”Jollei liiku, tulee lyödyksi. Pitää olla aktiivinen kuin rotta. Rotta tietää, että häntä ollaan ottamassa kiinni”, Bashir Ramadan toteaa. Hän tahtoo näyttää epäilijöille, että sokeatkin pystyvät.

Iskuja pimeään

Sokea nyrkkeilijä Bashir Ramadan tietää, että lyödyksi tuleminen on osa peliä.

Teksti: Anne HeinonenKuva: Anne Heinonen

Pitkät

Ugandalainen Bashir Ramadan, 41, asettaa puna-valko-mustan keppinsä vasten Kampalan Nagurussa sijaitsevan nyrkkeilysalin seinää ja alkaa vaihtaa treenivaatteita.

Ramadan on ollut sokea yli 15 vuotta, mutta se ei ole estänyt häntä jatkamasta rakasta harrastustaan. Oikeastaan hänelle kävi päinvastoin.

Ramadan alkoi harrastaa nyrkkeilyä ystäviensä kanssa 18-vuotiaana. Vanhemmat pelkäsivät pojan satuttavan itsensä ja painostivat hänet vaihtamaan nyrkkeilyn jalkapalloon. Harrastus jäi vuosiksi.

Sitten Ramadan sokeutui lyhyen sairauden jälkeen. Näön jälkeen lähti vaimokin.

Kului viisi pitkää vuotta, joiden aikana Ramadan alkoi menettää elämänuskoaan. Kaikki alkoi kuitenkin muuttua, kun paikallinen sokeiden järjestö pyysi häntä pelaamaan sokeille sopivia pelejä.

Vanha harrastus palasi pelatessa mieleen, ja Ramadanista tuli Kampalan ensimmäinen sokea nyrkkeilijä. Seuraavaa ei ole vielä löytynyt, joten paritreeneissä Ramadanin vastustajilta sidotaan silmät.

”Ihmiset sanovat, ettei nyrkkeily ole sokeiden laji. Minä kysyn heiltä: Miksi?”

Ramadan on myös yrittänyt saada sokeita ystäviään innostumaan nyrkkeilystä. Toistaiseksi kukaan ei ole aloittanut uutta harrastusta.

”He pelkäävät kipua. Kun ei ole tottunut johonkin, sitä pelkää. Mutta minä tunnen kivun, opin siihen nuorempana. Lyödyksi tuleminen on osa peliä.”

Sokea nyrkkeilee korvillaan

Ramadanille tärkein aisti otellessa on kuulo.

”Jos salissa ei ole muita ääniä, kuulen vastustajani liikkeet.”

Nyrkkeilyottelussa yleisöä on kuitenkin vaikea saada olemaan hiljaa. Silloin valmentajan ohjaus on tärkeää. Valmentaja antaa ottelijalle neuvoja siitä, missä suunnassa ja kuinka kaukana vastustaja on.

Ideaalitilanteessa ottelijat puhuvat eri kieltä, eivätkä ymmärrä kuin itselleen tarkoitettuja ohjeita.

Yleensä Ramadanin ilmaa halkova vasen suora johdattaa hänet vastustajan luokse. Kun hanska osuu jonnekin, mies aloittaa iskujen sarjan.

”Kun nyrkkeilin Tansaniassa, löin neljä kertaa tuomaria, kun luulin häntä vastustajakseni”, Ramadan kertoo hymyillen.

Hän toivoisi kehittelyä nyrkkeilyasuun, jotta ottelut helpottuisivat.

”Esimerkiksi pieni tiuku kengissä ja hanskoissa auttaisi kuulemaan, missä vastustaja liikkuu.”

Kansainväliset kehät kiinnostavat

Ramadan haaveilee kansainvälisistä kehistä. Niihin hän on päässyt vain kerran, kun sponsorit saattoivat hänet yhteen tansanialaisen sokean nyrkkeilijän kanssa.

Ramadan hymyilee leveästi kuvaillessaan otteluaan Tansaniassa. Kädet iskevät vuosien takaista vastustajaa miehen kertoessa, kuinka hän huomasi saaneensa vastustajan maahan vasta silloin, kun kompastui maassa maanneen miehen jalkoihin.

”Jos löytäisimme kymmenenkin sokeaa nyrkkeilijää ja sponsorit, voisimme oikeasti kilpailla.”


Nyt kun olet täällä...

... meillä on pieni pyyntö. Olemme laittaneet kaikki juttumme ilmaiseksi verkkoon, jotta mahdollisimman moni pääsisi nauttimaan korkealuokkaisesta journalismista. Lisätulot auttaisivat meitä kuitenkin tekemään entistä parempaa lehteä. Pyydämmekin, että tilaisit Maailman Kuvalehden printtiversion. Lehti on edullinen, ja samalla tuet tärkeää työtä oikeudenmukaisen maailman puolesta. Jos printti ahdistaa siksi, että maksullinen lehti on aina pakko lukea kannesta kanteen tai että sen takia pitää kaataa puita, laita läpykkä kiertoon mahdollisimman monelle ystävälle, sukulaiselle, tuntemattomalle. Pidemmittä puheitta, siirry tilaussivulle. Kiitos!