Milla-Kariina Ojan haastattelemille kiinalaisille yhteistä oli ahdas lapsuudenkoti, jossa kaikki asuivat samassa huoneessa. Osa asui ahtaasti aikuisenakin.

Kiinalainen koti on lepopaikka

Valokuvataiteilija Milla-Kariina Oja haastatteli kiinalaisia siitä, mitä koti heille merkitsee.

Teksti: Heta MuurinenKuva: Milla-Kariina Oja

PitkätKulttuuriAasiaItä-AasiaKiina

Muutama vuosi sitten Milla-Kariina Oja kulki pitkin Kiinan maaseutua mukanaan talonmuotoinen kehikko. Hän asetti kehikon epätyypillisiin maisemiin, paikkoihin, jotka ovat ei-missään, ”epämaisemia”, ja otti siitä kuvia. Myöhemmin kuvista muotoutui kuvasarja Home-Project.

Home-Project syntyi nomaditaiteilijan halusta tutkia kodin käsitettä. Suomalainen Oja oli asunut ennen Kiinaa pitkiä aikoja Britanniassa ja Espanjassa.

”Kyse oli aluksi oman tilani ja kodin käsitteen melko abstraktista tutkimisesta, mutta siitä vähitellen muodostui halu haastatella ihmisiä siitä, mitä he ajattelevat kodista ja yksityisestä tilasta.”

Oja teki haastatteluja Suomessa ja Kiinassa pitkään. Lopulliseen teokseen, Parallel Interiors -videoinstallaatioon, niistä tiivistyi lyhyitä abstrakteja repliikkejä.

”Tiiviydestä huolimatta lauseet ovat oleellinen osa teosta. Niiden ja kuvan yhteydestä koko teos syntyy.”

Unelmana älytalo

Ojan haastattelemille kiinalaisille yhteistä oli lapsuuden ahdas koti, jossa kaikki asuivat samassa huoneessa.

Osa asui ahtaasti aikuisenakin. Esimerkiksi arkkitehdeiksi opiskelevat nukkuivat kampuksella kerrossängyissä, joita erottivat vain verhot.

”He unelmoivat älykodeista, missä kaikki toimii kaukosäätimellä.”

Oli myös haastateltavia, jotka kieltäytyivät edes unelmoimasta.

Pekingistä kolmen tunnin ajomatkan päässä, Hangzhoun lähellä maaseudulla Oja jututti taiteilijaresidenssin kokkia.

Nainen asui pienessä kellarihuoneessa, mutta kotikylässään hänellä oli iso talo. Leskeksi jäänyt kokki ei kaivannut tyhjään kotiin, josta puuttui perhe.

”Yritin eri tavoin kysyä häneltä, mitä hän haluaisi muuttaa kodissaan, jos hänellä olisi siihen varaa, mutta hän ei ymmärtänyt. Hänen taustansa oli niin erilainen, että koko unelmoimisen konsepti oli hänelle vieras: miksi pitäisi kuvitella jotain, mikä ei ole mahdollista.”

Sisustaminen ei ole tärkeää

Kiinassa on tavallista työskennellä kaukana kotoa. Työntekijät nukkuvat työnantajan tarjoamissa tiloissa, kotiin mennään vain lomalla. Haastateltavat ja Ojan paikalliset tutut eivät silti juuri sisustaneet työmajapaikkojaan.

”Suomalaisena ajattelen, että sitä haluaisi tehdä mistä tahansa yksityisestä tilasta mahdollisimman viihtyisän. Tapaamani kiinalaiset, koulutetutkaan, eivät pitäneet sitä tärkeänä.”

Kalliita astioita enemmän kiinalaiset arvostavat laadukasta ruokaa.

Suurin osa haastateltavista sanoi, että koti on paikka, missä voi levätä ja olla rauhassa. Rauhassa olo ei kuitenkaan tarkoita yksinoloa. Koti on yhtä kuin perhe.

”Yksin asuville asunto on vain käytännöllinen paikka missä nukkua.”

Surullinen kesämökki

Vaikka monet unelmoivat isoista ja kalliista kodeista, aina kotia ei saa edes rahalla. Ojan tapaama rikkaan perheen tytär oli pantu teini-ikäisenä opiskelemaan New Yorkin kalliiseen design-kouluun. Opiskeluasunto oli iso omakotitalo, jossa hän asui yksin.

”Haastatteluhetkellä hän asui sotkuisessa äitinsä omistamassa pilvenpiirtäjäasunnossa Pekingissä. Asunto oli valtava, mutta hänestä tuntui, ettei hänellä ole kotia ja ettei hän kuulu minnekään. Kymmenen vuotta yksin New Yorkissa olivat jättäneet jälkensä.”

Yksityinen tila on Ojan mukaan Kiinassa vähemmän arvostettua kuin Suomessa.

”Suomen kesämökit järven rannalla tai valtavat metsät ja harvaan asutettu Pohjois-Suomi tuntuivat Suomessa vierailleista kiinalaisista surullisilta paikoilta, koska siellä ei ole muita ihmisiä.”

Eräs kuvanveisto-opiskelija haaveili kuitenkin varsin suomalaisittain lasikattoisesta talosta veden rannalla. 

”Kun tulen kotiin, haluan olla rauhassa, hiljaa, niin kuin eläisin kasvin kanssa…ne kasvavat, minä kasvan”, hän sanoi haastattelussa.

Vieraalle tuulikin järjestyy

Parallel Interiors-näyttelyyn Oja kuvasi lopulta kolmea kiinalaista kotia suomalaisten ja yhdysvaltalaisten kotien lisäksi. Yksi kiinalaisista oli purettava talo. Toinen kuului nuorelle naiselle ja kolmas perheelle, jonka luona Oja vietti viikon kuvaamassa heidän arkeaan.

Kun naapuri vei Ojan perheen ovelle ensi kertaa, nämä eivät tienneet valokuvaajasta mitään. Perhe pyysi hänet kuitenkin sisään.

Kuvauksissa perhe toteutti kaiken, mitä Oja keksi pyytää, jopa tuulisen sään.

”Harmittelin, kun eräänä päivänä ei tuullut kuten aiemmin. Perhe pystytti sisäpihalle saman tien tuulettimet.”

”Perheen isä oli asunut samassa talossa koko elämänsä. Se oli hänelle varmasti koti.”

Milla-Kariina Oja jatkaa kotiaheen käsittelyä monikanavaisessa videoinstallaatiossa, joka on esillä Turku biennaalissa Aboa Vetus & Ars Novassa koko kesän.


Nyt kun olet täällä...

... meillä on pieni pyyntö. Olemme laittaneet kaikki juttumme ilmaiseksi verkkoon, jotta mahdollisimman moni pääsisi nauttimaan korkealuokkaisesta journalismista. Lisätulot auttaisivat meitä kuitenkin tekemään entistä parempaa lehteä. Pyydämmekin, että tilaisit Maailman Kuvalehden printtiversion. Lehti on edullinen, ja samalla tuet tärkeää työtä oikeudenmukaisen maailman puolesta. Jos printti ahdistaa siksi, että maksullinen lehti on aina pakko lukea kannesta kanteen tai että sen takia pitää kaataa puita, laita läpykkä kiertoon mahdollisimman monelle ystävälle, sukulaiselle, tuntemattomalle. Pidemmittä puheitta, siirry tilaussivulle. Kiitos!

Heta Muurinen

Kirjoittaja on vapaa toimittaja.