Markku Siurua ja Visa Koiso-Kanttila kuvaavat materiaalia ugandalaisessa muslimikoulussa.

Kaikki haluavat tietää seksistä Ugandassa

Iiris Härmä työstää Ugandassa dokumentti­elokuvaa naisten voimaannuttamisesta. Mukana muutoksessa on koko yhteisö: seksiin liittyvä tiedonjano on valtava.

Teksti: Johanna Latvala

PitkätKulttuuriUganda

Katolisen kirkon työntekijä, jolla on kahdeksan biologista lasta ja viisi kasvattilasta, havahtuu ymmärtämään, ettei hänellä ole enää varaa yhteenkään uuteen lapseen.

Nainen päättää alkaa käyttää ehkäisyä, kirkon kannasta piittaamatta. Hän aikoo myös kertoa muille kyläläisille, ettei ehkäisy ole syntiä.

Eri kirkkojen uskonnolliset johtajat puolestaan kiittelevät, että ovat oppineet seksuaalisuudesta ja naisen kehon “herkistä alueista” asioita, jotka olisi ollut hyvä tietää jo kauan sitten.

Tapaukset ovat esimerkkejä, jotka elokuvantekijä Iiris Härmä nostaa esiin Ugandasta, jossa oli hankkimassa aineistoa naisten voimaantumista käsittelevään elokuvaansa.

Härmä dokumentoi uskonnollisille johtajille tarkoitettuja koulutustilaisuuksia, joissa käsitellään seksiä ja tasa-arvoa. Tilaisuuksia kutsutaan seksityöpajoiksi.

Palkittu hanke laajenee

Härmä halusi tehdä elokuvan hankkeesta, jossa keskitytään nimenomaan naisten voimaantumiseen.

Solidaarisuuden tukema seksuaalikasvatushanke Cofcawe (Concern for Children and Women Empowerment) tuntui heti oikealta. Hankkeen tavoitteena on edistää 8–14 -vuotiaiden lasten ja heidän perheidensä seksuaali- ja lisääntymisoikeuksia välittämällä tietoa ja vaikuttamalla asenteisiin.

Projekti pyrkii vähentämään lasten ja nuorten seksuaalista hyväksikäyttöä, teiniraskauksia ja hivin leviämistä sekä lisäämään tasa-arvoa perheissä.

Voimaannuttamiseen onkin Ugandassa aihetta. Hiv-luvut ovat korkeimpia naisten ja nuorten parissa, perheväkivalta on yleistä. 15 prosenttia raskauksista on teiniraskauksia. Wakison läänin 8–14 -vuotiaista yli puolet on harrastanut seksiä vapaaehtoisesti ja 35 prosenttia kokenut seksuaalista hyväksikäyttöä.

Vuonna 2007 käynnistynyt hanke on kuitenkin tuottanut tulosta. Perheväkivalta, teiniraskaudet, koulutyttöjen avioliitot ja koulusta pois jäämiset ovat vähentyneet. Perhesuunnittelu, miesten osallistuminen kotitöihin ja naisten mahdollisuudet osallistua päätöksentekoon ovat niinikään lisääntyneet.

”Perheissä on vähemmän tappeluita ja enemmän keskustelua”, sanoo Cofcawen toiminnanjohtaja Catherine Othieno.

Tämä on huomattu myös kansainvälisesti: Women Deliver -järjestö valitsi projektin keväällä maailman 50 innovatiivisimman naisten ja tyttöjen seksuaaliterveyttä kohentavan aloitteen joukkoon.

Tiedonjano on valtava

Mikä projektista sitten tekee niin toimivan? Othienon mukaan vastaus löytyy kokonaisvaltaisuudesta ja avoimuudesta. Asiois­ta puhutaan niiden oikeilla nimillä. Kaikki otetaan mukaan.

”Koko yhteisön kouluttaminen on ainoa keino parantaa seksuaalioikeuksia.”

Hankkeessa on jo koulutettu nuoria, näiden vanhempia ja opettajia. Tällä hetkellä keskitytään eri uskontokuntien johtajiin, joilla on yhteisöissään paljon vaikutusvaltaa.

Iiris Härmä kertoo vaikuttuneensa, kuinka avoimesti uskonnolliset johtajat suhtautuvat seksuaalivalistukseen.

“Aihe on yhä tabu. Oletin, että osallistujat purkaisivat asioi­ta oman uskontonsa viitekehyksestä, mutta he katsoivatkin niitä oman parisuhteensa lähtökohdista. Asiat koskettivat kaikkia omakohtaisesti, liittyyhän seksuaalisuus jokaisen aikuisen ihmisen elämään.”

Toisaalta Härmä kertoo osallistujien korostaneen vastuutaan kertoa oppimiaan asioita nuorille. Hänen mukaansa osallistujilla oli puutteelliset tiedot seksuaaliterveydestä ja naisen anatomiasta. ”Ihmisillä on valtava tiedonjano.”

Osallistamisella pysyviä muutoksia

Härmän mukaan psykologinen ote, jota koulutuksissa käytetään, haastaa osallistujat näkemään itsensä, omat roolinsa ja asenteensa uudella tavalla.

”Viikon jälkeen tuntui siltä, että olimme todistamassa todella merkityksellistä prosessia. Ihmisissä oikeasti tapahtui muutoksia ja havahtumisia. Huomasimme, että jotain sieltä kurssilta jäi sisimpään ja se vietiin kotiin asti.”

Entä ohjaaja itse? Mitä muuta Ugandan matkoista on jäänyt kotiin vietäväksi kuin tulevassa elokuvassa hyödynnettävä kuvamateriaali?

”Työpajoissa kuuli yleispäteviä ja viisaita puheita siitä, minkälaiset asiat tekevät avioliitosta hyvän ja perheestä toimivan. Hauskasti ajankohtaista teini-ikäisen äidille oli sekin, kun siellä mietittiin, kuinka vaikeaa on puhua lapsille seksistä”, hän naurahtaa.

Härmän mukaan jotkut paikalliset kiinnittivät huomiota siihen, että hän naisena oli kuvausryhmän pomo, vaikka mukana oli myös kuvaajana toiminut puoliso Visa Koiso-Kanttila.

”Ehkä sekin omalta osaltaan näytti mallia siitä, että sukupuoliroolit voivat olla toisinkin päin."

Iiris Härmän ja Visa Koiso-Kanttilan Guerilla Films -yhtiön tuottama dokumenttielokuva saa ensi-iltansa 2014.


Nyt kun olet täällä...

... meillä on pieni pyyntö. Olemme laittaneet kaikki juttumme ilmaiseksi verkkoon, jotta mahdollisimman moni pääsisi nauttimaan korkealuokkaisesta journalismista. Lisätulot auttaisivat meitä kuitenkin tekemään entistä parempaa lehteä. Pyydämmekin, että tilaisit Maailman Kuvalehden printtiversion. Lehti on edullinen, ja samalla tuet tärkeää työtä oikeudenmukaisen maailman puolesta. Jos printti ahdistaa siksi, että maksullinen lehti on aina pakko lukea kannesta kanteen tai että sen takia pitää kaataa puita, laita läpykkä kiertoon mahdollisimman monelle ystävälle, sukulaiselle, tuntemattomalle. Pidemmittä puheitta, siirry tilaussivulle. Kiitos!