Turkin pääkaupungissa oli Euroopan vanhin romaniyhdyskunta viime vuosikymmenen loppuun asti.

Romanien viulut hiljenivät

Sulukulen alue tunnettiin erityisesti juhlien riehakkaana jatkopaikkana, kunnes se merkittiin "urbaaniksi uudistusalueeksi" vuonna 2005.

Teksti: Taneli LassilaKuva: Mikko Savolainen

LyhyetIhmisoikeudetVähemmistötAasiaLähi-itäTurkki

Mikko Savolaisen valokuvanäyttely kertoo kylmäävän tarinan Sulukulen, Euroopan vanhimman romaniyhdyskunnan, tuhosta.

Romanit asettuivat Istanbulissa Sulukulen alueelle yli tuhat vuotta sitten. Se tunnettiin 1900-luvulle tultaessa erityisesti juhlien riehakkaana jatkopaikkana. Asukkaista 80 prosenttia oli romaneja.

Vuonna 1985 Sulukule pääsi Unescon maailmanperintölistalle. Kaksikymmentä vuotta myöhemmin, 2005, se merkittiin “urbaaniksi uudistusalueeksi”. Ratkaisua perusteltiin vanhojen talojen vaarallisuudella.

Tarkoitus oli jyrätä alue ja rakentaa historiallisten rakennusten tilalle isoja taloja, maanalainen parkkipaikka, viheralue, uima-altaita ja hotelli. Asukkaat aiottiin uudelleensijoittaa kerrostaloihin. He saisivat vanhoista asunnoistaan 250 euroa neliöltä.

Alkoi ankara taistelu: Unesco, Helsinki Komissio, Yhdysvaltain hallituksen jäseniä, korkeakouluja sekä kansainvälisiä järjestöjä liittyi rintamaan suojellakseen historiallisen alueen.

Vuoden 2008 maaliskuussa purkutyöt aloitettiin toden teolla. Kesäkuussa 2009 Unesco poisti Sulukulen perintölistalta. Silloin Mikko Savolainenkuvasi aluetta, joka hänen sanojensa mukaan muistutti Berliiniä vuonna 1945.

“Ihmiset tekivät ruokaa nuotioilla raunioiden keskellä. Asukkaista oli jäljellä viisi prosenttia”, Savolainen kertoo.

Maaliskuussa 2012 Sulukulea ympäröi peltiaita, mutta uudet, modernit rakennukset olivat melkein valmiita.

“Romanien viulut soivat tulevaisuudessa jossain muualla”, Savolainen sanoo.

Mikko Savolainen: Sulukule, Istanbul - romaniyhteisön tuho 6.2. - 22.3.2015 VB-valokuvakeskuksessa (Kuninkaankatu 14-16, Kuopio).


Nyt kun olet täällä...

... meillä on pieni pyyntö. Olemme laittaneet kaikki juttumme ilmaiseksi verkkoon, jotta mahdollisimman moni pääsisi nauttimaan korkealuokkaisesta journalismista. Lisätulot auttaisivat meitä kuitenkin tekemään entistä parempaa lehteä. Pyydämmekin, että tilaisit Maailman Kuvalehden printtiversion. Lehti on edullinen, ja samalla tuet tärkeää työtä oikeudenmukaisen maailman puolesta. Jos printti ahdistaa siksi, että maksullinen lehti on aina pakko lukea kannesta kanteen tai että sen takia pitää kaataa puita, laita läpykkä kiertoon mahdollisimman monelle ystävälle, sukulaiselle, tuntemattomalle. Pidemmittä puheitta, siirry tilaussivulle. Kiitos!