Chembe Mwanza vetää teatterityöpajaa Lusakassa.

Apua teatterista

Barefeet Theatre voimauttaa hiv-positiivisia lapsia teatterin avulla.

Teksti: Laura KarlinKuva: Laura Karlin

PitkätVähemmistötKulttuuriTeatteriLapset ja nuorisoSambia

”Olemme vahvoja! Voimme tehdä omat päätöksemme!” Chembe Mwanza, 21, kiertää ympyrää ja huutaa.

Kouluikäiset lapset toistavat Mwanzan sanoja ja pullistelevat hauiksiaan. Meneillään on Barefeet Theatren työpaja Kamwalan klinikalla Sambian Lusakassa. Täällä voimautetaan hiv-positiivisia lapsia teatterin avulla.

Barefeet Theatre aloitti toimintansa vuonna 2006 katulapsille järjestettyinä työpajoina. Nyt sillä on oma esiintymisryhmä ja vuotuinen nuorten taidefestivaali.

Teatterin mukana alusta asti ollut Mwanza kannustaa ryhmäänsä konkarin tavoin. Hän on itsekin entinen katulapsi ja tarina se tavallinen: äiti kuoli pian pojan syntymän jälkeen. Isän mentyä uusiin naimisiin uusi äitipuoli ei piitannut pojasta. Poika matkusti 11-vuotiaana junalla Lusakaan.

Mwanzan kohtalo ei ole poikkeus: monet lapset menettävät vanhempansa Sambiassa joka on hiv-tilastojen kärkimaita maailmassa.

Mwanza löysi turvan Barefeetin työpajasta.

“En ikinä halunnut elää vaarallista elämää tai käyttää huumeita. Kun tutustuin Barefeetiin, ajattelin, että wau!” 

Teatteria, akrobatiaa ja tanssia yhdistelevä Barefeet on kiertänyt useilla ulkomaisilla festivaaleilla. Mwanzakin on päässyt jo Zimbabween, Englantiin, Irlantiin ja Puolaan.

Taiteellisen johtajan Adam McGuiganin mukaan ryhmän tavoite on paitsi valistaa nuoria, myös antaa toivoa.

”Vuoden 2006 presidentinvaalien aikaan mediassa oli paljon juttuja katulapsista, mutta heidän ääntään ei kuulunut missään. Halusimme heidät teatterin avulla kertomaan, miksi he ovat kadulla, mitkä ovat heidän unelmansa ja kuinka ihmiset voivat auttaa heitä saavuttamaan ne.”

McGuiganin mukaan teatteri opettaa nuorille pitkäjänteisyyttä. On käytävä harjoituksissa, sitouduttava, tehtävä ryhmätyötä ja opittava sosiaalisia taitoja. Teatteri on myös terapeuttista.

”Lapsille on tärkeää, että he ovat mukana jossakin ja näkevät työnsä tuloksen. Kun yleisö nauttii, voivat lapset tuntea saavuttaneensa jotakin.”

Tunnelma Mwanzan työpajassa on energinen ja riehakas, mutta alku ei ollut helppo. Vaikeiden asioiden käsitteleminen nosti tunteet pintaan.

“Moni ihminen ajattelee, että hiviin sairastuminen on maailman loppu. Se ei ole totta.”

Mwanza kuuluu myös Barfeetin tiimiin, joka kiertää Lusakan kaduilla kannustamassa lapsia ottamaan askeleen kohti parempaa tulevaisuutta.

McGuiganin mielestä Mwanzan kaltaiset nuoret ovatkin kovia kokeneille lapsille paras samaistumisenkohde ja esimerkki siitä, ettei ikinä kannata luovuttaa.


Nyt kun olet täällä...

... meillä on pieni pyyntö. Olemme laittaneet kaikki juttumme ilmaiseksi verkkoon, jotta mahdollisimman moni pääsisi nauttimaan korkealuokkaisesta journalismista. Lisätulot auttaisivat meitä kuitenkin tekemään entistä parempaa lehteä. Pyydämmekin, että tilaisit Maailman Kuvalehden printtiversion. Lehti on edullinen, ja samalla tuet tärkeää työtä oikeudenmukaisen maailman puolesta. Jos printti ahdistaa siksi, että maksullinen lehti on aina pakko lukea kannesta kanteen tai että sen takia pitää kaataa puita, laita läpykkä kiertoon mahdollisimman monelle ystävälle, sukulaiselle, tuntemattomalle. Pidemmittä puheitta, siirry tilaussivulle. Kiitos!