Méxicossa liikennöivissä micro-busseissa on tavallista joutua ryöstetyksi.

Varo vaaraa liikenteessä

Micro-bussit vetävät Meksikossa varkaita kyytiinsä, eikä poliisista välttämättä ole juurikaan apua.

Teksti: Maija SalmiKuva: Maija Salmi

PitkätAmerikkaLatinalainen AmerikkaPohjois-Amerikka

Älä piilota kaikkia rahoja, toteaa meksikolainen ystäväni, kun olen tunkemassa setelinippua housunkaulukseeni.

Olen juuri kuunnellut ystäväni sukulaisten kertomuksia Meksikon pääkaupungin Méxicon turvattomuudesta. Suuri osa kertomuksista koskee microja, edullisia kaupunkibusseja, jotka ajavat ovet auki ottaen ihmisiä kyytiin matkan varrelta ilman vakituisia pysäkkejä. Tavallisten matkustajien lisäksi niihin nousevat kertomuksista päätellen usein myös ryöstäjät, raterot.

Odotamme kadun kulmassa microa. Hätävarjeluna olen päättänyt piilottaa juuri automaatilta nostamani setelinipun.

”Kerran ryöstäjät vaativat pienen vauvan kanssa liikkeellä olevalta isältä kännykkää. Mies yritti vakuutella ryöstäjille, ettei hänellä ole puhelinta. Ryöstäjät eivät kuitenkaan uskoneet ja osoittivat aseella lapsen päätä. Onneksi rosvot tyytyivät muilta matkustajilta saamaansa saaliiseen ja lähtivät lopulta pois”, kertoo neljästi microssa ryöstetyksi tullut ystäväni Ana.

Ystäväni mukaan on hyvä kantaa ryöstäjiä varten ainakin vähän rahaa mukanaan. Ainakin, jos on ulkomaalainen. Saman neuvon olen kuullut sittemmin useasti.

Méxicoa mainostetaan ulkomaalaisille turvallisena matkakohteena.

Viime vuonna kaupungin hallintojohtaja Marcelo Ebrard kertoi Méxicon olevan lähitulevaisuudessa yksi maailman turvallisimmista suurkaupungeista. Lausuntonsa pohjana Ebrard käytti valtion tilastoja, joista käy ilmi ainoastaan väkivallanteot, joista on tehty rikosilmoitus. Lausunnosta nousi kohu, sillä Meksikon tilastokeskuksen Inegin mukaan 92 prosenttia väkivallan uhriksi joutuneista ei tee rikosilmoitusta.

”On ajanhukkaa odottaa poliisiasemalla. Kerran tunnistin yhden micro-ryöstäjän kadulla ja poliisit tervehtivät häntä. On selvää, ettei ilmoittamisesta ole hyötyä. Ei edes vakavia rikoksia, kuten murhia, tutkita kunnolla”, ystäväni selittää.

Kaikesta huolimatta kaupunkilaiset eivät suostu pelkäämään. Microssa letkeän latinomusiikin pauhatessa on helppo unohtaa kertomukset ryöstäjistä. Vielä helpompaa se on ulkomaalaistenkin suosimissa muodikkaissa kaupunginosissa, kuten Condesassa ja Romassa. Yhtenä iltana istun toisessa niistä paikallisen seurueen kanssa. Ystäväni muistuttaa, että kiiltävän pinnan alla asuu toisenlainen totuus ja osoittaa kadun toiselle puolelle.

”Tuolla paikalla olleesta yökerhosta katosi toukokuussa 12 nuorta. Heidän teloitetut ruumiinsa löydettiin myöhemmin joukkohaudasta”.

Murhiin oli sotkeutunut paitsi huumerikollisia myös poliiseja.

Samasta syystä juomme drinkimme loppuun ja lähdemme kotiin. Suurin osa aiemmin aamuyöhön asti auki olleista baareista sulkee viikonloppuisin jo kahdelta väkivaltaisuuksien vuoksi.

”Taxi seguro, taxi seguro!” mainostaa taksikuski turvallista kyytiä baarin ulkopuolella. Jäämme kuitenkin odottamaan ystävämme luottotaksia. Ryöstöihin ja kidnappauksiin on usein osallistunut myös taksikuskeja.

On helppo uskoa tilastoon, jonka mukaan 70 prosenttia pääkaupungin asukkaista tuntee olonsa turvattomaksi.


Nyt kun olet täällä...

... meillä on pieni pyyntö. Olemme laittaneet kaikki juttumme ilmaiseksi verkkoon, jotta mahdollisimman moni pääsisi nauttimaan korkealuokkaisesta journalismista. Lisätulot auttaisivat meitä kuitenkin tekemään entistä parempaa lehteä. Pyydämmekin, että tilaisit Maailman Kuvalehden printtiversion. Lehti on edullinen, ja samalla tuet tärkeää työtä oikeudenmukaisen maailman puolesta. Jos printti ahdistaa siksi, että maksullinen lehti on aina pakko lukea kannesta kanteen tai että sen takia pitää kaataa puita, laita läpykkä kiertoon mahdollisimman monelle ystävälle, sukulaiselle, tuntemattomalle. Pidemmittä puheitta, siirry tilaussivulle. Kiitos!