta töihin pitää olla koulutus”, hän kertoo.

Christinella ei ollut koulutusta. Vähentääkseen äitinsä taakkaa hän muutti kotoa ja nukkui ystäviensä luona. Täytettyään 18 vuotta Christine alkoi käydä paikallisissa baareissa. Baareissa miehet tarjosivat hänelle toistuvasti rahaa seksistä. Tarjoukset jatkuivat, vaikka Christine kertoi, ettei ollut prostituoitu.

Jonkin ajan kuluttua Christinea majoittanut ystävä alkoi vaatia häneltä vuokraa. Christine ei tahtonut kotiapulaiseksi, sillä hän tiesi useiden perheiden kohtelevan apulaisiaan huonosti. Kotiapulaisena hänellä ei myöskään olisi vapauttaan – ja teini-iässä vapaus oli juuri sitä, mitä hän kaipasi.

Christinen vuokranantaja työskenteli itse prostituoituna.

”Jos minä voin myydä itseäni rahasta, mikset sinäkin voisi”, hän totesi Christinelle.

Lopulta Christine antoi periksi.

”Luulin olevani fiksu, mutta olin todella typerä”, Christine sanoo.

Seuraavat kolme vuotta olivat Christinen mukaan yhtä helvettiä.

”Viisi vuotta sitten en olisi ajatellut, että koskaan alan prostituoiduksi. Minulla oli haaveita, tahdoin asianajajaksi.”

Kun äiti sai kuulla ystävältään mitä tytär teki elämällään, hän katkaisi välinsä tähän.

Miehet tietävät prostituutioon pää­tyvien tyttöjen olevan epätoivoisia, joten seksistä ei makseta paljoa. Christine myi itseään joskus vain 200 shillingillä eli parilla eurolla. Raha kului vuokraan, ruokaan ja vaatteisiin. Toisinaan Christine lähetti rahaa äidilleen, muttei kertonut rahan alkuperää.

Työ oli kärsimystä. Christine alkoi suunnitella itsemurhaa, jollei elämä muuttuisi.

Onneksi se alkoi muuttua. Kulmakuppilassa kuvattiin elokuvaa ja Christine päätti kertoa kuvausryhmälle tarinansa.

Christine ei ollut ainut elokuvantekijöitä lähestyneistä prostituoiduista. Tekijät tahtoivat tarjota työstä kiinnostuneille tytöille näyttelijäkurssin, jotta he voisivat yrittää muuttaa elämäänsä.

”Tapaaminen sai minut uskomaan, että voisin aloittaa uuden elämän. Enää en käy ulkona.”

Koulutuksen alussa Christine sanoo vihanneensa elämäänsä.

”Olin seksityöläinen, kadulla pelkkää roskaa. Koulutus muutti elämäni. Itsetuntoni kasvoi, opin kunnioittamaan muita ja itseäni. Ennen en välittänyt siitä, miten kohtelin muita.”

Nykyisin Christine asuu erään elokuvassa näyttelevän naisen kotona muutaman muun entisen prostituoidun kanssa. Ujosti hymyillen hän kertoo myös käyvänsä kirkossa. Isona hän tahtoo näyttelijäksi.

”Olen draamakuningatar”, hän hymyilee.

Elokuvilla hän tahtoisi auttaa ihmisiä.

”Luulemme joistain elokuvissa näkemistämme asioista, etteivät ne ole totta. Mutta ne ovat. Haluaisin elokuvien kautta kertoa ihmisille, että valintoja kannattaa miettiä. En tahtoisi kenenkään tekevän mitään siksi, että ystävät käskevät tehdä niin.”

www.pearlsofafrica.co.uk/trailer/


Nyt kun olet täällä...

... meillä on pieni pyyntö. Olemme laittaneet kaikki juttumme ilmaiseksi verkkoon, jotta mahdollisimman moni pääsisi nauttimaan korkealuokkaisesta journalismista. Lisätulot auttaisivat meitä kuitenkin tekemään entistä parempaa lehteä. Pyydämmekin, että tilaisit Maailman Kuvalehden printtiversion. Lehti on edullinen, ja samalla tuet tärkeää työtä oikeudenmukaisen maailman puolesta. Jos printti ahdistaa siksi, että maksullinen lehti on aina pakko lukea kannesta kanteen tai että sen takia pitää kaataa puita, laita läpykkä kiertoon mahdollisimman monelle ystävälle, sukulaiselle, tuntemattomalle. Pidemmittä puheitta, siirry tilaussivulle. Kiitos!