”Tyyli on tapa ilmaista identiteettiä, se on jonkin sisäisen tuomista esille. Pukeutumisessa ei saa miellyttää muita. Pitää uskaltaa olla omaperäinen ja ainutkertainen", Loux Gebhardt kertoo.

Muotiguru

Namibilainen muotisuunnittelija Lourens Loux Gebhardt ottaa eurooppalaisilta luulot pois: hänen afrikkalainen hipsterityylinsä on alkanut jo ravisuttaa Milanon, Pariisin ja Lontoon muotiviikkoja.

Teksti: Inka Achté

PitkätKulttuuriAfrikkaEteläinen AfrikkaNamibia

”Olen aina ollut huoliteltu herrasmies. Itse asiassa tämä saattaa jopa olla varovainen ilmaus näin moitteettomasta ja nirsosta pukeutujasta”, Lourens Loux Gebhardt sanoo. Hän on räätäli, stylisti, vaatesuunnittelija sekä itseoikeutettu dandy ja hipsteri.

Afrikassa eletään muotivallankumousta, ja sen keskiössä on juurikin tämä mies. Namibialainen Gebhardt on ammatiltaan tilintarkastaja, mutta kertoo juuri ilmoittaneensa työpaikalleen ottavansa lopputilin, edistääkseen muotisuunnittelijan uraansa täyspäiväisesti. 

Mikään tavis Gebhardt ei ole koskaan ollut, ei myöskään nöyrä tai vaatimaton.

Ainakin Euroopassa hipstereistä puhutaan paljon, ja ihmeen paljon he aiheuttavat ihmisissä hermostusta ja aggressiotakin.  He ovat usein urbaania valkoista keskiluokkaa, koulutettuja tiedostajia, joilla on valtavirrasta poikkeava maku musiikissa ja pukeutumisessa.

Heitä ajatellessa mieli kulkeutuu helposti luomuruuan, laatukahvin ja valoisien loft-asuntojen täyteisiin maisemiin, ei niinkään afrikkalaisiin suurkaupunkeihin. Ne kun ovat ajatusmaailmassamme poloisen köyhälistön kansoittamia kaaospesiä, joissa kärpäset surraavat ja ihmiset vaeltavat – jos eivät rääsyissä niin ainakin rohkean värisissä etnisissä kaavuissa.

Tämä suppea ajatusmalli ei Gebhardtia vaivaa. Ehkä juuri niiden ansiosta ihmiset Euroopassa tuijottavat ja haluavat hänen kanssaan yhteiseen valokuvaan. Se on hänestä imartelevaa. Ja syystäkin.

Vintage-aarteita löytyy halvalla

Gebhardtin pitämä blogi Loux The Vintage Guru on räjähtänyt viimeisen vuoden aikana maailmanlaajuiseen suosioon. Työtarjouksia, haastattelupyyntöjä ja kutsuja muotiviikoille ympäri maailman satelee Etelä-Afrikassa Johannesburgissa asuvan miehen sähköpostiin harva se päivä. Gebhardt on tyylissään tinkimätön.

”Lakkasin käyttämästä uusia vaatteita jokunen vuosi sitten. Nykyään pukeudun vain kolmiosaisiin vintage-pukuihin tai itse suunnittelemiini vaatteisiin.”

Vanhoja vaatteita saa Afrikasta vielä halvalla, sillä suurin osa ihmisistä ei ole oivaltanut niiden arvoa. Gebhardt kerää näitä vintage-aarteita  ja tuunaa niitä tarvittaessa modernimpaan muotoon.
60-luvun vaikutteet ovat kuitenkin luomuksissa vahvat.

”Kutsun tätä tyyliä nimellä hienostunut punk, sophisticated punk. Se on omaleimainen sekoitus uutta ja vanhaa”, mies luonnehtii.

Pukeutumisen estetiikkaa ja politiikkaa

Pukeutumisensa esikuvana Gebhardt pitää pohjoisnamibialaista isoisäänsä, jonka kuvia hän katseli lapsena äidin valokuva-albumista. ”Meillä päin miehiä on kehotettu aina pukeutumaan tyylikkäästi, jotta muut kunnioittaisivat heitä. Äiti puki minut ja veljeni jo lapsena aina elegantisti pukuihin, samoin kuin isäni, isoisäni ja hänen isänsä oli puettu. Nykyään käytän edesmenneen isäni vanhoja pukuja, joida tarpeen vaatiessa moderinisoin hieman.”

Gebhardt myös suunnittelee omia mallistojaan: miesten takkeja, pukuja, shortseja, housuja ja liivejä.

Hänen töissään on nähtävissä selkeitä viitteitä Afrikan historiaan. Siirtomaavallan ajan eurooppalainen pukeutuminen yhdistyy mutkattomasti kirkkaisiin perinteisiin afrikkalaiskankaisiin, kuin apartheid-ajalle keskisormea näyttäen.

Taustalla on esteettisten mieltymysten lisäksi myös poliittinen, laajempi tavoite sotien runteleman Afrikan hyväksi.

”Haluaisin, että suunnittelijat ympäri Afrikkaa yhdistäisivät voimansa. Meillä on valtava määrä maita ja eri etnisiä ryhmiä. Kirkkaat värit, jotka toistuvat perinteisissä vaatteissa läpi mantereen, ovat minulle merkki sovinnosta ja yhteisestä historiasta.”

Tyyli on tapa ilmaista identiteettiä

Gebhardt on yhdistänyt voimansa eteläafrikkalaisten kollegoidensa kanssa. Jokunen vuosi sitten he perustivat kollektiivin nimeltä Khumbula.  Se on zulun kieltä ja tarkoittaa muistamista. Khumbula työstää parhaillaan muun muassa Hel-Looksin eteläistä serkkua, afrikkalaista katumuotia esittelevää blogia.

”Blogin tarkoitus on inspiroida muita suunnittelijoita ja muodista kiinnostuneita afrikkalaisia työskentelemään yhdessä ja kehittämään meidän omaa muotiteollisuuttamme”, mies kuvailee.

Gebhardtille ei riitä maine ja mammona Afrikan sisällä. Hän haluaa afrikkalaisten muotisuunnittelijoiden työn näkyväksi myös Euroopassa. Keväällä 2014 Gebhardt matkusti Berliinin muotiviikoille, ja totesi, että ihmisten kiinnostus tyyliasioihin on pohjimmiltaan samanlaista, oltiin sitten Etelä-Afrikassa tai Berliinissä.

”Tyyli on tapa ilmaista identiteettiä, se on jonkin sisäisen tuomista esille. Pukeutumisessa ei saa miellyttää muita. Pitää uskaltaa olla omaperäinen ja ainutkertainen. Mielestäni Euroopassa italialaiset ovat valovuosia edellä muita tyyliasioissa.”

Siis: Suomen kansalaiset, finska medborgare! Viimeistään nyt on aika päivittää käsitykset afrikkalaisesta muodista ja pukeutumisesta. Namibiasta on tulossa sellaista timanttia, joka on alkanut jo ravisuttaa Milanon, Pariisin ja Lontoon muotiviikkoja. Ja Gebhardt on tästä harvinaisen tietoinen:

”Kun juovuttavan tyylikäs habitukseni liikehtii kaupungilla ykkösiin sonnustautuneena, Namibian ja oikeastaan koko Afrikan nuoriso ei voi muuta kuin seurata minua inspiroituneena.”

Seuraa Louxia instagrammissa:
louxthevintageguru
Louxin blogi:
http://louxthevintageguru.tumblr.com/

Kuvat: Quincy Koranteng, Tanya Davidow, Etienne Beukes, Lukas Amakali


Nyt kun olet täällä...

... meillä on pieni pyyntö. Olemme laittaneet kaikki juttumme ilmaiseksi verkkoon, jotta mahdollisimman moni pääsisi nauttimaan korkealuokkaisesta journalismista. Lisätulot auttaisivat meitä kuitenkin tekemään entistä parempaa lehteä. Pyydämmekin, että tilaisit Maailman Kuvalehden printtiversion. Lehti on edullinen, ja samalla tuet tärkeää työtä oikeudenmukaisen maailman puolesta. Jos printti ahdistaa siksi, että maksullinen lehti on aina pakko lukea kannesta kanteen tai että sen takia pitää kaataa puita, laita läpykkä kiertoon mahdollisimman monelle ystävälle, sukulaiselle, tuntemattomalle. Pidemmittä puheitta, siirry tilaussivulle. Kiitos!