Roskat keskitysleirillä

Ilkka Lehdonmäki pohtii, mikä saa aikuiset miehet laukomaan ihmisarvoa alentavaa tekstiä julkisuudessa.

Teksti: Ilkka LehdonmäkiKuva: Natalia Baer

NäkökulmatIhmisoikeudetTasa-arvoSuomi

Elokuun alussa meni sananmukaisesti kahvi väärään kurkkuun, kun selasin Tampereella ilmestyvää Aamulehteä. Paikallis­uutisten ongelmaksi oli noussut alkoholin suurkuluttajien oleskelu kaupungin paraatipaikalla, Keskustorilla.

Aamulehden paikallisliite Moro kysyi Tampereen kaupunginvaltuutetuilta, pitäisikö kaupungin rakentaa alkoholin suurkuluttajille juopottelupaikka ydinkeskustan ulkopuolelle.

Jo itse kysymyksen asettelu läikytti kahvia liinalle. Miten kenellekään tulee mieleen, että alkoholistien ongelmat parannetaan siirtämällä heidät syrjään muiden ihmisten silmistä? Eikö Euroopassa ole jo kylliksi kokemusta eri ihmisryhmien sulkemisesta leireihin?

Vastaukset yllättivät kysymyksiäkin enemmän. Kokoomuksen kaupunginvaltuutettu, gerontologian erikoislääkäri Antti Hervonen ilmoitti, että katukuvaa pilaavat ihmisroskat pitää poistaa kaupungista.

Demareiden logistiikkatyöntekijä Ilpo Sirniö puolestaan ehdotti alkoholistien sijoituspaikaksi maaseudun autiotaloa. Ruokahuollon hän järjestäisi kuljettamalla taloon makkaraa ja väkevää viiniä pari kertaa viikossa.

Aikuiset asialliset miehet, jotka ovat päättämässä kotikaupunkini asioista, puhuvat alkoholisteista ihmisroskina ja ovat sulkemassa heitä autiotaloon kuin keskitysleiriin. Mikä ihme saa miehet laukomaan ihmisarvoa alentavaa tekstiä julkisuudessa?

Olen ymmärtänyt, että lääkärin, logistiikkatyöntekijän, päätoimittajan ja alkoholin suurkuluttajan ihmisarvo on yhtä suuri. Kenelläkään ei ole oikeutta julkisesti väheksyä ja halveksua toisia. Mietinkin nyt, ovatko halveksuvat puheet osa uutta poliittista kulttuuria?

Julkinen keskustelu Suomessa on ollut varsin siistiä. Vasta viime eduskuntavaalien alla alkoi esiintyä eri ihmisryhmiä alentavia puheenvuoroja.

Millaistakohan kielenkäyttöä on odotettavissa syksyn kuntavaaleissa? Valitettavasti näyttää siltä, että osa poliitikoista on ottanut ”suorasukaisen” puheen omakseen.

Ongelmista saa ja pitää puhua. Kaupungin kaduilla häiritsevästi käyttäytyvistä alkoholisteista täytyy tehdä juttuja ja valtuutettujen pitää etsiä ongelmiin ratkaisuja.

Myös muista ongelmalliseksi koetuista ilmiöistä täytyy käydä keskustelua niin meillä kuin muuallakin. Keskustelun pitää kuitenkin pysyä asiallisena. Tehtyjen ratkaisujen tulee myös olla ihmisoikeuksia kunnioittavia.

Näin ei aina ole. Talousvaikeuksiin ajautuneessa Espanjassa laittomilta maahanmuuttajilta on viety oikeus terveydenhuoltoon. Kreikassa karkotetaan maahanmuuttajia humanitäärisistä syistä piittaamatta.

Euroopan kasvavasta suvaitsemattomuudesta voit lukea lisää jutusta "Eurooppa ei ole enää luvattu maa" sekä Puhekuplasta "Haavoittunut kansa" (ilmestyy netissä 18.9).

"Eurooppa ei ole enää luvattu maa":

http://www.maailmankuvalehti.fi/artikkelit/11710


Nyt kun olet täällä...

... meillä on pieni pyyntö. Olemme laittaneet kaikki juttumme ilmaiseksi verkkoon, jotta mahdollisimman moni pääsisi nauttimaan korkealuokkaisesta journalismista. Lisätulot auttaisivat meitä kuitenkin tekemään entistä parempaa lehteä. Pyydämmekin, että tilaisit Maailman Kuvalehden printtiversion. Lehti on edullinen, ja samalla tuet tärkeää työtä oikeudenmukaisen maailman puolesta. Jos printti ahdistaa siksi, että maksullinen lehti on aina pakko lukea kannesta kanteen tai että sen takia pitää kaataa puita, laita läpykkä kiertoon mahdollisimman monelle ystävälle, sukulaiselle, tuntemattomalle. Pidemmittä puheitta, siirry tilaussivulle. Kiitos!