Näkökulmat

Sateenkaarilippu saapui politiikkaan

Seksuaalivahemmistöjen oikeuksien puolesta kampanjointi vaatii Turkissa edelleen rohkeutta, kirjoittaa Reeta Paakkinen.

Joulukuussa joukko nuoria marssi sateenkaarilippujen kanssa Turkin oppositionpuolueen kulkueessa Istanbulissa. Seurasin sivusta joukon etenemistä. Maaliskuussa Turkissa pidetään paikallisvaalit, joiden tulokset antavat esimakua siitä, miten konservatiiviseen suuntaan Turkki kehittyy kesän 2015 eduskuntavaalien myötä. Voittaako vaalit jälleen islamilaisiin arvoihin nojaava hallituspuolue AKP vai kasvattaako oppositiopuolue CHP kannatustaan?

Vaikka joukko kantoi mukanaan monia muitakin tunnuksia, huomioni kiinnittyi sateenkaarilippuihin. Avoin seksuaalivahemmistöjen oikeuksien puolesta kampanjointi vaatii Turkissa edelleen rohkeutta. Vaikka Istanbulin gay scene tunnetaan vilkkaana kansainvälisissä homopiireissä ja vaikka jokunen täkäläinen julkkis onkin avoimesti homoseksuaali, osa turkkilaisista pitää homoutta sairauteen verrattavissa olevana poikkeavuutena.

Jotkut seksuaalisiin vähemmistöihin kuuluvista turkkilaisista ovat kertoneet asuvansa Euroopassa ja Yhdysvalloissa siksi, että elämä kaapin ulkopuolella on siellä helpompaa. Tuttavani julkilesbo sisko väitteli tohtoriksi amerikkalaisesta yliopistosta alanaan queer studies. Hänen uranäkymänsä Yhdysvalloissa ovat selvästi lupaavammat kuin Turkissa.

Vaikka homoseksuaalisuus on edelleen tabu, on siitä alettu käydä keskustelua hieman avoimemmin. 16 vuotta sitten eräs turkkilainen miestuttavani valmistui Yhdysvalloissa insinööriksi. Sen sijaan, että hän olisi palannut Turkkiin, hän meni kihloihin amerikkalaisen miehen kanssa. Lähipiiri ulkomailla onnitteli nuorta paria. Jopa miehen lukioaikainen tyttöystävä ymmärsi tilanteen; olihan hänkin aavistanut, miksi parin suhde oli ollut käsi kädessä elokuvateatterissa istumista. Miehen kihlaus sai hänen äitinsä kuitenkin luopumaan aikeistaan ryhtyä paikallispoliitikoksi. Äiti pelkäsi, että tieto tunnetun professorin pojan avoliitosta miehen kanssa vuotaisi lehdistöön. Vanhoillisemmat piirit saattaisivat kysyä miten oli mahdollista, ettei kasvatustieteiden asiantuntija ollut kyennyt kasvattamaan omasta pojastaan heteroa? Voisiko homoliitossa elävän miehen äiti toimia roolimallina yliopistolla – tai paikallispolitiikassa?

Sateenkaarilippu vaalikulkueessa olisi ehkä antanut tuttavani äidille voimaa pitää kiinni alkuperäissuunnitelmastaan, mutta vuonna 1998 asiat Turkissa olivat toisin: pojan yksityiselämästä tuli perheessä tarkoin varjeltu salaisuus. Sateenkaarilippua ei tuolloin näkynyt kaduilla edes rajuimmissa mielenosoituksessa, oppositiopuolueen kulkueesta puhumattakaan.

Nyt kun olet täällä...

... meillä on pieni pyyntö. Olemme laittaneet kaikki juttumme ilmaiseksi verkkoon, jotta mahdollisimman moni pääsisi nauttimaan korkealuokkaisesta journalismista. Lisätulot auttaisivat meitä kuitenkin tekemään entistä parempaa lehteä. Pyydämmekin, että tilaisit Maailman Kuvalehden printtiversion. Lehti on edullinen, ja samalla tuet tärkeää työtä oikeudenmukaisen maailman puolesta. Jos printti ahdistaa siksi, että maksullinen lehti on aina pakko lukea kannesta kanteen tai että sen takia pitää kaataa puita, laita läpykkä kiertoon mahdollisimman monelle ystävälle, sukulaiselle, tuntemattomalle. Pidemmittä puheitta, siirry tilaussivulle. Kiitos!