Manuel Alvarez Bravo: ”El ensueño / Haaveilu”, Meksiko, 1931.

Äidin melankolia näyttämöllä

Ohjaaja-näyttelijä-kirjailija Lola Arias (s. 1976) asettaa itsensä, melankolisen äitinsä ja diktatuurin jälkeisen Argentiinan peilin eteen.

Teksti: Anni Valtonen

LyhyetKulttuuriTeatteri

Kuinka poliittinen asia sairaus on? Entä kuinka yksityinen on protesti? Kymmenen vuotta Argentiinan kansallisen konkurssin jälkeen ohjaaja-näyttelijä-kirjailija Lola Arias (s. 1976) asettaa itsensä, melankolisen äitinsä ja diktatuurin jälkeisen Argentiinan peilin eteen.

Helsingin teatterifestivaali Stage tuo kaupunkiin 15.-26.8. yli 56 ulkomaista ja kotimaista esitystä 22 eri ryhmältä. Argentiinalaisen Ariaksen Melankoliaa ja mielenosoituksia on yksi kiinnostavimmista: intiimi ja omaelämäkerrallinen kertomus kaksisuuntaista mielialahäiriötä sairastavasta äidistä.

Ariaksen syntymävuonna 1976 Argentiinassa koettiin jälleen yksi sotilasvallankaappaus, jota seurasi taistelu sotilasjuntan ja kaikkia sitä vastustavien voi­mien välillä.

Ariaksen yliopiston kirjallisuuden opettajana työskennellyt äiti sairastui synnytyksen jälkeiseen masennukseen, josta hän ei koskaan kokonaan toipunut. ”Minunko syytäni?” Arias kysyy.

Vai oliko sairastuminen sittenkin kapinan sijaan syntynyttä kunnioitusta lohduttomalta näyttävän todellisuuden edessä? Kuinka moni muu argentiinalainen älykkö sairastui vuonna 1976?

”En tiedä, miksi äitini on sairas. Tiedän ainoastaan, että hänen päänsä päällä leijailee pilvi, joka peittää hänet varjollaan. Joskus se on pelottavaa, joskus mahtavaa.”

Argentiina on psykoanalyytikkojen luvattu maa. Tästä huolimatta Ariaksen mukaan myös Argentiinassa masennus on yhteiskunnallinen tabu, josta vaietaan.

”Näytelmäni tuo masennuksen näkyväksi. Masennus on kuin parasiitti, joka tunkeutuu ihmisen sisälle. Sairaus ei kosketa ainoastaan siihen sairastunutta, vaan hänen koko lähipiiriään.”

Näytelmän toisessa osassa seurataan Buenos Airesissa mieltään osoittavia vanhuksia, joiden mielenilmaukset eivät koskaan ylitä uutiskynnystä.

”Halusin rinnastaa ylempää keskiluokkaa edustavan äitini varattomampiin eläkeläisiin, joilla ei ole varaa arvokkaaseen vanhuuteen. Taloudellisten vaikeuksien ohella monet vanhukset kokevat, että heidät on eristetty yhteiskunnasta sivustakatsojiksi, joilta ei edes kysytä, mitä he haluavat.”
Argentiinan merkittävimpiin nuoriin teatteriohjaajiin kuuluva Arias nähdään omaelämänkerrallisessa tarinassa myös lavalla.

Lola Arias: Melankoliaa ja mielenosoituksia 15.–16.8. klo 19
Aleksanterin Teatterissa
(Albertinkatu 32, Helsinki).
Liput 34/31/26 €. koko ohjelmisto:
www.korjaamo.fi/fi/stage


Nyt kun olet täällä...

... meillä on pieni pyyntö. Olemme laittaneet kaikki juttumme ilmaiseksi verkkoon, jotta mahdollisimman moni pääsisi nauttimaan korkealuokkaisesta journalismista. Lisätulot auttaisivat meitä kuitenkin tekemään entistä parempaa lehteä. Pyydämmekin, että tilaisit Maailman Kuvalehden printtiversion. Lehti on edullinen, ja samalla tuet tärkeää työtä oikeudenmukaisen maailman puolesta. Jos printti ahdistaa siksi, että maksullinen lehti on aina pakko lukea kannesta kanteen tai että sen takia pitää kaataa puita, laita läpykkä kiertoon mahdollisimman monelle ystävälle, sukulaiselle, tuntemattomalle. Pidemmittä puheitta, siirry tilaussivulle. Kiitos!

Kuvassa Maailman Kuvalehden päätoimittaja Anni Valtonen

Anni Valtonen

Anni Valtonen on Maailman Kuvalehden päätoimittaja. Hän vastaa Maailman Kuvalehden sisällöstä: ideoinnista, juttujen tilaamisesta sekä niiden editoinnista.