Kuvan halki kulkeva katu on katettu aaltopellein ja verkoin, joiden päälle on kertynyt kivenmurikoita. Siirtokuntalaisten käytössä olevan sillan kupeessa on vartiokoppeja.

Vaarallinen peli

Kymmenenvuotiaan Mahran Abu Hayen jalkapallopeli kavereiden kanssa päätyi ambulanssikyytiin hebronilaiseen sairaalaan. Palestiinalaisten elämä israelilaisten siirtokuntien varjossa on arvaamatonta.

Teksti: Alex VirtanenKuva: Alex Virtanen

PitkätHallintoIhmisoikeudetIsraelPalestiina

On lauantai-ilta 29. huhtikuuta ja kymmenenvuotias Mahran Abu Haye potkii jalkapalloa kavereidensa kanssa kotikulmillaan Hebronin Al Shalala -kadulla. Pallottelu keskeytyy, kun läheisen Beit Hadassan siirtokunnan nuoret alkavat heitellä palestiinalaispoikia kivillä viereisen talon katolta.

Yksi kivistä osuu Mahrania jalkaan ja toinen päähän. Mahranilta lähtee taju.

Länsirannalla sijaitseva Hebron on jaettu kaupunki. Jako juontaa vuonna 1997 solmittuun Oslon sopimukseen. Osa alueista on palestiinalaisten hallinnassa, osa israelilaisten. Mahranin kotikatu kuuluu jälkimmäisiin. Täällä palestiinalaiset ja israelilaiset siirtokuntalaiset asuvat kylki kyljessä.

Alue on räjähdysherkkää. Noin 30 000 palestiinalaisen keskellä asuu 500–1000 uskonnollisen ideologian motivoimaa siirtokuntalaista. Heitä suojaa parituhatta sotilasta.

Lauantai-illan kivisateesta saa osuman olkapäähänsä myös samalla kadulla kauppaa pitävä Shadi.

Hän onnistuu kuitenkin soittamaan ambulanssin paikalle. Reilun tunnin odottelun jälkeen Mahran kannetaan ambulanssiin.

Mahranin isä, karkkikauppias Mahmoud Abu Haye kertaa tapahtumia: ”Mahran ei päässyt hoitoon aiemmin, koska sotilaat estivät ambulanssin pääsyn kortteliimme. Saatuamme pojan viimein ambulanssiin sotilaat yrittivät repiä häntä sieltä ulos, syyttäen häntä kivien heittelemisestä siirtokuntalaisia kohti.”

Abu Haye kaivaa esille sairaalasta saamansa lääkärintodistuksen, joka kuvailee Mahranin päähän ja jalkaan saamia vammoja. Isä kertoo Mahranin saaneen kuumeen ja oksennelleen vielä sairaalasta kotiin päästyään.

Kahden kerroksen väkeä

Abu Haye vie minut talonsa katolle näyttääkseen naapurustoa. Katutason yläpuolella sijaitsevasta siirtokunnasta pääsee kulkemaan entisen kauppakujan ylittävää siltaa pitkin viereisen palestiinalaisomisteisen talon katolle.

Katu tunnettiin lukuisista kultakaupoistaan, jotka suljettiin armeijan määräyksestä turvallisuussyihin vedoten. Katolta pääsee edelleen naapurirakennusten katoille Israelin armeijan rakentamia rappusia ja siltoja pitkin.

Siirtokunnasta kulkee toinen silta yhä käytössä olevan kauppakadun yli palestiinalaisten asuttaman talon katolle. Sieltä verkosto jatkuu edelleen.

Vilkkaan kauppakadun yläpuolelle on asennettu metalliverkko suojaamaan palestiinalaisia siirtokuntalaisten heittämältä roinalta.

Vähemmän vilkkailla kadunpätkillä ei vastaavaa suojaa ole. Siitä Mahranin tapaus on ikävä muistutus.

Abu Haye näyttää minulle kännykällään kuvaamiaan videoita siirtokuntalaisten kivien heittelystä eri puolilta kattojen verkostoa. Videoilta näkee, kuinka haavoittuvassa asemassa alueella asuvat ja kadulla kulkevat palestiinalaiset ovat. Abu Hayen mukaan häirintä on jokapäiväistä.

Poliisi ja armeija puolueellisia

Armeijan läsnäolo on näkyvää. Muutaman kymmenen metrin säteellä on kolme vartiokoppia. Ne kaikki on rakennettu palestiinalaisten käytössä olevien rakennusten katoille.

Abu Haye kertoo, ettei tehnyt rikosilmoitusta tapahtuneesta, koska tietää kenen puolella Israelin poliisi on. Myös sotilaat puolustavat siirtokuntalaisia joka asiassa, hän kertoo. Siirtokuntalaisten turvallisuutta vartenhan he Hebronissa ovat.

”Sotilaat häiritsevät meitä sen sijaan, että estäisivät hyök­käyksiä.”

Alueella kulkevia palestiinalaisia pysäytetään säännöllisesti. Palestiinalaisten koteja tutkitaan usein, yleensä aamuyöstä. Kotietsintöjen ajaksi palestiinalaiset laitetaan käsirautoihin. Abu Haye tuntuu kestävän tilanteen, mutta on huolissaan neljästä lapsestaan.

Hebronissa Hayen perheen tilanne ei ole poikkeuksellinen. Samankaltaisia kokemuksia on lähe kaikilla siirtokuntien naapurissa asuvilla palestiinalaisilla.

Siirtokunnant rikkovat kansainvälistä oikeutta

Israelin siirtokunnat ovat miehitetyillä pales­tiina­lais­alueilla sijaitsevia juutalaisasutuksia. Länsirannan siirtokunnissa asuu arviolta puoli miljoonaa israelilaista.

Israelilaiset siirtokunnat ovat kansainvälisen oikeuden mukaan laittomia. Geneven 4. yleissopimus kieltää miehittäjä­vallan väestön siirtämisen miehitetylle alueelle. Kansainvälinen yhteisö ja jopa Israelin tärkein liittolainen Yhdysvallat ovat toistamiseen tuominneet siirtokunnat laittomiksi. Israel taas pitää valtaosaa siirtokunnista laillisina.

Suurin osa siirtokuntalaisista asuu Länsirannalla taloudellisista syistä. He muuttavat siirtokuntiin halpojen asuntojen ja lainojen sekä erityistukien ja verohelpotuksien perässä.

Osa siirtokuntalaisista asuu kuitenkin Länsirannalla uskonnollisista ja ideologisista syistä. He ovat Israelin valtion tukemana päättäneet ottaa haltuunsa maat, jotka uskovat Jumalan heille luvanneen. 

Eniten häirinnästä ja väkivallasta kärsivät juuri ideo­logisten siirtokuntalaisten lähellä asuvat palestiinalaiset. Siirtokuntalaisia rangaistaan vain harvoin palestiinalaisiin kohdistuvasta väkivallasta. Tekojen motiivina pidetään palestiinalaisten ajamista pois alueilta, jotka siirtokuntalaiset kokevat omikseen.

YK:n tilastojen mukaan siirtokuntalaisten väkivallanteot ovat lisääntyneet jyrkästi viime vuosina. Osasyynä on siirtokuntalaisten neljä vuotta sitten omaksuma niin kutsuttu ”hintalappupolitiikka”.

Sen mukaan siirtokuntalaiset kostavat palestiinalaisille kaikki ne Israelin hallituksen toimet, jotka ovat siirtokuntalaisten kannalta epäedullisia.

Palestiinalaisten koteja ja viljelysmaita on vallattu tai raivattu pois siirtokuntien ja niiden hallintoalueiden tieltä. Siirtokunnat käyttävät hyväkseen myös miehitetyn Länsirannan luonnonvaroja, erityisesti pohjavesivarantoja.

Siirtokunnat ja niiden laajentaminen uhkaavat kahden valtion mallin ratkaisua Israel-Palestiina konfliktille.


Kirjoittaja toimi Kirkon Ulkomaanavun lähettämänä EAPPI-tarkkalijana Hebronissa helmi-toukokuussa. EAPPI-tarkkailijoiden esittämät mielipiteet ovat henkilökohtaisia eivätkä välttämättä edusta lähettävän tahon (KUA) mielipidettä.

 


Nyt kun olet täällä...

... meillä on pieni pyyntö. Olemme laittaneet kaikki juttumme ilmaiseksi verkkoon, jotta mahdollisimman moni pääsisi nauttimaan korkealuokkaisesta journalismista. Lisätulot auttaisivat meitä kuitenkin tekemään entistä parempaa lehteä. Pyydämmekin, että tilaisit Maailman Kuvalehden printtiversion. Lehti on edullinen, ja samalla tuet tärkeää työtä oikeudenmukaisen maailman puolesta. Jos printti ahdistaa siksi, että maksullinen lehti on aina pakko lukea kannesta kanteen tai että sen takia pitää kaataa puita, laita läpykkä kiertoon mahdollisimman monelle ystävälle, sukulaiselle, tuntemattomalle. Pidemmittä puheitta, siirry tilaussivulle. Kiitos!

Alex Virtanen