Vapaat toimittajat?

Ilkka Lehdonmäki pohtii pääkirjoituksessa median vapautta.

Teksti: Ilkka LehdonmäkiKuva: Natalia Baer

NäkökulmatHallintoIhmisoikeudetTyöEtiopia

Maailman Kuvalehdellekin työskennelleet ruotsalaiset freelance-journalistit Martin Schibbye ja Johan Persson pidätettiin viime heinäkuussa Etiopiassa. Joulukuun lopussa heidät tuomittiin 11 vuodeksi vankeuteen, syynä laiton maahantulo ja terroristijärjestöksi väitetyn ONLF-sissiliikkeen tukeminen.

Oikeudenkäynnissä molemmat miehet tunnustivat laittoman maahantulon. He olivat tulleet maahan Etiopian ja Somalian väliseltä rajalta Ogodenin maakunnassa, jossa maahantulomuodollisuuksia ei juuri ole.

Sen sijaan syyte ONFL-sissiliikkeen tukemisesta on täysin tuulesta temmattu. Toimittaja Schibbye ja valokuvaaja Persson olivat tekemässä juttua väitetyistä ihmisoikeusloukkauksista Ogadenin maakunnassa, jossa sissiliike ONFL käy sisällissotaa Etiopian hallitusta vastaan. Kaksikon tarkoituksensa oli myös selvittää, onko ruotsalainen Lundin Petroleum syyllistynyt väitettyihin ihmisoikeusloukkauksiin vuosina 1997–2003 Ogadenissa.

En voi pitää etiopialaisen oikeuslaitoksen langettamaa tuomiota missään mielessä oikeudenmukaisena. Tuomio terroristiryhmän tukemisesta on huttua. Se, että journalistit tekevät työtään ja kaivavat esiin valtaapitävien mielestä epämiellyttäviä seikkoja, ei saa johtaa vangitsemiseen. Tai pahimmassa tapauksessa tappamiseen.

Niinpä Schibbyen ja Perssonin saamaa vankeustuomiota on pidettävä Etiopian hallitukselta selkeänä viestinä maailmalle: Älkää tulko tänne puuttumaan meidän asioihimme, älkää tutkiko mitään, uskokaa virallista totuutta. Tämä viesti sotii rankasti vallanpidon avoimuutta vastaan, sillä läpinäkyvän hallinnon tulee sietää myös nuuskivia toimittajia.

Kehitysyhteistyössä on tapana vaatia kohdemaiden hyvää hallintoa: avoimuutta, läpinäkyvyyttä ja ihmisoikeuksien kunnioittamista. Ihmisoikeuksiin kuuluu oleellisena osana oikeudenmukainen oikeudenkäynti kohtuullisen ajan kuluessa.

Schibbye ja Persson päättivät olla valittamatta tuomiostaan, koska valituksen käsittelyn arveltiin kestävän vuosia. Päätös viittaa siihen, ettei oikeudenkäyntiä voi pitää ihmisoikeuk­sia kunnioittavana.

Hämmentävintä tapauksessa on Ruotsin suhtautuminen kansalaistensa vangitsemiseen näinkin heppoisin perustein. Erityisesti ulkoministeri Carl Bildt on ollut hyvin vaitonainen. Nuivan suhtautumisen arvellaan johtuvan siitä, että Bildt toimi Lundin Petroleumin hallituksessa 2000–2006.

Myös Suomi on ollut hissukseen ruotsalaisjournalistien tapauksesta. Ulkoministeri Erkki Tuomioja kommentoi viime vuoden lopulla tuomiota, ja kehitysministeri Heidi Hautala keskusteli lokakuisella Etiopian vierailullaan maan pääministerin ja ulkoministerin kanssa.

Kepan panostus ruotsalaisten puolustamiseksi on tämä pääkirjoitus. Ja se on erittäin vähän. Valitettavasti.


Nyt kun olet täällä...

... meillä on pieni pyyntö. Olemme laittaneet kaikki juttumme ilmaiseksi verkkoon, jotta mahdollisimman moni pääsisi nauttimaan korkealuokkaisesta journalismista. Lisätulot auttaisivat meitä kuitenkin tekemään entistä parempaa lehteä. Pyydämmekin, että tilaisit Maailman Kuvalehden printtiversion. Lehti on edullinen, ja samalla tuet tärkeää työtä oikeudenmukaisen maailman puolesta. Jos printti ahdistaa siksi, että maksullinen lehti on aina pakko lukea kannesta kanteen tai että sen takia pitää kaataa puita, laita läpykkä kiertoon mahdollisimman monelle ystävälle, sukulaiselle, tuntemattomalle. Pidemmittä puheitta, siirry tilaussivulle. Kiitos!