Ruandassa maanviljelijöille oma maa omaksi

Mittava maareformi antaa maanviljelijöille laillisen oikeuden viljelemäänsä maahan.

Teksti: Görrel EspelundKuva: Andreas Karlsson

PitkätIhmisoikeudetRuanda

Gishalin kunnantalon­ ulkopuolisella nurmikolla, muutaman kymmenen kilometriä itään Ruandan pääkaupungista Kigalista, istuu kaksi miestä suuren pöydän ääressä. Heidän edessään on suuria paperi- ja kirjekuoripinoja. Aurinko paistaa lähes pilvettömältä taivaalta ja kolmisenkymmentä ihmistä odottaa kärsivällisesti jonossa.

Yksi heistä on Théogene Nzanywayimana. Hän on tullut tänne yhdessä vaimonsa kanssa noutamaan pariskunnan lainhuuto­todistusta.

”Kun kuulimme maareformista, tunsimme suurta kiitollisuutta. Nyt meillä on paperi peltojemme rajoista ja olemme saaneet omistusoikeuden viljelemäämme ja asumaamme maahan”, hän sanoo.

Pariskunta esittelee ylpeänä asiakirjaa, jossa vaimo Alphonsine Kayisenge on merkitty tasavertaiseksi osaomistajaksi heidän 0,4 hehtaarin tiluksiinsa.

Myös Salima Bayitake on tullut hakemaan todistusta.

”Se on sisareni omaisuutta varten, hän on hautajaisissa ja minulla on hänen henkilökorttinsa mukana papereiden saamiseksi. Maareformi muuttaa kaiken – nyt maallamme on arvo, sille voi hakea kiinnityksen pankissa. Tuntuu hyvältä tietää, että maa kuuluu nyt virallisesti perheellemme”, hän sanoo.

Ruandan maareformi on herättänyt alueellisesti suurta huomiota. Monet afrik­kalaiset valtuuskunnat ovat vierailleet maassa tutustumassa hankkeeseen. Ruandan luonnonvaraviraston maanmittausyksikön johtaja Thierry Hoza Ngoga painottaa, että maareformi tulee nähdä osana laajempaa kokonaisuutta.

”Maareformi on vain yksi monista ohjelmista, joiden avulla vahvistetaan rauhaa ja vakautta ja samalla edistetään kestävää kehitystä. Maa on yksi Ruandan tärkeimmistä resursseista ja maareformin myötä sen merkitys kasvaa – ei ainoastaan maanviljelijöille vaan koko maan taloudelliselle kehitykselle”, sanoo Ngoga.

Kotimainen ratkaisu

Maareformi perustuu maalakiin, joka säädettiin Ruandassa viime vuosikymmenen puolivälissä. Vuoden 2006 aikana järjestettiin kylissä useita kuulemiskierroksia ja käynnistettiin pilottihanke. Maanlaajuiseksi maareformi laajennettiin vuonna 2010. Tavoitteena on, että vuonna 2013 kaikki maa on rekisteröity ja kaikki lainhuutotodistukset jaettu.

Ruandalaisperheillä on keskimäärin puoli hehtaaria viljelysmaata. Yhden perheen maat voivat kuitenkin koostua useista toisistaan erillään olevista palstoista.

”Strategiamme ja ratkaisumme ovat täysin kotimaisia. Poliittinen tahto ja asukkaiden tiivis osallistuminen ovat vaikuttaneet siihen, että näemme tavoitteiden onnistuvan Ruandassa”, sanoo Thierry Hoza Ngoga.

Prosessi on hajautettu ja asukkaat johtavat sitä itse kylätasolla. Tiedot rekisteröidään Kigalissa. Siellä sadat virkamiehet työskentelevät hankkeen parissa, osa kahdessa vuorossa, jotta rekisteröinti saadaan val­miiksi ajoissa.

Kylien asukkailla on useaan otteeseen mahdollisuus tarkistaa tietojen oikeellisuus ja valittaa virheistä. Useimmat kiistat ratkaistaan paikallisissa oikeustoimikunnissa, mutta vaikeat tapaukset viedään oikeusistuimiin. Yksi prosentti kymmenestä miljoonasta rekisterimerkinnästä odottaa oikeuden ratkaisua.

”Maaoikeuksien virallistaminen on yksi tapa ehkäistä tulevaisuuden konflikteja ja edistää talouskasvua”, sanoo Ngoga.

Epäluulo muuttui iloksi

Pohjoisruandalainen Kabushingen kylä sijaitsee lumoavan kauniilla paikalla kukkulan laella.

Iso joukko kyläläisiä on kokoontunut tiilenvärisen kokoussalin edustalle yhdessä paikallisen maatoimikunnan kanssa. Ilmapiiri on avoin, ja miehet ja naiset osallistuvat tilaisuuteen tasavertaisina.

”Aluksi ihmiset olivat huolissaan siitä, mitä maareformi tulisi sisältämään. Jotkut pelkäsivät, että hallitus anastaisi heidän maansa. Tiedon lisääntyessä ilmapiiri kuitenkin parani ja epäluulo muuttui iloksi. Erityisesti tämä koski naisia”, sanoo Providence Nyirinzabonimpa, yksi maatoimikunnan jäsenistä.

Vuodesta 1999 alkaen naisilla on ollut Ruandassa samat oikeudet kuin miehillä omistaa ja hankkia maata. Maareformi panee lain täytäntöön ja naisista tulee oikeudellisesti osaomistajia perheen omaisuuteen. Kabushingen kylä oli eräs maareformin pilottihankkeista. Siellä maiden rajaaminen ja merkitseminen aloitettiin jo vuonna 2007.

Pankkilainalla porsaita, vakuutena maa

Kun maanmittaajat saapuivat kylään, viljelijät odottivat tilustensa rajoilla valmiina mittaamaan omat peltotilkkunsa askelin. Tiedot merkittiin ilmakuvaan, joka toimi Kigalissa laadittavan digitaalisen kartan pohjana.

Ensimmäisessä rekisteröinnissä tapahtuneet virheet korjattiin tarkistusprosessin aikana. Aikaisemmin kinaa aiheuttaneet pienet maakiistat otettiin esiin ja ratkaistiin paikan päällä.

Monet kyläläiset ovat jo ottaneet maataan vastaan lainoja hankkiakseen karjaa tai parantaakseen elantoaan muilla tavoilla.

”Rajoja vetäessämme tuli ongelmaksi naapurilta ostamamme maa, jonka myyjä ei ollut kysynyt asiassa sukulaistensa mielipidettä. Yksi sukulaisista vaati maata takaisin ja jouduimme viemään asian paikalliseen maatoimikuntaan. Ongelma ratkaistiin siten, että naapuri maksoi sukulaiselleen korvauksia. Saimme pitää maamme”, Daphrase Niyitegeka­ kertoo.

Kokouksen jälkeen Niyitegeka esittelee perheensä maatilaa. Takapihalla emakko makaa pienessä karsinassa ja lehmä tarkkailee meitä uteliaana. Aidan toisella puolella kasvaa suuria banaani­puita ja Ruandan kumpuileva maasto aaltoilee pehmeästi laakson halki.

”Perheellämme on kuusi viljelyspalstaa, joilla kasvaa enimmäkseen papuja ja maissia. Lainhuutotodistusta vastaan saatoimme ottaa pankkilainan ja hankkia porsaita kasvatettavaksi ja myytäväksi. Aloitimme kahdella ja nyt niitä on viisi”, Niyitegeka sanoo.

Maareformi on merkinnyt perheelle suurta muutosta. Lainhuutotodistuksen nouto oli Niyitegakalle ja hänen miehelleen juhlan aihe.

”Se tuntui todella merkittävältä päivältä. Maareformi on hyödyttänyt erityisesti naisia, joilla on nyt samat oikeudet perheen maihin kuin miehilläkin”, Daphrase Niyitegeka sanoo.


Nyt kun olet täällä...

... meillä on pieni pyyntö. Olemme laittaneet kaikki juttumme ilmaiseksi verkkoon, jotta mahdollisimman moni pääsisi nauttimaan korkealuokkaisesta journalismista. Lisätulot auttaisivat meitä kuitenkin tekemään entistä parempaa lehteä. Pyydämmekin, että tilaisit Maailman Kuvalehden printtiversion. Lehti on edullinen, ja samalla tuet tärkeää työtä oikeudenmukaisen maailman puolesta. Jos printti ahdistaa siksi, että maksullinen lehti on aina pakko lukea kannesta kanteen tai että sen takia pitää kaataa puita, laita läpykkä kiertoon mahdollisimman monelle ystävälle, sukulaiselle, tuntemattomalle. Pidemmittä puheitta, siirry tilaussivulle. Kiitos!