Fadhel Blibech on Tunisissa sijaitsevan vaalikeskuksen johtaja.

Demokratia, täältä tullaan!

Tunisia on arabikevään kokeneista maista vakaimmin demokratian tiellä. Kuinka demokratiaa opetellaan?

Teksti: Anuliina SavolainenKuva: Anuliina Savolainen

PitkätDemokratiaVaalitAfrikkaPohjois-AfrikkaTunisia

”Tunisialaisnuoria kiinnostaa kuluttaminen, ei politiikka. Meidän on opeteltava osallistumaan”, Nidaa Tounes -puolueen viestintäkouluttaja Kmar Gazzou, 27, sanoo. Kansalaisjärjestötasolta poliittisen elämän aloittanut nuori nainen on nyt mukana valtapolitiikassa, mutta haaveena on perustaa oma puolue, joka ajaisi nuorten ja naisten asiaa.

Tunisian poliittinen kenttä muuttui vuoden 2011 vallankumouksessa täysin. Ennen puolueita oli käytännössä yksi, nyt yli sata.

Tunisian siirtymävaihetta demokratiaan on kestänyt reilut kolme vuotta. Nuorten laukaisema jasmiinivallankumous alkoi, kun 26-vuotias katukauppias Mohamed Bouazizi teki polttoitsemurhan joulukuussa 2010.

Teko nousi ilmaisuksi kansakunnan yleisestä tilanteesta: nuorisotyöttömyydestä, prekariteetista ja valtaapitävien jättimäisestä korruptiosta. Presidentti Zine El Abidine Ben Alin maastapakoon johtaneesta vallankumouksesta alkoi kansanvallan opettelu.

Jasmiinivallankumous antoi kipinän arabikevään kansannousuihin muun muassa Egyptissä, Libanonissa, Jemenissä, Algeriassa, Jordaniassa, Syyriassa ja Libyassa. Monien näiden maiden tilanne on sittemmin suistunut kaaokseen.

Tunisialaiset olivatkin ylpeitä, kun EU:n vaalitarkkailumissio linjasi viime syksyn parlamentti- ja presidentinvaalien merkinneen siirtymävaiheen loppua, jossa tunisialaiset näyttivät vahvan sitoutumisensa demokratiaan.

Tammikuussa 2015 kansalaisoikeuksien puolesta toimiva amerikkalainen Freedom House -järjestö totesi Tunisian nousseen ”ensimmäiseksi aidosti vapaaksi arabimaaksi sitten Libanonin sisällissodan 40 vuotta sitten”.

Turistit, tulkaa takaisin!

Nyt Tunisiassa odotetaan taloudellista kehitystä – ja turisteja. Turismista saatavat tulot muodostavat noin 6–7 prosenttia bruttokansantuotteesta. Ala työllistää noin 400 000 tunisialaista, välillisesti turismista elää jopa kaksi miljoonaa.

Ennen vallankumousta ulkomaisia vierailijoita kävi maassa vuosittain seitsemän miljoonaa, mutta sittemmin määrä laski roimasti. Nyt vierailijoiden määrä on taas pikku hiljaa nousussa.

”Tulkaa takaisin!” Tunisin basaarin parfyymimyyjä Sami Hota lähettää terveisiä turisteille. Kaupassa ei näy yhtään asiakasta, basaarin kujallakin vain paikallisia. Hotan asiakkaista iso osa kaikkosi levottomuuksien pelossa vallankumouksen aikana. ”Juuri silloin Tunisiaan olisi pitänyt tulla – suuntahan on oikea, demokraattinen.”

Kurjuus kärjistyy sisämaan kolkissa. Sellaisissa, joiden kaduilla nuoret miehet seisoskelevat ilman työtä ja tulevaisuudennäkymiä. Tai sellaisissa kuten berberien asuttama Matmata.

Matmatan kuumaiseman luola-asumuksissa elävät berberit ovat perinteisesti pysytelleet omissa oloissaan. Nyt politiikka kuitenkin tuli heidänkin koteihinsa. Poliittinen vakaus on berbereille elinehto, sillä he elävät turismista.

Mohamed Mosbahin berberiperheen kaikki aikuiset jäsenet kertovat äänestäneensä syksyllä ensimmäistä kertaa elämässään. Vaimo Khadija antoi äänensä Nidaa Tounes -puolueelle, Mohamed itse islamisteille. ”Meillä on perheessä demokratia”, mies vitsailee.

Suurin osa tunisialaisista äänesti syksyllä elämänsä ensimmäistä kertaa. Heille piti opettaa demokratian alkeita äänestyskäytännöistä lähtien. Ben Alin valtakaudella politiikasta päätettiin kansan ulottumattomissa.

Vahva kansalaisyhteiskunta

Nuorisotyöttömyys on yksi maan kipupisteistä. 15–25-vuotiasta työttöminä on 20 prosenttia, korkeakoulutetuista jopa 33 prosenttia.

Nuoret voi jakaa karkeasti kahteen luokkaan: niihin, jotka ovat rakentamassa uutta yhteiskuntaa ja niihin, joita politiikka ei kiinnosta. Jälkimmäisiin kuuluu Soussen torimyyjä Zied Letaïef.

”Ainoa keinoni päästä hyvään asemaan on koulutus. Politiikoilta en odota mitään, he kaikki valehtelevat”, rutiköyhästä perheestä tuleva 21-vuotias insinööriopiskelija sanoo. Hän myy iltaisin kosmetiikkaa basaarissa.

Tunisialaisten humanistien liiton aktiivi, oikeustieteiden opiskelija Sarah Mlayeh, 26, asennoituu toisin. Hän kampanjoi vaaleissa ainoan naispresidenttiehdokkaan puolesta ja islamistien valtaannousua vastaan. Mlayeh ajaa muun muassa homoseksuaalien ja naisten oikeuksia. 

”Uudessa hallituksessa on kolme naisministeriä. Se kertoo yhteiskunnallisesta epäoikeudenmukaisuudesta, jonka mukaan nainen on yhä miestä alemmassa arvossa”, hän sanoo.

Vaikka jasmiinivallankumouksen moottoreina olivat Sarah Mlayehin kaltaiset korkeasti koulutetut, mobiiliteknologiaa ja sosiaalista mediaa hyödyntävät nuoret, politiikassa nuoria näkyy vähän. Mlayehin mukaan nuoret eivät halua puolueisiin, vaan vaikuttavat ruohonjuuritasolla.

”Tunisialainen kansalaisyhteiskunta on vahva. Emme ole valmiita luopumaan perusarvoista: sananvapaudesta ja pluralismista.”

Lisää valtaa paikallistasolle

Center for the Study of Islam & Democracyn ohjelmavastaava Mohamed Mehdi Mejri, 28, kertoo, että Ben Alin valtakaudella hänen isänsä joutui toisinajattelijana syrjityksi. Hän on tyytyväinen, että uuteen koalitiohallitukseen kutsuttiin mukaan myös islamistit, sillä hän pelkää yhden puolueen vallan paluuta.

”Paikallisen demokratian tukeminen on nyt kaiken kehityksen pohja. Kansalaiset on nostettava päätoimijoiksi, tapahtumien keskiöön. Paikallistasolle on luvattu antaa lisää valtaa.”

”Uuden hallituksen on toimittava nopeasti, valmisteltava strategia terrorismia vastaan ja syrjäseuduilla asuvien nuorten integroimiseksi. Toivon kansainvälisen yhteisön kannustavan demokratiakehitystä tukemalla kansalaisyhteiskuntaa ja kehottamalla sijoittajia Tunisiaan.”

Demokratiaoppia puolueissa

Demokraattinen liittoutuma, Modernistinen demokraattipuolue...  Vallankumouksen jälkeen demokratia on suosittu myös puolueiden nimissä.

”On oltava demokraattinen myös oman puolueensa sisällä”, vasemmistolaisen Parti Populaire Progressiste -puolueen perustaja ja puheenjohtaja Hichem Hosni, 49, painottaa.

Hän osallistuu Demo Finlandin tukemaan Tunisian School of Politicsin koulutukseen, jonka on käynyt noin viidesosa vallankumouksen jälkeisistä kansanedustajista. Ajatuksena on opettaa poliitikoille demokraattisia käytäntöjä ja tuoda eri puolueiden edustajia yhteen.

”Edistykselliset ja islamistit, liberaalit ja sosialistit on onnistuttu saamaan pöydän ääreen, mikä on vähentänyt jännitteitä”, Hosni kertoo.

Hän perusti ensimmäisen maan alla toimineen poliittisen ryhmittymänsä vuonna 1985.

”Ennen vallankumousta poliitikkoja oli vähän. Vaikka olit kiinnostunut politiikasta, et voinut osallistua, sillä se oli kiellettyä.”


Nyt kun olet täällä...

... meillä on pieni pyyntö. Olemme laittaneet kaikki juttumme ilmaiseksi verkkoon, jotta mahdollisimman moni pääsisi nauttimaan korkealuokkaisesta journalismista. Lisätulot auttaisivat meitä kuitenkin tekemään entistä parempaa lehteä. Pyydämmekin, että tilaisit Maailman Kuvalehden printtiversion. Lehti on edullinen, ja samalla tuet tärkeää työtä oikeudenmukaisen maailman puolesta. Jos printti ahdistaa siksi, että maksullinen lehti on aina pakko lukea kannesta kanteen tai että sen takia pitää kaataa puita, laita läpykkä kiertoon mahdollisimman monelle ystävälle, sukulaiselle, tuntemattomalle. Pidemmittä puheitta, siirry tilaussivulle. Kiitos!