kaksi pienoistemppeliä vitriineissään.

Temppelit käteen ja menoksi!

Teksti: Paula LounasheimoKuva: Teemu Kumpulainen

LyhyetKulttuuriNepal

”Olin ollut perheineni puoli vuotta Nepalissa etelän vaihdossa, vapaaehtoistyössä lapsityöläisten oikeuksia puolustavassa järjestössä, ja lähdössä takaisin Suomeen. Kaikki oli millilleen pakattuna, 150 kiloa perheen tavaroita. Odottelimme pakutaksia kylän raitilla. Naapurit ja ystävät tulivat sitten saattelemaan, meille laitettiin keltaisia huiveja kaulaan – niin kuin paikalliseen tapaan kuuluu.

Järjestön työntekijä ojensi käteeni jäähyväislahjan, kaksi muovista tötsää, joissa oli molemmissa temppeli sisällä. Miksi temppelit? Ehkä siksi, että olimme asuneet Pashupatinathin temppelin lähistöllä – ja tuo temppeli on tärkeä kathmandulaisille.

Tuumasin, että edessä on vuorokauden matka kolmella eri lennolla kahden lapsen kanssa rattaineen ja käsimatkatavaroineen – ja nuo tötsät käsissä, auts. Jotenkin ne saatiin kuitenkin ehjänä Suomeen.”

Paula Lounasheimo, Helsinki


Nyt kun olet täällä...

... meillä on pieni pyyntö. Olemme laittaneet kaikki juttumme ilmaiseksi verkkoon, jotta mahdollisimman moni pääsisi nauttimaan korkealuokkaisesta journalismista. Lisätulot auttaisivat meitä kuitenkin tekemään entistä parempaa lehteä. Pyydämmekin, että tilaisit Maailman Kuvalehden printtiversion. Lehti on edullinen, ja samalla tuet tärkeää työtä oikeudenmukaisen maailman puolesta. Jos printti ahdistaa siksi, että maksullinen lehti on aina pakko lukea kannesta kanteen tai että sen takia pitää kaataa puita, laita läpykkä kiertoon mahdollisimman monelle ystävälle, sukulaiselle, tuntemattomalle. Pidemmittä puheitta, siirry tilaussivulle. Kiitos!