Kirjailija-poliisin puuduttavaa pelleilyä

Epäonnisen fakiirin roiskuva tarina kerrotaan vähintään yhtä roiskuvalla tyylillä, mutta kokonaisuutena teos ei jaksa kannatella omaa painoaan.

Teksti: Taneli Lassila

KulttuuriKirjallisuus

Ranskalaisen Romain Puértolasin esikoisromaani Fakiiri joka juuttui Ikea-kaappiin ponkaisi heti ilmestyttyään Ranskan myyntilistojen kärkeen.

Rajavartiolaitoksessa työskentelevän ja laittoman maahanmuuton kysymyksiin erikoistuneen poliisin paukkuvan satiirin oikeudet on myyty yli 30 maahaan. Teos kertoo intialaisen Ajatuçatru Vaçta Patelin päättömistä seikkailuista ympäri Eurooppaa.

Fakiirin tointa harjoittava mies matkustaa Ranskaan ostamaan Ikeasta Frållenöpik-piikkimattoa, mutta onnistuu lukitsemaan itsensä vaatekaappiin, joka lähetetään lentorahdissa Isoon Britanniaan. Sieltä Ajatuçatru kulkeutuu eri puolille Eurooppaa, käväistäänpä Libyassakin, milloin matkalaukussa, milloin kuumailmapallolla.

Matkan varrella kohdataan eriskummallisia hahmoja Mick Jagger -kopiosta ranskalaisen näyttelijättären Sophie Marceaun karikatyyriin.

Roiskuva tarina kerrotaan vähintään yhtä roiskuvalla tyylillä. Sen onnistuneisuudesta voikin sitten olla montaa mieltä.

Kaikki tuntevat varmasti ihmisen, joka ei voi olla laukomatta vitsejä, jatkuvasti, tilanteesta riippumatta, päivästä toiseen. Se on aluksi hulvatonta. Pian siihen kyllästyy ja vihastuu. Sitten turtuu, ja lopulta alistuu.

Sama kokemus syntyy Puértolasin romaanin kanssa. Kielikuvat ja vertaukset vaikuttavat itsetarkoituksellisen erikoisilta ja niitä on liikaa. Nokkeluudet käyvät jaaritteluksi ja sukkeluudet myötähäpeää herättäviksi.

Epäilemättä verbaalinen leikittely on kärsinyt käännöksessä, mutta on vaikea uskoa, että se olisi ollut merkittävästi siedettävämpää alkuperäiskielellä.

Revittelystä paistaa kunnianhimo, mutta päällimmäisenä mieleen jää puutumus.

Kokonaisuutena teos ei jaksa kannatella omaa painoaan. Vahva alku ja lopussa kiihtyvä tahti paikkaavat paljon, mutta on kyseenalaista kannattaako keskiosan läpi tarpoa noiden valonpilkahdusten vuoksi.

Loppupuolella esiintyy vielä niin karmaiseva klisee, että on vaikea uskoa sitä vielä tosissaan käytettävän.

Jotain positiivista kirjassa kuitenkin on. Teemat ovat yleviä, eikä Puértolas pelkää käydä vaikeiden asioiden kimppuun. Sutjauttelun lomassa käsitellään seksuaalista hyväksikäyttöä, korruptiota, terrorismia ja väkivaltaa, jopa yllättävän suorasukaisesti.

Niin raivostuttava ja turhauttava kuin lakkaamatta vitsejä laukova hemmo osaakin olla, jotain sympaattista ihmistyypissä silti on. Ja kyllähän ne jutut välillä hymyilyttävätkin. Välillä.

Romain Puértolas: Fakiiri joka juuttui Ikea-kaappiin. Suom. Taina Helkamo. Otava 2014.


Nyt kun olet täällä...

... meillä on pieni pyyntö. Olemme laittaneet kaikki juttumme ilmaiseksi verkkoon, jotta mahdollisimman moni pääsisi nauttimaan korkealuokkaisesta journalismista. Lisätulot auttaisivat meitä kuitenkin tekemään entistä parempaa lehteä. Pyydämmekin, että tilaisit Maailman Kuvalehden printtiversion. Lehti on edullinen, ja samalla tuet tärkeää työtä oikeudenmukaisen maailman puolesta. Jos printti ahdistaa siksi, että maksullinen lehti on aina pakko lukea kannesta kanteen tai että sen takia pitää kaataa puita, laita läpykkä kiertoon mahdollisimman monelle ystävälle, sukulaiselle, tuntemattomalle. Pidemmittä puheitta, siirry tilaussivulle. Kiitos!