Turkkilainen uusioperhe

Suomessa Reeta Paakkista hätkähdyttää se kiire, jolla uusioperheitä hoppuillaan perustamaan.

Teksti: Reeta Paakkinen

NäkökulmatTerveysAasiaLähi-itäTurkki

Tuttavaperheen äiti, istanbulilainen psykologi, pyörtyi kauppakadulla. Nainen oli saanut tietää entisen puolisonsa, aikuisen tyttärensä isän, menneen uudelleen naimisiin vuosikymmen eron jälkeen. Ihminen, joka auttaa ammatikseen eronneita ei ollut noudattanut omia neuvojaan.

Eron jälkeisinä vuosina hän oli säännöllisesti nostanut metelin entisen puolisonsa yksityiselämästä lapsen hyvinvointiin vedoten. Lopulta mies ei enää kertonut ex-vaimolleen mistään.

Turkissa on tavallista, että virallisen eron jälkeen tilannetta työstetään vuosia. Entiset puolisot yrittävät usein estää toisiaan solmimasta uusia suhteita lasten hyvinvointiin vetoamalla. Aivan kuin uusi puoliso turmelisi lapsen.

Monet eivät halua myöntää edes itselleen, että entiseen puolisoon takertumalla he antavat lapsilleen oudon kuvan eronjälkeisestä elämästä ja heikentävät omia mahdollisuuksiaan löytää uuden kumppanin. Harva haluaa seurustella ihmisen kanssa, joka on mustasukkainen ex-puolisostaan.

Irti päästäminen vie aikaa, ja se vaatii oman egon sopeuttamista uusiin olosuhteisiin. Aina se, mikä saattaa olla lapsille parasta, ei tunnu itselle helpoimmalta.

Uusioperheet ovatkin Turkissa marginaalinen ilmiö. Monet eronneet salaavat yksityiselämänsä ex-puolisoltaan peläten vaikeuksia lasten asioiden järjestämisessä. Turkissa ei tunneta yhteishuoltajuutta, etävanhempi tapaa lastaan yleensä kerran viikossa. 

Olen itsekin elänyt Turkissa uusioperheessä, joten draama on tuttu. Veisinkin Suomesta Turkkiin mielelläni annoksen rehtiä ja avointa uusioperhekulttuuria. Sellaista, jossa aikoja sitten eronnutta entistä puolisoa ei voi vaatia pidättäytymään vakavista ihmissuhteista täysin tervejärkisten ihmisten kanssa vain ”lasten edun vuoksi”. 

Suomessa toisaalta itseäni – ja ketä tahansa asioita turkkilaisesta näkökulmasta tarkastelevaa – hätkähdyttää se hoppu, jolla uusioperheitä täällä perustetaan. Kärsivällisyyttä ja inhorealismia täällä on Turkkiin verrattuna vähän.

Olen nähnyt, miten jotkut eronneista puhuvat yhteenmuutosta jo ennen virallisen eron voimaan tuloa. Osalta näyttää unohtuvan, että lapsenkin pitää saada toipua ja tottua uuteen elämäntilanteeseen.

Käsittämättömintä tässä kiireessä turkkilaisittain on joidenkin suomalaisten aikuisten tapa unohtaa, että eivät he itsekään voi vain muutamien kuukausien perusteella tuntea ihmistä, jota he ovat ottamassa lapselleen peräti isä- tai äitipuoleksi.

Ei kannata unohtaa, että vaikka Suomessa aikuisella ihmisellä on miltei kaikkien mielestä oikeus uuteen onneen, voi suudelma joskus paljastaa sammakon prinssistäkin.


Nyt kun olet täällä...

... meillä on pieni pyyntö. Olemme laittaneet kaikki juttumme ilmaiseksi verkkoon, jotta mahdollisimman moni pääsisi nauttimaan korkealuokkaisesta journalismista. Lisätulot auttaisivat meitä kuitenkin tekemään entistä parempaa lehteä. Pyydämmekin, että tilaisit Maailman Kuvalehden printtiversion. Lehti on edullinen, ja samalla tuet tärkeää työtä oikeudenmukaisen maailman puolesta. Jos printti ahdistaa siksi, että maksullinen lehti on aina pakko lukea kannesta kanteen tai että sen takia pitää kaataa puita, laita läpykkä kiertoon mahdollisimman monelle ystävälle, sukulaiselle, tuntemattomalle. Pidemmittä puheitta, siirry tilaussivulle. Kiitos!

Reeta Paakkisen profiilikuva oranssilla taustalla

Reeta Paakkinen

Reeta on valtiotieteen maisteri, vapaa toimittaja ja tietokirjailija. Hän on opiskellut Kreikan ja Turkin nykyhistoriaa ja politiikkaa King’s College Londonissa ja kansainvälista lakia London School of Economicsissa.