Kauppaa ihmisoikeuksien ehdoilla

Teksti: Ozan YanarKuva: Teemu Ullgrén

NäkökulmatIhmisoikeudetKiinaTurkki

Itsevaltaisten ja ihmisoikeuksia polkevien maiden kansalaiset ovat viime vuosikymmeninä vaurastuneet. Kiinan keskiluokan uskotaan kasvavan 300 miljoonalla ihmisellä vuoteen 2025 mennessä.

Kun kiinalaisiin törmää suurten ostoskeskusten ravintoloissa, heillä kaikilla on älypuhelin, jolla he ottavat kuvia toisistaan ja ruoastaan – ilmaisevat itseään.

On vain ajan kysymys, milloin Kiinan nuoriso alkaa rikkoa niitä rajoja, joita heidän vapaudelleen on valtion taholta asetettu.

 

Nykyään itsevaltaisten maiden johtajat puhuvat mielellään ihmisoikeuksista ja demokratiasta.

He sanovat, että jokainen maa on uniikki ja demokratia kaikkialla erilaista. Tämä on harhautuskeino, jolla halutaan peittää puutteita.
Ihmisoikeudet ovat universaaleja ja niiden mittarit ovat selvät. Siksi emme saa vaieta, kun esimerkiksi käymme kauppaa maiden kanssa, jotka loukkaavat ihmisoikeuksia. Tekemällä niin, pettäisimme paitsi omat periaatteemme myös näiden ihmisoikeusloukkausten uhrit.

 

Valtaosa maailman talouskasvusta tapahtuu kehittyvissä maissa. Siellä ovat myös markkinat, ja länsimaat yrittävät luonnollisesti edistää vientiään noihin maihin.

Valitettavan monet ovat sitä mieltä, että keskustelun ihmisoikeuksista on hiljennyttävä heti, kun pöydällä on kolikko tai pari. Olen jopa kuullut sanottavan, ettei meidän pitäisi pyrkiä muuttamaan toisten yhteiskuntia, vaan pikemminkin uida heidän vesissään. Itse näkisin, että kaupankäynti antaa tilaisuuden keskustella myös vaikeammista aiheista. Joskus kaupalle voidaan asettaa jopa ehtoja ihmisoikeuksien toteuttamiseksi.

 

Toinen usein kuultu argumentti on, että ihmiset kehittyvissä maissa kaipaavat kovaa johtajaa. Että he eivät tarvitse ihmisoikeuksia, vaan parempi elintaso riittää. On vaikea törmätä karumpaan länsimaiseen ylimielisyyteen kuin tämä.

Ajatuksen mukaan joillekin riittävät hienommat kodit, autot ja kännykät. Että he eivät ole kiinnostuneita esimerkiksi sananvapaudesta. Tosiasia on, että päättäjien on otettava kansalaistensa tahto huomioon kaikkialla maailmassa. Raha ei enää riitä. Ihmiset nousevat barrikadeille.

 

Länsimaat syyllistyvät myös itse ihmisoikeuksien vähättelyyn ja polkemiseen. EU on ulkoistanut julmalla tavalla Lähi-idän pakolaisten vastaanoton Turkille, jossa tehdään suuria ihmisoikeusloukkauksia.

Ihmisoikeuksia voi ja pitää kuitenkin peräänkuuluttaa, vaikka oma pesä ei olisikaan täysin puhdas. Niiden toteuttaminen olisi kuitenkin paljon helpompaa, jos puheemme ja tekomme kohtaisivat useammin.

 

Emme voi olla hiljaa, kun näemme vääryyden. Suomella on velvollisuus opettaa Venäjän, Kiinan ja Turkin kaltaisia maita. Oppien perille menoon vaikuttaa kuitenkin ratkaisevasti se, harrastammeko vain retoriikkaa vai kunnioitammeko ihmisoikeuksia myös itse.


Nyt kun olet täällä...

... meillä on pieni pyyntö. Olemme laittaneet kaikki juttumme ilmaiseksi verkkoon, jotta mahdollisimman moni pääsisi nauttimaan korkealuokkaisesta journalismista. Lisätulot auttaisivat meitä kuitenkin tekemään entistä parempaa lehteä. Pyydämmekin, että tilaisit Maailman Kuvalehden printtiversion. Lehti on edullinen, ja samalla tuet tärkeää työtä oikeudenmukaisen maailman puolesta. Jos printti ahdistaa siksi, että maksullinen lehti on aina pakko lukea kannesta kanteen tai että sen takia pitää kaataa puita, laita läpykkä kiertoon mahdollisimman monelle ystävälle, sukulaiselle, tuntemattomalle. Pidemmittä puheitta, siirry tilaussivulle. Kiitos!

Kuvassa Maailman Kuvalehden kolumnisti Ozan Yanar

Ozan Yanar

Kirjoittaja on vihreiden kansanedustaja.