Mitä nyt, herra presidentti?

Puinen vene on tupaten täynnä ihmisiä, meri pärskyy laidan yli, toisinaan vene ottaa pienen hörpyn suolavettä.

Teksti: Marie Kajava

PitkätHallintoVaalitSenegal

Taaksemme jää Senegalin pääkaupunki Dakar. Käännyn katsomaan kaupungin siluettia, se on tasainen – melkein. Jokin rikkoo kaupunkikuvan, jotain outoa ja suurta siintää kukkulalla. Jotain johon aurinko osuu ja tekee sen kultaiseksi ja jättää kaiken varjoonsa.

Meri keinuttaa, minua oksettaa. On pakko jatkaa matkaa, en voi katsoa taaksepäin.

Katselemme Dakarin silhuettia tarkemmin läheisen N'Gorin saaren rannalla. Paikallinen mies kertoo lisää aiemmasta näystä: Olipa kerran presidentti, joka halusi rakentaa Afrikan mantereelle ison patsaan – kuten New Yorkin Vapaudenpatsas taikka Pariisin Eiffel-torni. Olipa kerran mies, joka tilasi rakentajat Pohjois-Koreas­ta. Olipa kerran mies, joka laittoi käsittämättömän määrän rahaa patsaaseen – ainakin 27 miljoonaa dollaria, todennäköisesti paljon enemmän.

Tuo mies on Senegalin entinen presidentti Abdoylae Wade.

Mies rannalla, kuten kaikki joiden kanssa aiheesta keskustelin, on sitä mieltä, että Monument de la Reneissance africaine -patsaassa, sen stalinistisessa tyylissä ja rahantuhlauksessa ei ole järjen häivää. Itse lisään miinuslistaan vielä patsaan sukupuolisymboliikan (mies, joka katsoo ylväänä tulevaisuuteen ja pitää kädessään lasta; kainalossa nyhjöttää vaimo), alastomuuden joka ei varsinaisesti liity muslimivaltioon, rumuuden ja sen, että mikään patsaan ulkomuodossa ei viittaa afrikkalaisuuteen tai senegalilaisuuteen.

Vaikka 50-metrinen patsas ei esitäkään Wadea, kansan silmissä siitä on tullut ex-presidentin omakuva. ”Juu juu”, mies rannalla sanoo, ”Se on Wade. Hän katselee meitä.”

”Ahaa”, ymmärrän kyllä, että entisestä presidentistä kehittyi uransa aikana aikamoinen diktaattori. ”Mutta nythän Senegalissa on jo uusi presidentti”, viittaan uunituoreeseen presidentti Macky Salliin.

Niin, mies nyökkää ja lisää, että muutokset ovat hitaita. Moni senegalilainen odottaa suurin toivein, mitä Sall nyt tekee maansa hyväksi. Wade ratsasti maahan vapauttajan lailla ja paljastui vuosien saatossa ahneeksi mieheksi, joka käytti valtion rahaa mihin huvitti; samanaikaisesti köyhimmät senegalilaiset näkivät nälkää.

Pohdimme, millaista on olla maan presidentti kaupungissa, jonka ylle lankeaa toisen miehen varjo. ”Ehkä hän rakentaa viereiselle kukkulalle vielä isomman patsaan”, mies rannalla naurahtaa, mutta korjaa pikaisesti ja hämmentyneenä, että uskoo uuden presidentin olevan hyvä mies.

Katselemme hiljaisuudessa Dakarin siluettia ja jättiläismäisenä kohoavaa patsasta. Wade todella teki itsestään lähtemättömän. Mutta sikäli kun monumentti on tarkoitus liittää Afrikan läntisin kaupunki ja samalla koko manner Eurooppaan, Yhdysvaltoihin, ”muuhun maailmaan”, niin eipä onnistu. Mitä pidempään pronssipatsasta tuijottaa, sitä voimakkaammin se symboloi ainoastaan suuruudenhulluutta.


Nyt kun olet täällä...

... meillä on pieni pyyntö. Olemme laittaneet kaikki juttumme ilmaiseksi verkkoon, jotta mahdollisimman moni pääsisi nauttimaan korkealuokkaisesta journalismista. Lisätulot auttaisivat meitä kuitenkin tekemään entistä parempaa lehteä. Pyydämmekin, että tilaisit Maailman Kuvalehden printtiversion. Lehti on edullinen, ja samalla tuet tärkeää työtä oikeudenmukaisen maailman puolesta. Jos printti ahdistaa siksi, että maksullinen lehti on aina pakko lukea kannesta kanteen tai että sen takia pitää kaataa puita, laita läpykkä kiertoon mahdollisimman monelle ystävälle, sukulaiselle, tuntemattomalle. Pidemmittä puheitta, siirry tilaussivulle. Kiitos!