Joshivan Ruiz, 5, saa fysioterapiaa vammautuneeseen käteensä kerran kolmessa viikossa. Vieressä piirrustuksesta ylpeä isä Enrique.

"Elämä ei ole yhdestä kädestä kiinni"

Vaikean synnytyksen jälkeen pojan käsi jäi toimintakyvyttömäksi. Piña Palmera -toimintakeskuksessa lapsia yhdistää se, että heillä kaikilla on jokin vamma.

Teksti: Maija SalmiKuva: Maija Salmi

PitkätTerveysAmerikkaLatinalainen AmerikkaPohjois-Amerikka

Joshivan Bryan Ruiz Patcheco, 5, värittää keskittyneeesti paperista joulukuusta. Vanhemmat Enrique Ruiz Rios ja Irma Patcheco Juarez seuraavat poikansa puuhastelua vieressä.

Ollaan meksikolaisessa Cozoaltepecin kylässä Oaxacassa, jonne Joshivan-pojan lisäksi on kokoontunut parikymmentä lasta vanhempineen. Lapset ovat eri-ikäisiä. Heitä yhdistää se, että kaikilla on jonkinlainen vamma.

Ryhmän on kutsunut koolle Piña Palmera -toimintakeskus. Se järjestää fysioterapiaa syrjäkylien vähäosaisille perheille, joilla on vammainen lapsi.

Cozoaltepecissa kerran kolmessa viikossa kokoontuva ryhmä on monille lapsille ainoa mahdollisuus saada kuntoutusta.

“Poikani synnytys oli monimutkainen, sillä hänen keuhkoissaan oli runsaasti lapsivettä. Synnytyksen yhteydessä poikani toista kättä väännettiin niin pahasti, että se jäi toimintakyvyttömäksi”, Irma Patcheco sanoo.

Joshivanin tapaus on Meksikon maaseudulla tyypillinen. Monet vammat aiheutuvat synnytyksessä terveydenhoitohenkilökunnan virheiden seurauksena. Tavallista on myös, että ylikuormittuneet sairaalat eivät ehdi hoitaa synnytyksiä. Moni äiti joutuu synnyttämään omin avuin. Äitiyskuolleisuus on Meksikossa laskussa, mutta maassa menehtyy siihen yhä yli tuhat naista vuodessa. Synnytyksessä vammautuneiden lasten määrästä ei ole tilastoja.

Monet synnytysten yhteydessä saadut vammat huomataan vasta lapsen kehityksen edetessä. Silloin fysioterapia tai muut hoitotoimenpiteet tulevat jo usein liian myöhään. Joshivanin liikeratoja ja hienomotoriikkaa on Piña Palmeran järjestämässä fysioterapiassa kuitenkin pystytty kohentamaan. Joshivanille ja hänen perheelleen ryhmä on kuntoutuksen lisäksi tärkeää vertaistukea.

“Aluksi häpesin poikani vammaa. Vasta täällä olen alkanut ymmärtää, ettei poikani elämä ole yhdestä kädestä kiinni. Haluan uskoa, että hänellä on tulevaisuus myös työelämässä”, isä Enrique Ruiz toteaa.

Meksikossa vammaisten asema on yhä heikko. Vaikka maassa on säädetty laki vammaisten oikeuksista ja tukitoimista, ei sen noudattamista juuri valvota.

Syrjäseuduilla vammaisia perheenjäseniä suljetaan häpeän vuoksi esimerkiksi kellareihin. Monet myös hylätään kaduille.

“Meksikossa on vallalla kauneuden kultti. Vammaiset nähdään rumina ja heitä hävetään. Vammaisia myös hyysätään turhaan eikä heitä oteta vakavasti. Lentokentillä on vammaisia työntekijöitä, koska valtio haluaa pitää yllä kulissia, että vammaislainsäädäntöä noudatetaan”, kertoo Piña Palmera -toimintakeskuksen johtaja Flavia Anau.

Harvalla vammaisella on mahdollisuutta koulunkäyntiin. Vaikka julkisia erityiskouluja on, niissä opetus on harvoin tasokasta. Tavalliseen kouluun pääseminen on kiinni opettajan viitseliäisyydestä.

“Joshivan on ollut tavallisessa koulussa, koska opettaja lupasi ottaa hänet ryhmään vammasta huolimatta”, Enrique Ruiz kiittelee.


Nyt kun olet täällä...

... meillä on pieni pyyntö. Olemme laittaneet kaikki juttumme ilmaiseksi verkkoon, jotta mahdollisimman moni pääsisi nauttimaan korkealuokkaisesta journalismista. Lisätulot auttaisivat meitä kuitenkin tekemään entistä parempaa lehteä. Pyydämmekin, että tilaisit Maailman Kuvalehden printtiversion. Lehti on edullinen, ja samalla tuet tärkeää työtä oikeudenmukaisen maailman puolesta. Jos printti ahdistaa siksi, että maksullinen lehti on aina pakko lukea kannesta kanteen tai että sen takia pitää kaataa puita, laita läpykkä kiertoon mahdollisimman monelle ystävälle, sukulaiselle, tuntemattomalle. Pidemmittä puheitta, siirry tilaussivulle. Kiitos!