Artikkelikuva
Enrique Abad oppi vankilassa kaiken mahdollisen rikollisesta elämäntyylistä.

Korruptio rehottaa vankilassa

Enrique Abad, 20, tuomittiin ryöstöstä, johon hän ei sanojensa mukaan osallistunut.

”Olin isäni kanssa sulkemassa kojuamme Tepiton katumarkkinoilla, kun aseistetut miehet tulivat ja sitoivat meidät. Pian sen jälkeen paikalle saapuivat poliisit, jotka veivät meidät poliisiasemalle.”

Aluksi Abad ajatteli, että kyyti poliisilaitokselle tarkoittaisi todistajanlausunnon antamista. Asemiehet olivat ryöstäneet markkinoilla useita kojuja.

”Kun he käskivät meidän riisuutua ja alkoivat pyytää lausuntoja, tajusin että meitä kohdellaan epäiltyinä eikä todistajina. Missään vaiheessa emme saaneet mahdollisuutta puolustautua tai valita asianajajaa”, Abad kertoo.

Lopulta Abad ja hänen isänsä joutuivat tutkintavankeuteen ilman maassa tavallista mahdollisuutta päästä epävirallaisia takuita eli lahjuksia vastaan vapaaksi. Abadin mukaan heitä vastaan ei ollut esitetty mitään todisteita.

Abadin tarina on Meksikossa tyypillinen. Ihmisoikeusjärjestöjen mukaan yli 40 prosenttia maan vangeista istuu tutkintavankeudessa ilman kunnon oikeudenkäyntiä. Vangitsemisen perusteet ovat hataria ja vangit pysyvät telkien takana, kunnes heidän syyttömyytensä pystytään todistamaan. Usein vapauteen pääsee vain lahjuksien avulla.

Abadin tutkintavankeus kesti kymmenen kuukautta. Kun seitsemän vuoden tuomio julistettiin, hän pääsi vapaaksi juurikin lahjuksilla. ”Jos vanhemmillani ei olisi ollut varaa, olisin vieläkin vankilassa.”

Vankilassa nuorukaiselle selvisi, että ilman rahaa vankila-ajasta ei selviäisi. ”Olin sellissä parinkymmenen muun vangin kanssa. Ei ollut tilaa liikkua. Sellistä pääsi käytävälle maksamalla vartijoille viisi pesoa.”

Vankilassa pystyi ostamaan muitakin vapauksia.

”Ruoka oli surkeaa. Vähävaraiset vangit olivat jatkuvasti vatsataudissa. Itse olin syömättä muutaman päivän, kunnes perheeni päästettiin tuomaan rahaa. Tämän jälkeen sain ostettua vankilan katukeittiöistä kunnon ruokaa.”

Meksikossa korruptio ulottuu myös vankiloihin. Vanginvartijat päästävät lahjuksia vastaan vankiloihin huumeita ja aseita. ”Monet vangit ovat huumeriippuvaisia, minkä vuoksi on helpompaa päästä huumeet vankilaan kuin pitää vankilassa hermostuneita vankeja.”

Rahalla pystyi saamaan myös mahdollisuuden käyttää puhelinta tai nousta ylemmälle asteikolle siivouslistalla.

Myös väkivalta oli arkipäivää.

”Yleinen kidutusmenetelmä oli kastaa vankilan laattalattia vedellä, jättää vanki selliin ja antaa sähköiskuja kaapeleilla. Vartijat puuttuivat harvoin kidutukseen ja joskus olivat siinä mukanakin”.

Abadille vankila opetti kaiken rikollisesta elämästä.

”Näin miten vankilasta käsin pyöritettiin huumekauppaa, miten kiristettiin rahaa ja miten kidutettiin. En itse ole ottanut näitä oppeja käyttöön, mutta ymmärrän, kuinka monelle ensikertalaiselle vankila avaa oven rikolliseen maailmaan. Siinä maailmassa on helppoa rahaa. Kerran vankilassa olleella ei ole enää mitään pelättävää.”

Nyt kun olet täällä...

... meillä on pieni pyyntö. Olemme laittaneet kaikki juttumme ilmaiseksi verkkoon, jotta mahdollisimman moni pääsisi nauttimaan korkealuokkaisesta journalismista. Lisätulot auttaisivat meitä kuitenkin tekemään entistä parempaa lehteä. Pyydämmekin, että tilaisit Maailman Kuvalehden printtiversion. Lehti on edullinen, ja samalla tuet tärkeää työtä oikeudenmukaisen maailman puolesta. Jos printti ahdistaa siksi, että maksullinen lehti on aina pakko lukea kannesta kanteen tai että sen takia pitää kaataa puita, laita läpykkä kiertoon mahdollisimman monelle ystävälle, sukulaiselle, tuntemattomalle. Pidemmittä puheitta, siirry tilaussivulle. Kiitos!