Tatuointeja on tehty vuosituhansien ajan eri puolilla maailmaa. Niillä on koristauduttu, mutta myös ilmaistu käsityksiä yhteisön järjestyksestä, yksilön asemasta ja uskonnosta.

Tarinoita iholla

Tatuointikulttuurin murros on ollut nopea. Poikkeuksellista on ilmiön leviäminen yhteiskunnan alaluokista yläluokkiin. Halveksitusta on tullut haluttua. Tatuointien lisääntyessä merkitykset yksilöllistyvät.

Teksti: Sanni SaarinenKuva: Emmi Valve

PitkätKulttuuri

Individual ink -tatuointiliikkeessä käy tasainen surina. Ihoille piirtyy kuvia: ruusu käsivarren peittävään kuvioiden mosaiikkiin ja siivet kaulaan.

”Tatuoinneista on tullut valtakulttuuria. Ne ovat tapa koristautua siinä missä kampaajalla käynti”, sanoo omistaja Lasse Sjöroos, yksi Suomen parhaista tatuointitaiteilijoista.

Kun hän perusti liikkeen 17 vuotta sitten, tatuointeja halusivat vain vaihtoehtokulttuurin nuoret. Mies itse keräsi kadulla tuomitsevia katseita suurilla kuvillaan.

Nyt asiakaskuntaan kuuluu poliiseja, pankinjohtajia ja 70-vuotiaita eläkeläisiä.

”Tatuointien leviäminen kaikkiin sosiaaliluokkiin on pohjoismaalainen ilmiö”, kertoo kansainvälisesti verkostoitunut Sjöroos.

Etelä-Euroopassa alan tapahtumissa hän tapaa radikaalein koko kehon tai kasvot peittävin tatuoinnein koristautuneita ihmisiä. Arkisessa katukuvassa tatuointeja on taas vähemmän kuin täällä.

Sjöroos pitää julkisuuden henkilöiden roolia esikuvina merkittävänä. Kun he alkoivat ottaa tatuointeja, suuren yleisön kiinnostus heräsi. Tosi-tv-sarjat lisäävät niiden suosiota edelleen.

Sotasaavutuksia ja suojelusta

Tatuointeja on tehty vuosituhansien ajan eri puolilla maailmaa. Niillä on koristauduttu, mutta myös ilmaistu käsityksiä yhteisön järjestyksestä, yksilön asemasta ja uskonnosta. Charles Darwinin mukaan maailmassa ei ollut ainuttakaan kansaa, joka ei käyttäisi tatuointeja jossakin muodossa.

”Yhtä yhteistä merkitystä tatuoinneille ei ole. Ne ovat kulttuurisidonnaisia”, sanoo Jari Ruotsalainen. Hän tekee Itä-Suomen yliopistossa kulttuuriantropologian oppiaineessa väitöskirjaa suomalaisen tatuointikulttuurin murroksesta.

”Yhteisöllisyys ei ylipäätään ole merkittävä arvo enää. Maailma on pirstaleisempi ja yksilökeskeisempi. Tatuoinneilla rakennetaan omaa identiteettiä”, Ruotsalainen sanoo.

Tatuoinnit liittyvät identiteettiin: se liittää omiin ja erottaa muista. Uuden-Seelannin maorien kuuluisat moko-tatuoinnit kertovat suvusta ja asemasta.

Naiset kantavat ihollaan eri kuvia kuin miehet. Tatuoinnit voivat liittyä aikuistumiseen, avioliittoon tai muihin elämän käännekohtiin.

”Vaalealla iholla käytetään värejä, Afrikassa arpitatuoinnit ovat olleet yleisiä”, Ruotsalainen sanoo. Väreillä on oma symboliikkansa, arvissa korostuu muoto.

Monien Afrikan alkuperäisväestöjen tatuoinnit peittävät geometrisin kuvioin liki koko kehon. Merkitykset tunteva voi lukea niistä ihmisen elämän. Pohjois-Amerikan intiaanit kertoivat eri värein ja kuvioin sota- ja metsästyssaavutuksista. Tatuoinnit toivat kunniaa, niiden puute häpeää.

Burmassa kuninkaat ryöstelivät kauniin Chin-kansan naisia mukaansa. Tyttöjä suojellakseen naiset  turmelivat heidän kasvonsa tatuoinneilla. Ajan myötä kasvotatuoinneista tuli naisten vahvuuden merkkejä.

Eri puolilla maailmaa tatuoinneilla on suojauduttu pahoja henkiä vastaan, etsitty siunausta tai muistutettu korkeamman läsnäolosta. Jerusalemissa Razzoukin perhe on tatuoinut pyhiinvaeltajia 700 vuotta.

Hengen rappio ja ruumiin turmellus

Euroopassa arvellaan olevan noin 80 miljoonaa tatuoitua ihmistä. Euroopan historiassa tatuointeihin on kuitenkin suhtauduttu kielteisesti. Tutkija Ruotsalaisen mukaan taustalla vaikuttaa italialainen kriminaaliantropologi Cesare Lombroso, jonka ajatukset ovat olleet vaikutusvaltaisia Euroopassa. Lombroso piti rikollisten tatuointeja merkkeinä henkisestä taantumuksesta ja moraalin rappiosta.

Hänen ajattelunsa taustalta löytyy monimutkainen aatevyyhti: Kolonialismin aikana alkuperäisväestöjen tatuoinnit nähtiin villiyden ja barbarian merkkeinä. Eurooppalainen, puhdas iho taas edusti sivistystä. Kristillisten tulkintojen mukaan tatuointi turmeli Jumalan antaman puhtaan kehon. Tatuoimalla itseään eurooppalaiset vangit valitsivat taantumuksen ja turmeluksen ruumiillisesti.

”Vangit joutuivat luopumaan kaikesta omaisuudestaan, jopa vaatteistaan. Vankilassa omaa oli vain keho, ja ihosta tuli identiteetin rakennusaine”, tutkija Ruotsalainen kertoo.

Merimiehet korostivat tatuoinneilla kuulumista merimiesten yhteisöön. Tatuointien hankkiminen ensimmäisellä valtamerimatkalla oli lähes sääntö.

Japanissa rikolliset merkittiin tatuoinnilla otsaan. Se oli yhteiskunnasta ulos sulkeva stigma. Siksi tatuointeja paheksutaan kulttuurissa edelleen. Esimerkiksi moniin japanilaisiin kylpylöihin ei tatuoiduilla ole asiaa.

Hollannissa rikolliset polttomerkittiin vielä 1850-luvulla. Natsit merkitsivät keskitysleirien vangit sarjanumeroin. Tatuointi esineellisti ja vei ihmisyyden.

Ennen 1990-luvun tatuointibuumia Suomessakin niitä oli lähinnä merimiehillä, vangeilla ja prostituoiduilla. Tatuointikulttuurin murros on kuitenkin tapahtunut varsin nopeasti: Suomen ensimmäinen tatuointiliike avattiin vuonna 1987.

Iho päiväkirjana

Estetiikka on tärkeää tatuoiduille. Monille riittää, että tatuointi näyttää hyvältä.

”Joku kerää taidetta, minulle taas hyvän tatuoijan kuva on itsessään arvokas. Tatuointikulttuuri taiteellistuu”, tatuoija Lasse Sjöroos sanoo.

32 suomalaisnaista kertoo tarinoista tatuointiensa takana Jenny Belitz-Henrikssonin kokoamassa Naisen iholla - kirjassa. Yhden naisen tatuointi kertoo rakkauden voimasta ja toisen omien voimavarojen löytämisestä eron jälkeen. Joku luo kuvilla omalta tuntuvaa mallia naiseudesta, toinen etsii kuviin huumoria ja kolmannelle ne ovat muistoja tärkeiltä matkoilta.

Sjöroos kertoo kipeimpien kuvien olevan muistotatuointeja. Ihminen haluaa iholleen menehtyneen rakkaan nimen tai kuvan. Se voi olla eheyttävää.

”Lapsensa menettänyt asiakas antoi kuvan myötä itselleen luvan jatkaa eteenpäin. Tatuoinnissa lapsi oli mukana koko ajan”, hän kertoo.

Merkitykset ovat usein henkilökohtaisia. Joku tahtoo näkyvämpiä julistuksia: iskulauseita tai ideologisia tunnuksia.

Elämän taitekohtia tallennetaan yhä tatuoinnein. Kuva voi kertoa tärkeästä saavutuksesta tai vakavasta sairaudesta toipumisesta.

Sjöroosille iho on kuin päiväkirja. Jokainen kuva on syntynyt tärkeässä elämänvaiheessa. Joskus kuvan merkitys avautuu itsellekin vasta jälkikäteen.

”Osa kuvistani on rumia, enkä ottaisi niitä nyt. En silti kadu niitä enkä poistaisi: jokaiseen kuvaan tiivistyy hetkiä ja muistoja. Ne kertovat tietystä ajasta elämässä."

Lähteenä käytetty myös teosta: Karl Gröning: Decorated Skin – A World Survey of Body Art 


Nyt kun olet täällä...

... meillä on pieni pyyntö. Olemme laittaneet kaikki juttumme ilmaiseksi verkkoon, jotta mahdollisimman moni pääsisi nauttimaan korkealuokkaisesta journalismista. Lisätulot auttaisivat meitä kuitenkin tekemään entistä parempaa lehteä. Pyydämmekin, että tilaisit Maailman Kuvalehden printtiversion. Lehti on edullinen, ja samalla tuet tärkeää työtä oikeudenmukaisen maailman puolesta. Jos printti ahdistaa siksi, että maksullinen lehti on aina pakko lukea kannesta kanteen tai että sen takia pitää kaataa puita, laita läpykkä kiertoon mahdollisimman monelle ystävälle, sukulaiselle, tuntemattomalle. Pidemmittä puheitta, siirry tilaussivulle. Kiitos!