Suomi kaksikielisestä monikieliseksi

Husein Muhammed pohtii kolumnissaan suomalaista kielipolitiikkaa.

Teksti: Husein MuhammedKuva: Teemu Ullgrén

NäkökulmatSuomi

Puhun huonosti ruotsia. Mutta puhun sitä mielelläni.

Kun tuoreena lakimiehenä 2006 menin töihin kaksikieliseen Vaasaan, päätin aktivoida ruotsin kieltäni. Esimerkiksi kaupoissa asioin ruotsiksi. Vaikka puhuin ruotsia huonosti, kokeiluni onnistui: minun luultiin puhuvan vähän ruotsia, eikä tultu ajatelleeksi, että osaisin suomea.

Vaasassa vietetyn reilun puolen vuoden jälkeen muutin Kouvolaan, jossa onnistuin heikentämään ruotsin kieltäni entisestään. Helsinkiin muutettuani uhkarohkeuteni puhua ruotsia ei kuitenkaan ole vähentynyt. En ole kieltäytynyt sen enempää mediahaastatteluista kuin luennoinnistakaan ruotsiksi, vaikka paremmalla itsekritiikillä varustettuna olisi aihetta.

Puhun äidinkielenäni kurdia, joka on ehkä maailman vainotuin kieli. Sen julkinen käyttö oli läpi 1900-luvun ankarasti kielletty Turkissa, vaikka maan 75 miljoonasta asukkaasta ehkä neljännes on kurdeja. Vieläkään Turkissa ei voi käydä koulua kurdiksi. Tilanne on johtanut pitkäaikaiseen aseelliseen konfliktiin.

Siihen verrattuna suomalainen kielipolitiikka on suoranaisen ihailtava. Ruotsin kielellä on kansalliskielen asema, vaikka sitä puhuu 5 prosenttia maan väestöstä. Kaikilla kolmella saamen kielellä on alueellisesti virallinen asema, vaikka niiden puhujia on vain joitakin satoja.

Tästä huolimatta myös suomalainen kielipolitiikka on osin pahasti pielessä. Se on pielessä niin vähemmistöjen kuin koko väestön osalta. Ruotsin kielen tilanne ei palvele sen enempää kutistuvaa ruotsinkielistä väestöä kuin laajempaa yhteiskuntaakaan: ruotsinkieliset valittavat täysin aiheesta, etteivät saa palvelua omalla kielellään; suomenkieliset valittavat täysin aiheesta, että joutuvat opiskelemaan ruotsia, mutta eivät opi sitä.

Meiltä ruotsin kielen ystäviltä puuttuu visio siitä, miten ruotsin kieltä tulisi Suomessa vaalia. Tarraudumme kynsin hampain jo päivänselvästi toimimattomaksi osoittautuneeseen käytäntöön, että kaikkien suomalaisten on pakko opiskella ruotsia. Hyvä esimerkki tästä epätoivoisuudesta on päätös varhentaa ruotsin opetus peruskoulussa vuodella: jos yläluokilla, lukiossa ja yliopistossa ruotsia opiskelleena sitä ei opi, jokainen voi arvata, onko yhden vuoden lisäopiskelusta mihinkään.

Pakkoruotsilla ei vain kiusata suomenkielisiä, vaan sillä huijataan ennen kaikkea ruotsinkielisiä. Kun esimerkiksi virkamiehellä on ruotsin opiskelun tuloksena todistus tyydyttävästä ruotsin kielestä, tämä nähdään ikään kuin osoituksena valmiudesta palvella ruotsiksi. Käsi sydämelle, kuinka moni tällaisen todistuksen omaava tositilanteessa kykenisi palvelemaan ruotsiksi!

Suomen historian kannalta tärkeän ruotsin kielen vaalimiseksi ja kielikonfliktin välttämiseksi ruotsinkieliset palvelut tulisi turvata nykyistä paremmin. Samalla suomenkielisille pitää antaa vapaus valita itselleen hyödyllisiksi koettuja kieliä. Ruotsin osaaminen ei toki ole pahitteeksi, mutta Itä-Suomessa asuvalle tai muualle kuin Pohjoismaihin suuntautuvalle muistakin kielistä on varmasti enemmän hyötyä. Vaikka ruotsin opiskelu ei teoriassa estä muiden kielten opiskelua, jokaisella meistä on kuitenkin rajallisesti aikaa ja resursseja opiskella kieliä.

Kielitaitomme on suppea ja rajoittunut. On toki polyglottejakin, mutta keskivertosuomalainen osaa äidinkielensä lisäksi kohtalaisesti englantia ja on opiskellut ruotsia sitä oppimatta. Meitä ei parane verrata esimerkiksi hollantilaisiin, jotka tahtovat osata äidinkielensä lisäksi kaikkia kolmea naapurikieltään – englantia, ranskaa ja saksaa – jotka vielä sattuvat olemaan maailmankieliä.

Ruotsinkielisten palvelujen turvaaminen on niin ruotsin- kuin muunkielistenkin suomalaisten kannalta tärkeää erottaa pakkoruotsin opetuksesta. Kaikilta vaadittavan tyydyttävän – mutta käytännössä olemattoman – ruotsin taidon sijaan tulisi huolehtia siitä, että jokaisessa virastossa on ihmisiä, jotka osaavat palvella ruotsinkielisiä.

Kielitaitomme kohentamiseksi ja monipuolistamiseksi kouluissa voisi olla enemmänkin kielenopetusta. Peruskoulussa voitaisiin edelleen opiskella äidinkielen lisäksi kahta valinnaista kieltä, lukiossa kolmatta ja korkeakoulussa vielä neljättäkin. Oppilas vanhempineen saisi kuitenkin itse valita opiskelemansa kielet. Valikoimassa olisi luonnollisesti myös ruotsi. 
 


Nyt kun olet täällä...

... meillä on pieni pyyntö. Olemme laittaneet kaikki juttumme ilmaiseksi verkkoon, jotta mahdollisimman moni pääsisi nauttimaan korkealuokkaisesta journalismista. Lisätulot auttaisivat meitä kuitenkin tekemään entistä parempaa lehteä. Pyydämmekin, että tilaisit Maailman Kuvalehden printtiversion. Lehti on edullinen, ja samalla tuet tärkeää työtä oikeudenmukaisen maailman puolesta. Jos printti ahdistaa siksi, että maksullinen lehti on aina pakko lukea kannesta kanteen tai että sen takia pitää kaataa puita, laita läpykkä kiertoon mahdollisimman monelle ystävälle, sukulaiselle, tuntemattomalle. Pidemmittä puheitta, siirry tilaussivulle. Kiitos!

Husein Muhammedin profiilikuva oranssilla taustalla

Husein Muhammed

Husein Muhammed on helsinkiläinen kirjoittaja, poliitikko ja lakimies.