Mukana menossa

Anni Valtonen pohtii puhekuplassa Maailma kylässä -festivaalin vaikutusta.

Teksti: Anni Valtonen

NäkökulmatKepaTasa-arvoSuomi

Helsingin Rautatientorilta, Kansallisteatterin kupeesta, kulkee pieni Läntinen Teatterikuja. Toukokuisen Maailma kylässä -festivaalin aikana siitä soljuu tasainen ihmisvirta. Kujalle pysähtyy myös esiintyjiä.

Lampsin siitä toisena festaripäivänä, kun soittamassa oli nuorten muusikoiden poppoo. Katseeni ei kuitenkaan kiinnittynyt heihin, vaan heidän musiikkinsa tahdissa tanssivaan mieheen. Silmät suljettuina mies tanssi kuin lintu, joka haluaa lähteä lentoon. Vimmaisesti hän pyöri, haki ilmaa siipiensä alle, näytti kauniilta. Kaikkien katseet olivat hänessä. Hän oli osa esitystä.

Hurmoksessa tanssiva mies liikutti minua. Tanssi loppui, kun hän kompastui rahankeruuastiana olleeseen kitaralaukkuun. Ihmiset häkeltyivät. Taika särkyi. Joku talutti miehen sivummalle. Bändi ilman tanssivaa miestä ei tuntunut enää miltään.

Jäin tuijottamaan miestä, joka nojasi nyt Kansallisteatterin kiviseinään. Hän näytti hämmentyneeltä. Geneerinen asu: farkut, valkoinen t-paita, kaulakoruja. Mistä hän oli kotoisin? Pohjois-Afrikasta?

En voinut jättää miestä silmistäni, katsoin kun hän nojasi seinään, miehen rinta nousi ja laski vimmatusti. Saatuaan hengityksensä tasaantumaan hän lähti juoksemaan kohti rautatieasemaa

Mihin ja kenen luokse hän juoksi? Miksi hän juoksi? Säikähtikö hän omaa heittäytymistään? Vai menettikö ajan tajun ja kiirehti paikallisjunaan?

Tuo kuva käsivarsiaan levittelevästä lintumiehestä piirtyi verkkokalvolleni. Siinä oli jotain selittämätöntä. Tietämättä juuri tämän miehen taustasta yhtään mitään aloin miettiä, kuinka vähän arjessa on tilanteita, jolloin täällä elävät, vaikeammin integroituneet siirtolaiset voivat tuntea olevansa osa yhteiskuntaamme. Sulautua joukkoon.

Maailma kylässä -festivaali on monelle muualta tulleelle – varsinkin kantaväestöstä poikkeavan näköiselle – yksi niitä harvoja koko kansan tilaisuuksia, jossa tietää olevansa tervetullut. Me täällä aina olleet asetamme itsemme alttiiksi maailmalle, otamme sen vastaan.

Haluan ajatella että tuo tanssimaan antautunut mies tunsi tuon luvan. Hän heittäytyi mukaan kansanjuhlaan samalla tavalla, spontaanisti, niin kuin olisi tehnyt entisessä kotimaassaankin.


Nyt kun olet täällä...

... meillä on pieni pyyntö. Olemme laittaneet kaikki juttumme ilmaiseksi verkkoon, jotta mahdollisimman moni pääsisi nauttimaan korkealuokkaisesta journalismista. Lisätulot auttaisivat meitä kuitenkin tekemään entistä parempaa lehteä. Pyydämmekin, että tilaisit Maailman Kuvalehden printtiversion. Lehti on edullinen, ja samalla tuet tärkeää työtä oikeudenmukaisen maailman puolesta. Jos printti ahdistaa siksi, että maksullinen lehti on aina pakko lukea kannesta kanteen tai että sen takia pitää kaataa puita, laita läpykkä kiertoon mahdollisimman monelle ystävälle, sukulaiselle, tuntemattomalle. Pidemmittä puheitta, siirry tilaussivulle. Kiitos!

Kuvassa Maailman Kuvalehden päätoimittaja Anni Valtonen

Anni Valtonen

Anni Valtonen on Maailman Kuvalehden päätoimittaja. Hän vastaa Maailman Kuvalehden sisällöstä: ideoinnista, juttujen tilaamisesta sekä niiden editoinnista.