Mahdoton edes verrata

Vapaaehtoisesti seksin myymisen rinnastaminen organisoituun ihmiskauppaan on absurdia, Reeta Paakkinen sanoo.

Teksti: Reeta Paakkinen

NäkökulmatIhmisoikeudetTyöEurooppaKaakkois-EurooppaKreikka

Peitenimellä Karoliina Suomessa seksiä myyvä nainen antoi haastattelun Helsingin Sanomille huhtikuussa 2015. Artikkeli oli vastine Kyproksella ihmiskaupan vastaista työtä tekevälle Pia Rendicille. Rendic oli kertonut näkemyksiään ihmiskaupasta ja Kyproksella vastoin tahtoaan olevista seksityöläisistä. Karoliina kertoi myyvänsä seksiä vapaaehtoisesti mieluummin kuin siivoavansa, koska haluaa helppoa rahaa.

Kiva, jos Karoliina on löytänyt mieluisan työn. Mutta vapaaehtoisesti seksin myymisen rinnastaminen organisoituun ihmiskauppaan on absurdia. Jos jollakin seksityöläisellä on Suomessa asiat hyvin, se ei tarkoita, ettei organisoitu ihmiskauppa olisi yksi nykyajan raaimmista rikoksista ja vakavimmista ongelmista Suomen ulkopuolella.

Suomessa asuvan Karoliinan ja Rendicin Kyproksella auttamien, bordelleista paenneiden ihmiskaupan uhrien tilanteita ei voi käsitellä rinnakkain. Karoliina tekee työtään vapaaehtoisesti, pitää oman palkkansa ja valitsee omat asiakkaansa.

Maailmalla seksityöläiset, joilla on yhtä ruhtinaalliset työjärjestelyt kuin Karoliinalla, ovat marginaalissa. Prostituutioon pakotettujen naisten ääni ei kuulu mediassa, koska esimerkiksi Kyproksella he eivät pääse kertomaan tilanteestaan ja vapauduttuaankin pelkäävät kostoa.

Mikäli Helsingin Sanomien toimittaja olisi yrittänyt haastatella ihmiskaupan uhreja Kyproksella, olisi hän ehkä itsekin luopunut ajatuksesta turvallisuussyistä.

Yhdysvaltain hallitus julkaisee vuosittain Trafficking in Persons -raportin, jossa seurataan hallitusten ihmiskaupan vastaista työtä. Sen mukaan ihmiskauppa on Kyproksella huomattava ongelma, jonka kitkemiseksi viranomaiset eivät tee tarpeeksi töitä.

Moni Kyproksella asunut on nähnyt parittajien tarkasti vartioimia naisia ja yökerhoja, joiden ikkunoissa on kalterit tai ovilla aseistetut turvamiehet.

Haluaisinkin siis kysyä sekä Karoliinalta että toimittajakollegaltani, kuinka houkuttelevalta kuulostaa työkeikka yökerhoon, joka sijaitsee keskellä maaseutua ja jota ympäröivät korkeat piikkilangalla kuorrutetut betonimuurit, ja jonka etupihalla seisoo aseistettu vartija?

Tällaisten paikkojen arjesta kertoo Rendicin kirja Ihmiskaupan kasvot, johon hän on koonnut Kyproksen bordelleista paenneiden naisten tarinoita.

Niitä ei pidä rinnastaa siihen, kuinka huoletonta Karoliinan elämä Suomessa on.


Nyt kun olet täällä...

... meillä on pieni pyyntö. Olemme laittaneet kaikki juttumme ilmaiseksi verkkoon, jotta mahdollisimman moni pääsisi nauttimaan korkealuokkaisesta journalismista. Lisätulot auttaisivat meitä kuitenkin tekemään entistä parempaa lehteä. Pyydämmekin, että tilaisit Maailman Kuvalehden printtiversion. Lehti on edullinen, ja samalla tuet tärkeää työtä oikeudenmukaisen maailman puolesta. Jos printti ahdistaa siksi, että maksullinen lehti on aina pakko lukea kannesta kanteen tai että sen takia pitää kaataa puita, laita läpykkä kiertoon mahdollisimman monelle ystävälle, sukulaiselle, tuntemattomalle. Pidemmittä puheitta, siirry tilaussivulle. Kiitos!

Reeta Paakkisen profiilikuva oranssilla taustalla

Reeta Paakkinen

Reeta on valtiotieteen maisteri, vapaa toimittaja ja tietokirjailija. Hän on opiskellut Kreikan ja Turkin nykyhistoriaa ja politiikkaa King’s College Londonissa ja kansainvälista lakia London School of Economicsissa.