Suna Manadhar (oikealla) Arati-tyttärineen on seurannut muutosta kotikylässään.

Älä katso alas

Nepalin vuoristossa elo ei ole helpoimmasta päästä.

Teksti: Anna Pesonen-Smith ja Christopher SmithKuva: Anna Pesonen-Smith

PitkätIhmisoikeudetKöyhyysAasiaEtelä-AasiaNepal

Kapea hiekkatie Kyakmi-nimiseen kylään Syangjan läänissä, Nepalin vuoristossa, on vaikeakulkuinen. Monsuunikaudella reittiä ei voi edes käyttää. Nytkin, sadejakson päätyttyä, on siinä ja siinä, miten reissusta selviää.

Matka kestää neljä tuntia yhteen suuntaan. Mutaa on kertynyt tielle. Mudasta ja tien epätasaisuudesta johtuen auto kulkee vinossa. Jos lipsahtaisi metrinkin sivuun, pudotusta alaspäin olisi monta sataa metriä.

Meillä on sanaton sopimus siitä, ettemme pohdi keskenämme ääneen, mitä tällä matkalla voisi tapahtua.

Miten olimmekin niin naiiveja, että odotimme ajavamme autokyydissä tylsän tasaista peltomaisemaa? Kun puhuimme matkasta etukäteen, heitimme ilmoille jopa idean matkakumppaneidemme haastattelusta ajomatkalla tai nukkumisesta aamutuimaan – voisi käyttää ajomatkan hyödyllisesti.

Edellisyönä tulin sairaaksi. Oksennan matkalla kerran pusikossa, missä pari muuta onkin jo käynyt aamukakalla. Lopun matkan hytkyn kyydissä mahdollisimman rentona.

Välillä ajamme tiellä soraisen joen yli. Menomatkalla tulee vastaan liikennettä kylästä pois. Tähänkin voi selvästi tottua; kyläläiset matkaavat täysinä lasteina pakettiauton sisällä ja katolla.

Epätasainen maasto pitää huolen siitä, ettei onnistuneita kuvia tällä reitillä kerry. Pysähdyksen pyytäminen näissä olosuhteissa valokuvaamista varten tuntuisi kohtuuttomalta.

Olemme vihdoinkin perillä ja voimme huokaista, joskin mieltä raastaa paluumatka samaa reittiä. Vastassa kylässä on rukouspaikka, jykeviä ja korkeita puita, avaraa tilaa vaikkapa jalkapallokentäksi, asuin- ja muita rakennuksia. Lehmiä, kanoja ja vuohia kulkee vapaina.

Tällaisissa paikoissa ihmiset Nepalin vuoristossa asuvat. On uskomatonta ajatella, mitä tapahtuu, kun joku loukkaantuu. Kylässä ei ole edes lääkäriä.

Asiat ovat kuitenkin huomattavasti aiempaa paremmin. Kylään saatu juomavesi on lisännyt elämänlaatua. Naisten ei tarvitse enää kävellä hakemaan vettä. Sairaala ja sähkö ovat vielä toivomuslistalla.


Nyt kun olet täällä...

... meillä on pieni pyyntö. Olemme laittaneet kaikki juttumme ilmaiseksi verkkoon, jotta mahdollisimman moni pääsisi nauttimaan korkealuokkaisesta journalismista. Lisätulot auttaisivat meitä kuitenkin tekemään entistä parempaa lehteä. Pyydämmekin, että tilaisit Maailman Kuvalehden printtiversion. Lehti on edullinen, ja samalla tuet tärkeää työtä oikeudenmukaisen maailman puolesta. Jos printti ahdistaa siksi, että maksullinen lehti on aina pakko lukea kannesta kanteen tai että sen takia pitää kaataa puita, laita läpykkä kiertoon mahdollisimman monelle ystävälle, sukulaiselle, tuntemattomalle. Pidemmittä puheitta, siirry tilaussivulle. Kiitos!