Äiti, opeta minut lyömään

Valokuvaaja Meeri Koutaniemen toivoisi itsepuolustuksesta kouluaineen.

Teksti: Meeri Koutaniemi

Näkökulmat

Itsepuolustusta ei nähdä osana suomalaista kulttuuria. Itsepuolustustaidot eivät kuulu samaan sarjaan uinti-tai pyöräilytaitojen kanssa. Hyvinvointivaltiossamme harvemmin joutuu kadulla ryöstetyksi, hakatuksi tai uhatuksi. Suomalaiset kadut voivat olla tytöille ja naisille jopa turvallisempia kuin nuorille miehille, jotka voivat päätyä rettelöimään tahtomattaankin.

Brasiliassa syntyneen afrobrasilaisen kamppailulajin, capoieran, juuret ovat vastarinnassa. Kun Afrikan ja Etelä-Amerikan orjakauppa käynnistyi 1500-luvulla, capoeira-sanalla viitattiin afrikkalaisperäisten orjien käyttämään kamppailumuotoon.

Capoeira on Brasiliassa kaikkialla. Sitä harrastavat neljävuotiaat tytöt ja pojat, 70-vuotiaat papat ja mummot. Kahta capoeristaa katsoessa hämmentyy ihmisruumiin kyvystä yhdistää voima, tanssi, rytmi, ilo ja keskittyminen. Liikkeiden virrassa näkyy olemassaolon nöyristelemätön viesti.

Itsepuolustus ei tarkoita fyysistä kykyä, vaan taitoa selviytyä. Favelojen kotinurkilla karaistuneet nuoret naiset pitävät jotkut miehistä loitolla pelkällä asenteellaan. Parhaimmillaan itsepuolustus on täysin pysähtynyt teko. Se on katse, joka toimii joskus paremmin kuin nyrkki.

Brasiliassa vastaan tulee viikottain uutisia väkivallasta, joka on kohdennettu pääosin naisiin: henkistä väkivaltaa, koulukiusaamista, päällekarkauksia ja raiskauksia. Nuori nainen, jota ei ole kasvatettu varomaan, joutuu helpommin väkivallan uhriksi. Usein edes itsepuolustus ei pelasta, mutta olennaista on tietää, että parhaimmillaan se voi kuitenkin estää väkivaltaisia tekoja.

Boliviassa ollessani matkustin taksilla kuvauskeikalle Titicaca-järvelle. Keikalta palatessani olin niin uupunut, että nukahdin parin tunnin paluumatkan aikana takapenkille. Heräsin sivutieltä huohotukseen: kuski oli pysähtynyt masturboimaan. Ajattelin, että jos paljastan heränneeni, hän kohdistaa minuun himonsa. Pysyin liikkumattomana takapenkillä. Kliimaksin jälkeen kuski käynnisti jälleen moottorin.

Itsepuolustuksen harjoittelemisella tai siihen oman lapsensa kannustamisella ei ole suoraa yhteyttä fyysiseen puolustautumiseen. Itsepuolustus on kyky vastata tilanteisiin, jotka uhkaavat koskemattomuutta. Jokaisen tytön ja pojan tulisi tietää, että selviytymiseen on lupa käyttää tarvittavia keinoja. Parhaimmillaan itsepuolustus on kekseliäisyyttä, kuinka selvitä ilman väkivaltaa.

Faveloiden kaduilla kuljeskelevia teinityttöjä katsellessani huomaan toivovani, että suomalainen yhteiskunta olisi kannustanut myös meitä ”hyvinvointivaltion” lapsia pitämään parempaa huolta itsestämme. Koti-Suomessa tyttöjen ei kuulu olla väkivaltaisia, rumasanaisia tai kantaa muskeleita valmiina lyömään takaisin. Jos Suomessa on päästy pitkälle sukupuoliroolien rikkomisessa, eikö siihen kuulu myös tyttöjen kannustaminen oman ruumiinsa suojelemiseen?

Kulttuurisesti hyysäämme naisia. Olemme valmiiksi varuillamme heidän puolestaan ja asettaudumme sukupuolittunutta väkivaltaa vastaan. Tiedostaminen voi ehkäistä väkivaltaa, mutta se ei puolusta ketään käytännössä. Mikäli itsepuolutusta tarjottaisiin välineeksi, päästäisiin lähemmäksi ratkaisua väkivallan ehkäisemisen ja väkivaltaisten tekojen välillä. Selviytyminen on usein todella pienestä kiinni.

Río de Janeirossa sijaitsevassa Salgueiron favelassa tytöt seuraavat Copa Popular -kisoja. Ne järjestettiin viime sunnuntaina vastalauseena jalkapallon virallisille maailmanmestaruuskisoille.


Nyt kun olet täällä...

... meillä on pieni pyyntö. Olemme laittaneet kaikki juttumme ilmaiseksi verkkoon, jotta mahdollisimman moni pääsisi nauttimaan korkealuokkaisesta journalismista. Lisätulot auttaisivat meitä kuitenkin tekemään entistä parempaa lehteä. Pyydämmekin, että tilaisit Maailman Kuvalehden printtiversion. Lehti on edullinen, ja samalla tuet tärkeää työtä oikeudenmukaisen maailman puolesta. Jos printti ahdistaa siksi, että maksullinen lehti on aina pakko lukea kannesta kanteen tai että sen takia pitää kaataa puita, laita läpykkä kiertoon mahdollisimman monelle ystävälle, sukulaiselle, tuntemattomalle. Pidemmittä puheitta, siirry tilaussivulle. Kiitos!

Meeri Koutaniemi

Meeri on vapaa valokuvaaja, toimittaja ja elokuvaaja. Hän on italialaisen Echo-kuvatoimiston ja suomalaisen kuvaajakollektiivi 11:n jäsen. Koutaniemi on vuodesta 2007 lähtien kiertänyt kuvaamassa eri puolilla maailmaa, muun muassa Aasiassa, Lähi-idässä, Afrikassa ja latinalaisessa Amerikassa keskittyen ihmisoikeuksiin.