Lunnaat vai henki?

Valtiot ja järjestöt kieltävät maksavansa terroristeille lunnaita kaapatuista. Terroristeille kaappaukset ovat hyvä bisnes. Jostain lunnasrahat tulevat.

Teksti: Heta MuurinenKuva: Miia Hujanen

PitkätDemokratiaGlobaali demokratiaIhmisoikeudet

Atte ja LeilaKaleva siepattiin Jemenissä joulukuussa. Heidät vapautettiin yhdessä itävaltalaisen Dominik Neubauerin kanssa toukokuun alussa. Sekä viranomaiset että media pysyivät vaitonaisina kaapattujen kohtalosta vapautukseen asti. Sitten alkoi huhumylly pyöriä.

Huhuttu on esimerkiksi lunnaista.

Ensin puhuttiin 12,3 miljoonasta eurosta, sitten lähes 40 miljoonasta. Austrian Independentin jemeniläistietolähteiden mukaan summan maksoi Omanin sulttaanikunta.

Vain muutamaa päivää myöhemmin koko panttivankidraaman huhumyllyn aloittaja, Kurier-lehti, ilmoitti, ettei lunnaita ole maksettu lainkaan. Itävaltalaislehti väitti, että Jemenin armeija ajoi sieppaajat toisen heimon alueelle, jossa heidät pakotettiin luopumaan vangeista.

Myös Suomi ja Itävalta kieltävät maksaneensa panttivangeista lunnaita.

”Lunnaiden maksaminen lisää tällaisen toiminnan houkuttelevuutta”, sanoi ulkoministeriön tilannetiedottaja Teemu Turunen Yleisradiolle toukokuussa.

Ulkoministeriö kieltäytyi kommentoimasta Jemen-tapausta edes yleisemmällä tasolla tätä juttua varten. ”Ehkä myöhemmin”, vastattiin tiedotuksesta. Nyt tapaus on vielä ”auki”.

Vapaaksi hyvillä kontakteilla

Globaaleihin turvallisuusasioihin erikoistunut Red24 listasi viime vuoden uhkaennusteraportissaan maat, joissa tapahtuu eniten sieppauksia. Kärjessä oli Afganistan noin 950 sieppauksella vuodessa. Jemen on listassa kuudentena. Siellä arvioidaan kaapatun vähän yli pari sataa ulkomaista uhria vuosittain.

Viime vuonna Jemenissä siepattiin yksi ja tänä vuonna kolme Kansainvälisen Punaisen Ristin työntekijää. Tämän vuoden uhrit, sveitsiläinen ja kaksi intialaista, kaapattiin toukokuussa lyhyeksi ajaksi sen jälkeen, kun Kalevat oli juuri vapautettu.

Suomen Punaisen Ristin kansainvälisen avun johtaja Kalle Löövin mukaan heidät palautettiin pian järjestön hyvien paikalliskontaktien vuoksi.

Jemenissä on tänä vuonna Punaisen Ristin pestillä myös kaksi suomalaista. Onko suomalaisia Punaisen Ristin työntekijöitä koskaan siepattu?

”Sieppaus on suhteellinen käsite. Silloin tällöin kulkeminen estetään joksikin aikaa. Myös lentokonekaappauksessa on ollut suomalaisia lyhyen aikaa”, Löövi vastaa.

Kansainvälisen Punaisen Ristin ja Punaisen Puolikuun leivissä työskentelee vuositasolla 10 000 ihmistä. Heille kaikille tehdään Löövin mukaan selväksi, että jos sieppaus sattuisi kohdalle, työnantaja ei maksaisi lunnaita.

Löövi muistuttaa, ettei sieppaus liity mitenkään juuri konfliktitilanteisiin. Myös Suomessa kaapataan joskus ihmisiä.

Leila Kalevan työnantajan Neste Oilin on väitetty ottaneen hänelle vakuutuksen sieppauksen varalta. Punaisella Ristillä työntekijät eivät voisi ottaa itselleen vakuutusta:

”Ei voisi siinä tapauksessa työskennellä meille, emme maksa rikollisille siitä, että he tekevät rikoksia”, Löövi sanoo.

Lunnaiden sijaan Punaisen Ristin työntekijän asema on turvattu kansainvälisellä lailla. Punaisen Ristin merkki tunnetaan hyvin joka puolella maailmaa ja yleensä sitä kunnioitetaan.

”Vaikka työskennellään vaarallisilla alueilla, meillä on syy, miksi ollaan siellä ja yleensä paikallisväestön tuki.”

Harvinainen uhka

Kalle Löövin mielestä kaappauksia on uhkana paisuteltu liikaa. Hänen mukaansa kyse on turvallisuuskonsulttien tarpeesta luoda itselleen työtä.

”Tilastollisesti suurin riski on liikenne, siitä alkaa meidän turvallisuuskoulutus.”

Sieppaukset ovat harvinaisia, mutta ne ovat saattaneet lisääntyä viime vuosina. Eräässä tutkimuksessa käytiin läpi 764 sieppaustapausta, jotka tehtiin 1969–2006 välisenä aikana. Näistä 75 prosenttia tehtiin vuoden 2000 jälkeen.

Myös avustustyöntekijöiden kidnappaukset ovat Irinin uutisen mukaan lisääntyneet viimeisen kymmenen vuoden aikana. Vuoden 2011 numerot ovat erityisen synkkiä: 95 avustustyöntekijää siepattiin.

Humanitaariset järjestöt ovat alkaneet kouluttaa työntekijöitään sieppausten varalta. Punaisella Ristillä ulkomaille lähtevien työntekijöiden yleinen koulutus aloitettiin vuonna 1997. Siitä asti niissä on yhtenä osuutena käyty läpi myös erikoistilanteet, joihin kaappaus kuuluu.

Koulutukseen kuuluu myös käytännön harjoituksia.

”Niiden kohdalla ei puhuta sieppauksista, mutta me käydään läpi ihmisten käyttäytyminen vaaratilanteissa.”

Järjestö pyrkii varmistamaan työntekijöidensä turvallisuuden konfliktialueilla tunnollisella tiedottamisella. Kutakin aluetta hallitsevaan tahoon ollaan kiinteässä yhteydessä radiopuhelimien välityksellä.

”Gazan tyyppisissä paikoissa, joissa käydään kaupunkisotaa, varmistetaan puhelimitse, että osapuolet tietävät metrilleen, missä kuljetaan.”

Jos silti käy niin, ettei matka etene etukäteen tehdyn suunnitelman mukaan, otetaan yhteys eri osapuoliin.

”Yleensä kadonnut löytyy nopeasti.”

Länsi-Eurooppa rahoittaa terrorismia

YK:n Irin-uutistoimiston uutisessa väitetään, että Ranska, Saksa ja Espanja olisivat maksaneet kymmeniä miljoonia Yhdysvaltain dollareita viimeisen kymmenen vuoden aikana kansalaistensa vapauttamiseksi Pohjois-Afrikan islamisteilta. Maksut on tehty välikäsien avulla.

Vuonna 2010 Time-lehden nettiversiossa kerrottiin, että pohjoisafrikkalaiset Al-Qaida-ryhmät olisivat tienanneet sieppauksilla 50–70 miljoonaa dollaria vuodesta 2003 lähtien.

Algerialaisten viranomaisten mukaan terrorismia seudulla rahoittaa lähes yksinomaan Eurooppa lunnaiden maksullaan. Algerialaislähteiden mukaan yhden kaapatun vapauttaminen maksaa viisi miljoonaa euroa.

Yhdysvallat ja Britannia ovat ottaneet lunnaiden suhteen paljon Länsi-Eurooppaa jyrkemmän kannan. Toisinaan on epäilty, että niiden kansalaisia on tästä syystä tapettu.

Lunnaiden maksaminen on kinkkinen kysymys valtioille. Yhtäältä se haluttaisiin kieltää lailla terrorismin tukemisena. Toisaalta vaakakupissa painaa uhrien henki.

Vuonna 2009 Afrikan Unioni ilmoitti pitävänsä lunnaiden maksamista terroristeille tuomittavana. Vuotta myöhemmin myös Arabivaltioiden liitto hyväksyi päätöslauselman, jonka mukaan lunnaiden maksaminen tulisi kriminalisoida. Sekä Jemen että suomalaisten lunnaat mahdollisesti maksanut Oman kuuluvat Arabiliittoon.

Vaikka mikään iso järjestö ei myönnä maksavansa lunnaita, on vaikea tietää, kuinka moni kuitenkin tekee niin.

Britannialaisen Oxfam-järjestön turvallisuusneuvoja Heather Hughes toteaa Irinille, että ”on monia tapoja, joilla raha liikkuu”.

Löövi ei usko isojen järjestöjen maksavan lunnaita.

”Sellainen tieto ei salassa pysyisi ja se tarkoittaisi samaa kuin hintalapun lyöminen työntekijän otsaan. Järjestöjen tiukka linja voi olla yksittäisen työntekijän kohdalla hankala, mutta kun eivät järjestöt maksa rikollisille, ei niiden avustustyöntekijöitä kannata siepata – se ei olisi tuloa vaan kuluja.


Nyt kun olet täällä...

... meillä on pieni pyyntö. Olemme laittaneet kaikki juttumme ilmaiseksi verkkoon, jotta mahdollisimman moni pääsisi nauttimaan korkealuokkaisesta journalismista. Lisätulot auttaisivat meitä kuitenkin tekemään entistä parempaa lehteä. Pyydämmekin, että tilaisit Maailman Kuvalehden printtiversion. Lehti on edullinen, ja samalla tuet tärkeää työtä oikeudenmukaisen maailman puolesta. Jos printti ahdistaa siksi, että maksullinen lehti on aina pakko lukea kannesta kanteen tai että sen takia pitää kaataa puita, laita läpykkä kiertoon mahdollisimman monelle ystävälle, sukulaiselle, tuntemattomalle. Pidemmittä puheitta, siirry tilaussivulle. Kiitos!

Heta Muurinen

Kirjoittaja on vapaa toimittaja.