Kati Hiekkapelto: Kolibri. Otava, 2013.

Kolibri

Kati Hiekkapellon kirja on taitavasti rakennettu rikosromaani, jossa puhutaan monikulttuurisuudesta kuin ohimennen.

Teksti: Laura-Kristiina Moilanen

KulttuuriKirjallisuusSuomi

Lenkkipolun varresta löytyy ruumis, jota on ammuttu kasvoihin haulikolla. Murhan saa selvitettäväkseen vastikään vanhempana ylikonstaapelina aloittanut Anna Fekete.

Samaan aikaan selvitettäväksi tulee myös kurditytön tapaus: tyttö on soittanut keskellä yötä hätäkeskukseen, mutta kiistää myöhemmin avun tarpeen.

Itsekin lapsena maahan muuttanut rikostutkija Anna ottaa tapauksen hyvin henkilökohtaisesti. Mieleen pyrkivät nousemaan oman lapsuuden traumaattset, pinnan alle painetut tunteet. Aloittamista uudessa työssä ei helpota rasistisia vitsejä laukova ja viinaanmenevä keski-ikäinen työpari Esko.

Kati Hiekkapellon Kolibrin tapahtumapaikkana on pohjoissuomalainen Oulua muistuttava kaupunki, jonne mahtuu enimmäkseen maahanmuuttajia sisäänsä sulkeva betonilähiö, vehreät omakotialueet, suurehko keskusta.

Teos on taitavasti rakennettu rikosromaani, jonka yhtenä tasona kulkee kurditytön äänellä kerrottu kokemus maahanmuuttajan elämästä.

Hiekkapelto kertoo kuilusta, joka repeää kielen oppivien lasten ja työttömien ja usein kielitaidottomiksi jäävien vanhempien väliin, arvomaailmojen ja kulttuurien yhteentörmäyksestä. Nämä kuvataan säälittelemättä, mutta liikauttaen vahvasti lukijan ymmärrystä.

Poliisi-Annan omia ajatuksia henkii unkarin kieli, äidinkieli, jolla hän välillä lohduttaa itseään. Päähenkilö on veljineen entisen Jugoslavian alueen unkarilaisvähemmistöä, jota lähti pakolaisiksi muualle Eurooppaan sodan jaloista. Anna on saanut rakennettua itselleen kutakuinkin säällisen ja yhteiskunnallisesti hyväksytyn elämän Suomessa, mutta veli on jumittunut samoihin piireihin, joissa vietti nuoruuttaan.

Kolibri puhuu suvaitsevaisuuden, moniarvoisuuden ja -kulttuurisuuden puolesta aivan kuin ohimennen. Komisario Fekete edustaa niitä itsekin. Poliisin kuluttava ja haastava työ on kuvattu uskottavasti.

Rikostarina pitää otteeseen aivan viimeisille sivuille asti ja saa yllättävän loppuratkaisun. Joiltain osin asiat tosin ratkeavat turhankin näppärästi. Vai emmekö vain enää usko onnellisiin loppuihin?

Kolibri edustaa ”yhteiskunnallista rikos­romaania”, jonka henkilöitä ovat alunperin

toisaalta kotoisin olevat suomalaiset. Teoksen maailma on uskottava, ajatuksia herättävä, pysäyttävä ja ahdistavakin. Lukija jää odottamaan lisää, mahdollisimman pian. Käännösoikeudet myydään toivottavasti myös muihin Pohjoismaihin. Saksaan ne tästä ja tulevasta kirjasta on jo myyty.


Nyt kun olet täällä...

... meillä on pieni pyyntö. Olemme laittaneet kaikki juttumme ilmaiseksi verkkoon, jotta mahdollisimman moni pääsisi nauttimaan korkealuokkaisesta journalismista. Lisätulot auttaisivat meitä kuitenkin tekemään entistä parempaa lehteä. Pyydämmekin, että tilaisit Maailman Kuvalehden printtiversion. Lehti on edullinen, ja samalla tuet tärkeää työtä oikeudenmukaisen maailman puolesta. Jos printti ahdistaa siksi, että maksullinen lehti on aina pakko lukea kannesta kanteen tai että sen takia pitää kaataa puita, laita läpykkä kiertoon mahdollisimman monelle ystävälle, sukulaiselle, tuntemattomalle. Pidemmittä puheitta, siirry tilaussivulle. Kiitos!