Artikkelikuva

Musaa kädestä pitäen

Tästä ei palvelu parane – ja kaikki ilmaiseksi. Kirjaston musavalmentaja vie minut afrikkalaisten naisartistien rytmiseen maailmaan.

Nojaan taaksepäin nahkaisessa nojatuolissa ja hörpin kahvia: Puolitoista tuntia kaiuttimien optisessa kulmassa punakenkäisen, pörröpäisen musavalmentajan kanssa. Hän johdattaa minut maailmanmusiikin pariin.

Luit oikein, nyt ei olla netissä, vaan ihan kasvotusten ja oikeiden levyjen parissa. Olen pyytänyt valmentajaa esittelemään afrikkalaisia naisartisteja, joista en tiedä juuri muita kuin Miriam Makeban

Ensimmäisenä CD-soittimeen pujahtaa nigerialainen Lijadu Sisters. Pieni huone täyttyy rytmeistä maailman toiselta puolelta.

Helsingin keskustassa sijaitseva Kirjasto 10 on tarjonnut palvelua parin vuoden ajan: kuka tahansa voi varata musavalmentajan ja pyytää häntä tutustuttamaan uuteen musiikkia.

Mitään valmentajan top ten -listaa ei ole tarjoilla. Luennointiakaan on turha odottaa, vaikka valmentaja toki jakaa tietonsa, jos asiakas niin haluaa.

”Yritän kerätä levyt jonkun näkökulman ympärille”, musavalmentaja Tommi Kemppinen sanoo.

Kun kyse on aloittelijasta, kuten minä afrikkalaisten naisartistien kanssa, Kemppinen lähtee liikkeelle yleensä suosituimmista esiintyjistä. Näytteitä on eri Afrikan maista, Malista, Kongosta, Nigeriasta, Etelä-Afrikasta ja esiintyjiltä, jotka ovat muuttaneet länteen.

Jos innostus syntyy, asiakas voi tilata uuden ajan ja tarkentaa kokoelmaa tai ehdottaa kokonaan uutta aihetta. 

Renessansista pyskedeliaan

Aina asiakkaan ja musavalmentajan ei tarvitse edes nähdä. Eräälle valmennettavalle Kemppinen kerää tasaisin välein levypinon tämän toiveiden mukaan. Asiakas hakee levyt, kertoo sähköpostitse, mistä hän piti ja mistä ei. Palautteen perusteella Kemppinen kasaa taas uuden pinon.

Erikoisimmasta päästä on ollut pyyntö etsiä kosmetiikkayrityksen asiakastilaisuuteen taustamusiikkia. Sen piti olla elektronista, se ei saanut olla synkkää, ei liian erikoista eikä sisältää panhuiluja. 

”Kävin läpi monia levyä, myös entuudestaan tuttuja, mutta kuuntelin niitä nyt uudessa kontekstissa.”

Kaiken kaikkiaan valmennettavien aiheet ovat laidassa laitaan: renessanssiajan laulusta psykedeeliseen tranceen. Kestokysymys on: mitä se jazz oikein on?

Jännittäviä tehtävänantoja

Mitä paremmin asiakas osaa määritellä mitä haluaa, sitä paremmin musavalmentaja pystyy häntä palvelemaan. 

”Mitä vieraampi tehtävänanto on minulle, sitä jännittävämpää työstäni tulee”, Kemppinen sanoo. 

Asiakas saattaa haluta esimerkiksi tietynlaista musiikkia, mutta ei osaa täsmentää sitä mihinkään genreen.

”Yksi valmennettava sanoi pitävänsä ohuista ja korkeista äänistä. Vähän se oli haasteellista, mutta kyllä hänelle sellaista musiikkia etsittiin.”

Laulutunteja ja soiton opetustakin on kysytty. Kumpikaan ei kuulu musavalmentajan toimenkuvaan, mutta asiakasta neuvotaan, mistä niitä voi tiedustella.

Aavikkobluesia ja afrofunkia

Mutta nyt niihin afrikkalaisiin naisartisteihin. Afrikan maissa oli 1960–1980-luvuilla omat tähtensä, joista Suomessa ei tiedetty juuri mitään. Vasta maailmanmusiikkibuumin myötä heistä moni on noussut esiin lännessä.

Kemppinen puhuu Saharan aavikkobluesista, Nigerian ja Ghanan afrofunkista ja malilaisesta bluessoundista, jonka mollivoittoisesta alakulosta suomalainen saattaa tunnistaa jotain tuttua.

Taas uusi levy soittimeen: Etelä-Afrikan Sowetossa kasvaneen, myöhemmin Yhdysvaltoihin paenneen Letta MBulun ääni täyttää huoneen. Häntä seuraa malilainen Mariam Doumbia, joka tunnetaan erityisesti duosta Amadou & Mariam. Malista tulee muitakin kansainvälisesti tunnettuja naisartisteja kuten Oumou Sangare, Sali Sidibe ja Rokia Traore.

”Helpoin tapa etsiä afrikkalaisia naisartisteja ja muutakin ei-länsimaista musiikkia on valita erilaisia CD:llä julkaistuja kokoelmasarjoja, esimerkiksi Rough Guide ja Beginners Guide. Myös Ladyslipper Musicista löytyy afrikkalaisten naisten osio.”

”Parasta on tyytyväinen asiakas”

Määrärahojen vähenemisestä puhutaan kaiken aikaa. Miten kirjastolla on varaa musavalmentamiseen?

”Oikeastaan meillä ei ole varaa muuhun kuin tähän”, Kemppinen letkauttaa.   ”Vakavasti puhuen, on totta, että kirjastoilla on jännittävät ajat edessä, koska lainausluvut ovat laskussa. Laskua on varsinkin musiikin lainauksessa. Spotify ja muut internetin musiikkipalvelut ovat verottaneet kirjastolta asiakkaita.”

Samanaikaisesti asiakkailta tulee Kemppisen mukaan kuitenkin vaativia kysymyksiä esimerkiksi jonkun musiikkigenren alalajin esittäjistä. Niihin on vaikea vastata tiskin ääressä yhtäkkiä.

”Tätä yhtälöä aloimme ratkaista Kirjasto 10:ssä. Mietimme pitkäjänteistä ja asiantuntevaa konseptia, jolla pystyisimme kilpailemaan Spotifyn kanssa. Musavalmennuksen kaltaisia uusia palveluita tarvitaan, että asiakkaat saadaan taas palaamaan.”

Musavalmennuksessa erityinen osaaminen yhdistyy laajaan ja loistavaan levyvalikoimaan.

”Hankimme jatkuvasti uutta aineistoa, paljon sellaista, mitä ei välttämättä Spotifysta löydy.”

Kirjastolla on musavalmentajia viidestä kymmeneen riippuen ajankohdasta ja informaatikkojen muista tehtävistä. Jokaisella valmentajalla on oma musiikkialueensa.

”On hyvä varata aika ajoissa, jotta valmentaja ehtii valmistautua istuntoon hyvin. Se on molempien etu”, Kemppinen sanoo.

Hän on tehnyt eniten valmennuksia soul-, funk- ja konemusiikkiaiheista.

”Ja kaikenlaisesta omituisesta populaarimusiikin laitamilta”, hän sanoo.

Omia mieltymyksiään Kemppinen ei tuputa. Valmennus toimii aina asiakkaan ehdoilla.

Kemppinen on työskennellyt kirjastossa yli kymmenen vuotta ja pitää ilmiselvästi työstään. Hän myöntää auliisti tietävänsä musiikista paljon. Hänellä on siihen loputon kiinnostus. Kotonakin, iltaisin ja viikonloppuisin, tulee kuunneltua omaa mielimusiikkia.

”Onko se sitten töiden viemistä kotiin”, hän kysyy naureskellen.

Haastattelun lopuksi innostun puhumaan syvällisyyksiä sivistämisestä, mutta en saa oikein Kemppistä mukaan.

”Parasta tässä on tyytyväinen asiakas, oli hänen hyvän fiiliksensä syy mikä tahansa”, hän sanoo.

Oma suosikki löytyy

Olemme kuunnelleet jo kamerunilaista Sally Nyoloa, beniniläistä Angelique Kidjoa ja kapverdeläistä, portugaliksi laulavaa Cesaria Evoraa.

Suosikikseni tässä puolentoista tunnin esittelyssä nousee Zap Mama. Zap Maman perustaja Marie Daulne on vieraillut useammankin kerran Suomessa, mutta yhtye on minulle vain nimenä tuttu.

Daulne on belgialaisen isän ja kongolaisen äidin tytär, joka on syntynyt Zairessa. Äiti lapsineen pakeni Kongosta Belgiaan sen jälkeen, kun isä tapettiin Kongon kriisissä 1960-luvulla. Daulne sanoo itseään maailman kansalaiseksi.

Zap Maman musiikki on ihastuttava sekoitus kaikenlaisia musiikkityylejä. Yhtye laulaa myös ilman instrumentteja.

Lainaan saman tien kolme Zap Maman levyä. Alun perin imuroinnille varattu ilta kuluu levyjen parissa varsin rattoisasti.

Tätä lisää.

Nyt kun olet täällä...

... meillä on pieni pyyntö. Olemme laittaneet kaikki juttumme ilmaiseksi verkkoon, jotta mahdollisimman moni pääsisi nauttimaan korkealuokkaisesta journalismista. Lisätulot auttaisivat meitä kuitenkin tekemään entistä parempaa lehteä. Pyydämmekin, että tilaisit Maailman Kuvalehden printtiversion. Lehti on edullinen, ja samalla tuet tärkeää työtä oikeudenmukaisen maailman puolesta. Jos printti ahdistaa siksi, että maksullinen lehti on aina pakko lukea kannesta kanteen tai että sen takia pitää kaataa puita, laita läpykkä kiertoon mahdollisimman monelle ystävälle, sukulaiselle, tuntemattomalle. Pidemmittä puheitta, siirry tilaussivulle. Kiitos!