"Alkuperäisväestöjen romantisointi marginalisoi samoin kuin käsitykset takapajuisuudesta", sanoo Amazon-tutkija Pirjo Viitanen.
Kuva: Sanni Saarinen

Intohimona Amazon

”Nykypäivää ymmärtääkseen täytyy tuntea historia ja myytit. Kulttuuri ja maailmankuva uudistuvat koko ajan”, sanoo kulttuurintutkija Pirjo Kristiina Virtanen.

Teksti: Sanni SaarinenKuva: Sanni Saarinen

PitkätIhmisoikeudetKulttuuriAmerikkaLatinalainen AmerikkaEtelä-Amerikka

Brasiliassa juhlittiin näyttävästi maan ”löytymistä” vuonna 2000. Virallisen historiankirjoituksen mukaan 500 vuotta aiemmin saapuneet portugalilaiset toivat mukanaan kehityksen siemenet.

Alkuperäisväestöille portugalilaisten tulo merkitsi sorron ja kulttuurisen tuhon alkua. He vastasivat juhlallisuuksiin mielenosoituksin. Niiden nuoret osallistujat kiehtoivat Amazonissa vapaaehtoistyössä ollutta Pirjo Kristiina Virtasta (s.1975).

”He pukeutuivat modernisti, käyttivät teknologiaa taitavasti ja olivat tottuneet kaupunkiin. Intiaani-identiteetti oli vahva. Stereotypiat murtuivat.”

Tuo hetki muutti Virtasen elämän. Nyt hän on kansainvälisesti arvostettu Brasilian Amazonin alkuperäisväestöihin erikoistunut kulttuurintutkija.

Yhdysvaltalainen kustantamo julkaisi hänen väitöstutkimuksensa Indigenous Youth in Brazilian Amazonia kirjana. Suomalaisten alkuperäiskansatutkijoiden kanssa hän toimitti teoksen Alkuperäiskansat tämän päivän maailmassa.

”Tutkimus ei ole vain työ, vaan elämäntapa.”

Modernit intiaanit

Helsingin ja Pariisin yliopistoissa työskentelevän tutkijan intohimo ovat monet ilmiöt ja niiden väliset suhteet. Erityisesti alkuperäisväestöjen politiikka, filosofia ja nuorisokulttuuri kiinnostavat.

”Nykypäivää ymmärtääkseen täytyy tuntea historia ja myytit. Kulttuuri ja maailmankuva uudistuvat koko ajan.”

Hän puhuu tutkimuksestaan innostuneena. Brasilian Amazonissa on kymmeniä alkuperäiskansoja. Virtanen keskittyy apuriña- ja manchineri-intiaaneihin.

Heistä osa asuu sademetsän kylissä, metsästää ja kalastaa. Kaupungissa arki on modernimpaa.
Elinympäristön muutokset koskettavat kaikkia. Samalla vuorovaikutus erilaisten ihmisten kanssa kasvaa.

”Alkuperäiskansat kohtaavat globaalisti samoja haasteita. Perusoikeudet eivät toteudu. Oikeutta omaan kulttuuriin ei ole, yhteiskuntajäsenyyteen on matkaa.”

Brasilian presidentin Dilma Rousseffin hallituskaudella Amazoniin on tehty isoja rakennushankkeita. Tiet parantavat kulkuyhteyksiä, mutta vahingoittavat intiaanien maaoikeuksia.

Öljynporauksen ja karjan kasvatuksen tulot karkaavat muualle eikä maan talouskasvu näy intiaanien arjessa. Perinteiset elinkeinot käyvät mahdottomiksi.

Alkuperäisväestöjen poliittiset järjestöt vahvistuvat. Amazonissa maaoikeustaistelu käynnisti järjestäytymisen. Oikeus koulutukseen ja terveydenhuoltoon ovat yhä tärkeitä vaatimuksia.

”Alkuperäisväestöt voivat puolustaa oikeuksiaan vain tuntemalla yhteiskunnan toimintatavat. Se vaatii uusien taitojen oppimista kuten juridiikan hallintaa ja kielten opettelua. Se voimauttaa eikä tarkoita valtaväestöön sulautumista.”

Vuorovaikutus vahvistaa intiaani-identiteettiä. Moderni teknologia tarjoaa välineitä sen ilmaisuun.

Moni kirjoittaa Facebookiin vain omalla kielellään. Sosiaalisessa mediassa voi olla yhteydessä kaukana asuvaan kansaan. Se luo uudenlaista yhteisöllisyyttä.

Alkuperäiskansojen nousu osavaltioiden ja valtioiden politiikkaan Brasiliassa ja maailmalla on askel kohti tasa-arvoa. Intiaanitaustainen Evo Morales valittiin Boliviassa jo toista kertaa presidentiksi.

Tutkijan vastuu

Tutkijoita kritisoidaan norsunluutorniin linnoittautumisesta. Tutkimusten hyödyt jäävät usein vähäisiksi. Virtanen rikkoo tutkijan roolin rajoja.

”Vuorovaikutus voi rikastuttaa kaikkia osapuolia. Opastin manchinerien poliittista järjestöä kansainvälisen rahoituksen hankinnassa ja onnistuimme siinä. Apuriñojen kyliin valtio ei vie koulukirjoja omalla kielellä, joten teimme niitä.”

Tutkimuskin uudistuu. Alkuperäisväestöjen saaminen osaksi tutkijayhteisöä on tärkeää.

Kulttuurien tutkimus lisää ymmärrystä ihmisten ja yhteisöjen tavasta elää ja kokea maailma. Pätevän tutkimuksen edellytys on hyvä etnografia eli kenttätyö.

Ranskassa väitöstutkijoilta vaaditaan kaksi vuotta kenttätyötä. Virtanen on ollut Amazonissa kolme vuotta.

”Jos tutkimus tehdään lyhyen kenttätyön ja huonon kielitaidon varassa, se heijastaa vain tutkijan ennakkoluuloja. Alkuperäisväestöjen romantisointi marginalisoi samoin kuin käsitykset takapajuisuudesta.”

Tieteellinen ajattelu itsessään nojaa kulttuurisiin käsityksiin. Länsimaalainen ajattelu rakentuu dualismin varaan. Luonto ja kulttuuri tai luonto ja yliluonnollinen nähdään vastakohtina.

Amazonin intiaanien maailmankuvista kahtiajako puuttuu. Myös eläimet ja kasvit ovat osa kulttuuria: ne ovat aktiivisia toimijoita, joiden kanssa muodostetaan sosiaalisia suhteita.

Amazonin kulttuurien tutkimus tarjoaa yleishyödyllistä tietoa ihmiskunnalle. Heillä on paljon tietoa sademetsästä ja erilaiset käsitykset terveydestä.

”Se voi edesauttaa ilmastonmuutoksen torjunnassa tai hyvinvointiin liittyvissä kysymyksissä.”

Amazon opettaa

Käytännössä kenttätyö on arkista elämistä intiaaniyhteisöissä. Olosuhteet ovat usein alkeelliset. Sen jälkeen pienestä valittaminen tuntuu typerälle.

”Kenttätyö on tärkeää ihmisenä. Olen saanut uuden yhteisön ja arvomaailmani on mullistunut.”

Intiaanikulttuureissa yhteisöllisyys on vahvaa. Sopusointua vaalitaan ja arjessa on paljon iloa. Sitä vasten suomalainen yksin asumisen ja pärjäämisen kulttuuri tuntuu murheelliselta.

Länsimaalaisen kulttuurin materialismi näyttäytyy räikeänä. Henkisen ulottuvuuden puuttuminen poikii psyykkistä pahoinvointia ja kuormittaa ympäristöä.

Intensiivisimmät kenttätyömatkat Virtanen teki väitöstutkimusta varten. Hän käy yhä Amazonissa lähes joka vuosi. Viime vuonna mukana olivat puoliso ja kaksi pientä lasta.

”Matkustus ääriolosuhteissa perheen kanssa on haastavaa. Amazonin jakaminen läheisten kanssa tuntui silti tärkeältä: se on iso osa minua.”

INFOBOKSI: Suomalainen Amazon-tutkimus

Suomalaisen amazon-tutkimuksen pioneeri on Ecuadorin intiaaneja 1920-luvulla tutkinut Rafael Karsten. Nyt kulttuurintutkimusta tehdään Helsingin ja Turun yliopistojen maailman kulttuurien tutkimuksen ja uskontotieteen laitoksilla. Painotus on modernisaation muutoksissa.

Helsingissä on tehty kauan arkeologista tutkimusta professori Martti Pärssisen johdolla. Hanke on muuttanut käsityksiä koko Amazonin varhaishistoriasta.

Turussa kukoistaa myös luonnontieteellinen tutkimus Perun Amazonin luonnon monimuotoisuudesta. Poikkitieteellinen tutkimus painottuu luonnonvaroihin ja maankäyttöön.

Tutkijayhteisön merkitys tutkimuksen kehityksessä on tärkeää: rinnakkaiset hankkeet tukevat toisiaan. Asiantuntijat järjestävät opetusta yliopistoissa ja helpottavat uusien tutkijoiden aloitusta.

Rahoituskin vaikuttaa. Suomen Akatemia on tukenut Amazon-tutkimusta kauan.

Sanni Saarinen