"Etelä-Afrikka on ainoa maa maailmassa, joka on vapautettu musiikilla ja teatterilla", Hugh Masekela sanoo.

Muusikko apartheidin vankina

"Jos musiikki auttaisi, Bob Dylan olisi vapauttanut Amerikan jo kauan sitten", Hugh Masekela sanoo.

Teksti: Matti RipattiKuva: Inka Soveri

PitkätKulttuuriMusiikki

Voi Hugh Masekela raukkaa. Etelä-Afrikan apartheid loppui vuonna 1994. Mutta Masekelalle apartheidista ei tunnu tulevan loppua lainkaan, sillä lopun ikäänsä hän joutuu puhumaan siitä. Vaikka puhumista riittäisi myös musiikista. Sitä Masekela on tehnyt aina, lähes syntymästään vuonna 1939.

”Gramofoni oli ensimmäinen soittimeni. Kolmevuotiaana lauloin jokaisen levyn mukana niin että vanhempani pitivät sitä jo liiallisena. Niinpä he panivat minut pianotunneille neljävuotiaana”, Helsingissä Maailma kylässä -festivaalilla vieraillut Masekela nauraa.

14-vuotiaana hän näki amerikkalaisen elokuvan, jossa Kirk Douglas esitti varhaista jazztrumpetisti Bix Beiderbeckeä ja sen jälkeen soitinvalinta oli selvä. Aikuisena nähtynä leffa kuulemma oli tylsä. Mutta ääniraidalla Harry Jamesin soittama trumpetti soi yhä esikuvallisesti.

Kaksi vuotta myöhemmin Hugh sitten jo soittikin lähetyskoulun big bandissa itsensä Louis Armstrongin lahjoittamaa trumpettia, joka teki sekä bändin että soittajan kuuluisaksi koko maassa. Kun miehet vuonna 1961 kohtasivat, Armstrong kysyi Masekelalta: ”Laulatko sinä? Sinun pitää ehdottomasti laulaa. Älä väitä vastaan. Jos minä voin laulaa, voi kuka tahansa.”

Masekela uskoi. Mutta se apartheid. Maanpaossa vuodet 1960–1990 viettänyt Masekela on vaivautunut maineestaan apartheidin vastaisen taistelun muusikkosankarina. Hän on tosin säveltänyt ja levyttänyt kappaleita, joissa esimerkiksi vaaditaan Nelson Mandelaa vapaaksi vankilasta ja Sowetoa vapaaksi poliisiterrorista.

”Tulin kulttuurista, jossa kaikki aloitetaan laulamalla. Kaikki mielenosoitukset ja kokoukset ja toiminta. Etelä-Afrikka on ainoa maa maailmassa, joka on vapautettu musiikilla ja teatterilla. Eihän esimerkiksi Mandelaa tunnettu ennen 1980-lukua. Mutta 1985 maailmassa ei ollut muusikkoa, joka ei olisi tehnyt laulua Etelä-Afrikasta tai Mandelan vapauttamisesta.”

Silti hän nyt sanoo osuuttaan taistelussa yhteensattumaksi. ”Ilmensin vain sitä mitä tunsin. Soitin musiikkia, en käyttänyt sitä välineenä johonkin. Jos olisin syntynyt Japaniin, olisin ollut sushi-kokki. Jos taas Saksaan, olisin varmaan pannut olutta tai valmistanut makkaraa.”

Mitä Masekela tekikin, 40 miljoonaa muuta ihmistä tekivät sitä samaa. Taistelu valkoista sortajaa, miehittäjää, vastaan oli jo vuosisatainen perinne, 1600-luvun ensimmäisistä hollantilaisista lähtien.

Jokainen lapsikin politisoitui viimeistään 1948, kun apartheid-lait astuivat voimaan ja yksi ensimmäisistä seurauksista oli mustien lasten kouluruokailun lakkautus.

”Mutta laulut eivät lopettaneet apartheidia. Sen lopetti se, että maa oli muuttunut hallitsemattomaksi. Hallitsemattomassa maassa liikemiehet eivät enää voineet tehdä bisnestä, joten apartheidin oli loputtava. Todellisia sankareita olivat ne ihmiset, jotka tekivät maasta hallitsemattoman.”

Hugh Masekela konsertoi Tampere-talossa 20.10. Liput alk. 45/35 €


Nyt kun olet täällä...

... meillä on pieni pyyntö. Olemme laittaneet kaikki juttumme ilmaiseksi verkkoon, jotta mahdollisimman moni pääsisi nauttimaan korkealuokkaisesta journalismista. Lisätulot auttaisivat meitä kuitenkin tekemään entistä parempaa lehteä. Pyydämmekin, että tilaisit Maailman Kuvalehden printtiversion. Lehti on edullinen, ja samalla tuet tärkeää työtä oikeudenmukaisen maailman puolesta. Jos printti ahdistaa siksi, että maksullinen lehti on aina pakko lukea kannesta kanteen tai että sen takia pitää kaataa puita, laita läpykkä kiertoon mahdollisimman monelle ystävälle, sukulaiselle, tuntemattomalle. Pidemmittä puheitta, siirry tilaussivulle. Kiitos!