Kalandian 11 000 asukkaan pakolasileiri muistuttaa lähiötä. Nämä pakolaistytöt käyvät koulua Kalandiassa YK:n pakolaisjärjestö UNWRA:n tuella.

Palestiinan kehitysavun poliittiset päämäärät

Miehitetyssä Palestiinassa kehityspolitiikan kunnianhimoiset tavoitteet näyttävät karisevan konfliktin todellisuuteen. Jotta itsenäinen Palestiina toteutuisi, apua ei voida toteuttaa irrallaan alueen poliittisista prosesseista.

Teksti: Aleksi MalleaTeksti: Oona RautiainenTeksti: Antti TarvainenKuva: Reetta Metsänen

PitkätHallintoIhmisoikeudetKehitysyhteistyöPalestiina

Lähes puolet Palestiinan bruttokansantuotteesta on peräisin ulkomaisesta avusta, kertovat OECD:n tilastot. Suurin avunantaja on Euroopan unioni, joka vuosina 1994–2009 antoi Palestiinalle 4,26 miljardia euroa.

EU:lla on merkittävä asema myös osana Lähi-idän kvartettia, joka neuvottelee parhaillaan rauhasta Israelin ja palestiinalaishallinnon välille. Eri rooliensa välityksellä EU:lla onkin mahdollisuus vaikuttaa alueen tulevaisuuteen. Tällä hetkellä tätä asemaa ei kuitenkaan hyödynnetä tarpeeksi.

”EU:n toiminnan pitkän aikavälin tavoitteena on mahdollistaa itsenäinen Palestiinan valtio Israelin rinnalle”, kertoo EU delegaation päällikkö John Gatt-Rutter.

Käytännössä apu menee kuitenkin humanitaarisiin tarkoituksiin, eikä pitkän ajan kehitysprosessien tukemiseen.

EU:ssa pohditaan nyt uusia avun muotoja. Miten apua pystyttäisiin tuomaan tehokkaasti alueelle, jota vuosikymmeniä kestänyt konflikti on riepotellut ? Kuinka hyödyntää uusien toimijoiden, kuten yksityisen sektorin, mahdollisuudet alue­en kehityksessä?

Leiri kuin lähiö

Näkyvin osa EU:n apua on humanitaarinen työ. Sitä tarvitaan ennen kaikkea massiivisen pakolaisongelman hoitoon. Kalandian pakolaisleiri Ramallahin ja Jerusalemin rajalla on yksi 59:stä palestiinalaispakolaisia asuttavista leireistä.

Länsirannan reilusta kahdesta miljoonasta asukkaasta 750 000 asuu pakolaisleirillä. Ongelma on vakava myös ympärysmaissa. Esimerkiksi Jordaniassa elää yli kaksi miljoonaa palestiinalaispakolaista.

Kalandian leiri on suhteellisen pieni: alle puolen neliökilometrin alueella asuu 11 000 ihmistä. Leiri muistuttaakin enemmän lähiötä. Leiri on ollut olemassa vuodesta 1948, Israelin valtion perustamisesta asti.

Telttojen sijaan harmaat, huterat kerrostalot täyttävät näköpiirin. Israel ei useista pyynnöistä huolimatta ole myöntänyt lupia leirin laajentamiselle, niinpä rakennukset kohoavat lähes hallitsemattomasti ylöspäin.

YK:n pakolaisjärjestö UNWRA huolehtii leirin terveydenhuollosta, lasten koulutuksesta ja jakaa tarvittaessa ruoka-apua. Näin leirin päivittäisen elämän jatkuminen on turvattu.

”Kalandia on vain yksi monesta jatkuvasti kasvavasta pakolaisleiristä. Humanitaarisia ongelmia on mahdotonta ratkaista, voimme vain osaltamme lieventää niitä”, UNWRA:n alueellinen johtaja ­Yousef Hushiyeh kertoo.

Mahdollisuudet normaaliin saati ihmisarvoiseen elämään ovat marginaaliset. Suomen ja EU:n tuki matkaa mahdollistamaan veden, ruoan ja lääkkeiden saantia kalandiaan.

EU vain valtava pankki

EU:lla on vielä paljon tekemistä näkyvyytensä parantamisessa. Sen poliittista roolia ei usein edes tunneta, pikemminkin se nähdään hätätarvikkeiden rahoittajana, suurena pankkina.

Vaikka avunantajat näennäisesti kieltävät avun poliittisuuden, on apu paikallisten näkökulmasta aina poliittista. Esimerkiksi Israelin merkittävin poliittinen liittolainen Yhdysvallat antaa huomattavia määriä apua myös palestiinalaisalueille. Kaikki eivät kuitenkaan halua USA:n apua.

”Ensin USA rahoittaa keskelle kyläämme rakennettavan siirtokunnan, joka tuhoaa tiemme, vie maamme ja pahimmillaan elinkeinomme. Sen jälkeen USA rahoittaa meille uuden tien helpottaakseen huonoa omaatuntoaan. Onko siinä mitään järkeä”, kysyy ramallahilainen yrittäjä Issah Hesham.

Yrittäjät rakentavat kotimaataan

Alueen yrittäjät ovat voimavara, joka on esimerkiksi EU:ssa ymmärretty vasta hiljattain. Yrittäjien keskuudessa on selvästi havaittavissa uskoa tulevaisuuteen ja oman toiminnan merkityksellisyyteen.

Taloudellinen toimeliaisuus alueella on monipuolista ja aktiivista. Se on yksi vahvimmista Palestiinan yhteiskunnan osa-alueista, ja sen varaan voisi hyvin kuvitella pitkän aikavälin kehityksen rakentuvan. Israelin miehityksen aikaansaamat rajoitteet eivät ole lannistaneet paikallisia yrittäjiä, vaikka ne vaikeuttavat jokapäiväisiä käytännön toimia.

Monelle yrittäjälle on itsestään selvää rakentaa kotimaataan. Kahden valtion malli ei heille ole pelkästään tulevaisuuden tavoite, vaan jokapäiväinen taloudellinen toimintaympäristö.

Yrittäjien tukeminen myös kehitysavun keinoin voisi edistää prosessia, jossa alueel­le syntyy uusia työpaikkoja, toimeentulomahdollisuuksia ja taloudellista kasvua.

Toimiva liike-elämä on yksi tärkeistä valtionmuodostuksen rakennuspalikoista. Myös riippuvuus avunantajista vähenee, kun mahdollisuudet luoda varallisuutta ja kehittää yhteiskuntaa omien tavoitteiden ja arvojen pohjalta kasvavat.

Uusia avun muotoja tarvitaan

”Tällä hetkellä jäsenmaiden on liian helppo kaataa apua alueelle sopimatta sen poliittisista päämääristä”, John Gatt-Rutter esittää huolensa. ”Sellainen syö pohjaa avun vaikutuksilta ja estää näkemästä muiden apuun vahvasti linkittyvien toimijoiden roolia kehityksessä.”

Käytännössä iso haaste muutoksessa on EU:n jäsenmaiden sisäisen koordinaation puute ja kyvyttömyys nähdä mahdollisuuksia toimia perinteisten apumuotojen ulkopuolella.

Avulla on vaikea vauhdittaa konkreettisia poliittisia prosesseja. Itsenäisen Palestiinan saavuttamiseen ei uskalleta pyrkiä liian suoraan, sillä maille on tärkeää säilyttää ystävälliset taloudelliset ja poliittiset suhteet myös konfliktin vastapuoleen Israeliin.

Kehitysyhteistyö jääkin helposti pistemäiseksi, humanitaarisiin ongelmiin kohdistuvaksi avuksi, joka ei edistä pitkän aikavälin kehityspäämäärien tavoittamista.

Poliittisen ratkaisun tai vähintäänkin selkeiden yhteisten tavoitteiden löytäminen on ensisijainen edellytys rauhan rakentamisessa. Tässä prosessissa kehitysyhteistyö voikin olla keskeisessä roolissa.


Nyt kun olet täällä...

... meillä on pieni pyyntö. Olemme laittaneet kaikki juttumme ilmaiseksi verkkoon, jotta mahdollisimman moni pääsisi nauttimaan korkealuokkaisesta journalismista. Lisätulot auttaisivat meitä kuitenkin tekemään entistä parempaa lehteä. Pyydämmekin, että tilaisit Maailman Kuvalehden printtiversion. Lehti on edullinen, ja samalla tuet tärkeää työtä oikeudenmukaisen maailman puolesta. Jos printti ahdistaa siksi, että maksullinen lehti on aina pakko lukea kannesta kanteen tai että sen takia pitää kaataa puita, laita läpykkä kiertoon mahdollisimman monelle ystävälle, sukulaiselle, tuntemattomalle. Pidemmittä puheitta, siirry tilaussivulle. Kiitos!